Oman aikamme fariseukset

26.9.2013


Timo Lehikoinen

Jeesuksen aikana fariseukset olivat merkittävä kansanryhmä. He nauttivat myös kohtuullista suosiota tavallisen kansan keskuudessa, vaikka heitä nimensä perusteella ”eristäytyjiksi” kutsuttiinkin. 

Selkeälinjainen Tooran, Jumalan lain, noudattaminen ja pitäminen korkeassa arvossa houkutteli ihmisiä. Haittana ei koettu edes sitä, että lain noudattamisesta oli tullut lähes yksinomainen pelastuksen väline. Puhuttiin farisealaisesta synergismistä, joka tarkoitti lain noudattamisen kautta saavutettavaa ansiota Jumalan edessä.

Lain lisäksi oli perinnäissäännöt. Niitäkin tuli noudattaa. 

Perinnäissäännöillä tarkoitettiin oppineiden juutalaisten muodostamaa tulkintaa laista. Ne syntyivät, kun Jeesuksen maanpäällistä elämää edeltäneillä vuosisadoilla synagogajumalanpalveluksissa luettiin Mooseksen lakia ja selitettiin sitä. Selitykset kirjoitettiin ylös. Näistä kirjoituksista, Targumeista, muodostuivat isien perinnäissäännöt, jotka nähtiin lähes yhtä arvovaltaisena kuin itse Mooseksen lakikin.

Jeesus reagoi useaan otteeseen varsin kriittiseen sävyyn tätä farisealaista perinnettä kohtaan. Laki ja isien perinnäissäännöt olivat ajaneet ihmiset sellaiseen elämän oravanpyörään, jota ihminen itse ei kyennyt hallitsemaan ja jossa Jumalalle ei annettu tilaa hallita. Kaikki keskittyi lain ja sen tulkinnan mekaanisen noudattamisen ympärille. 

Jeesus sanoo toistuvasti vuorisaarnassa Matteuksen evankeliumin 5. luvussa: ”Te olette kuulleet sanotuksi (esimerkiksi ’älä tapa’)…mutta minä sanon teille.” 

Hän osoittaa, että fariseukset olivat ymmärtäneet lain olemuksen lisäksi myös sen sisällön väärin. Jeesuksen opetuksen myötä koko farisealainen suhtautuminen Jumalan ilmoitukseen tuli arvioida uudelleen, kunkin omassa sydämessään.

Keitä ovat oman aikamme fariseukset? 

Vastaus saattaa löytyä yllättävänkin läheltä. Rohkenen väittää, että jokaisessa meissä asuu pieni fariseus. Joskus se tuppaa nostamaan päätään. Farisealainen mekaaninen uskonnon harjoittaminen ja kritiikitön perinteistä kiinnipitäminen eivät ole kaukana tämänkään päivän kristillisyydestä.

On toki ehdottoman tärkeää, että vakaumuksemme keskiössä ovat luovuttamattomat uskon perusfundamentaalit, joista emme kompromisseja tee. Mutta fariseusten ongelma olikin siinä, että tietyllä tavalla marginaalisista perinteistä oli tullut kaikkein keskeisimpiä, luovuttamattomia asioita. Ihminen oli sapattia varten eikä päinvastoin.

Silloin tällöin on syytä tarkastella, ettemme ole seuraamassa fariseusten varoittavaa esimerkkiä. 

Käsitellessämme Raamatun tekstejä korostan tavan takaa opiskelijoilleni (ja myös itselleni), kuinka tärkeää on oman esiymmärryksen kriittinen tiedostaminen. Ehkä joissakin omissa uskonnollisissa tavoissa ja tottumuksissa on korjausliikkeen paikka. Marginaaliset asiat ovat nousseet keskiöön. 

Jeesuksen sanat: ”Te olette kuulleet sanotuksi… mutta minä sanon teille” ovat ajankohtaiset myös omana aikanamme. 

Timo Lehikoinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opintojohtaja.