Demoneista 1/3 - Demoneita siellä, demoneita täällä, mutta Jumala hallitsee

4.3.2013


Tommi Karjalainen

Puhe demoneista on saanut kevään mittaan aikaan laajahkoa kuohua mediassa. Laajan yleisön suhtautumisen demoneihin ei tulisi juurikaan yllättää. Kuinka materialistisessa maailmankuvassa voisikaan olla tilaa pahoille hengille, saati sitten sille, että ne voisivat vaikuttaa arkeemme?

Toisaalta keskustelu on tehnyt ilmeiseksi sen, että emme ole kaikista yksityiskohdista samaa mieltä edes kristittyjen kesken. Jotkut uskovat tuntuvat puhuvan demoneista kaiken aikaa, kun toiset taas haluaisivat välttää koko aiheen.

Tässä kolmiosaisen kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa lähestymme kysymystä demoneista yleisellä tasolla.

Yksi Jumala ja luotu Saatana

On syytä aloittaa sillä, mistä toivottavasti olemme yksimielisiä: On vain yksi Jumala. Tätä emme voi mitenkään korostaa liikaa. Koska meillä on vain yksi Jumala, hän on ainoa, jota meidän tulee pelätä.

Siten mikään sellainen toiminta, joka korostaa pahan valtaa, ei voi olla Jumalasta. Vaikka kuinka karkottaisimme riivaajia, on vaara, että annamme demoneille liikaa huomiota ja olemme siten ylistämässä pahan valtaa.

Saatana on Jumalan luoma, asemansa menettänyt henkiolento. Saatanan lankeaminen ei lisännyt hänen voimaansa, vaan vähensi sitä. Hänen valtansa ei perustu todelliseen voimaan, vaan valheisiin ja vihaan, joka ajaa häntä vastustamaan evankeliumia ja syyttämään uskovia.

Jumalan ja Saatanan välillä ei ole taistelua, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan; Saatana on hävinnyt vihollinen, joka odottaa lopullista tuhoaan. 

Hengellinen sodankäynti

Paavalin, Jaakobin ja Pietarin viesti uskoville on, että meillä on valta ja kyky vastustaa Saatanaa ja hänen valtaansa. Tämä juontaa juurensa jokaisessa uskovassa olevaan Pyhään Henkeen.

Hengellisen sodankäynnin suurin tragedia ei ole tulla riivatuksi, vaan jäädä pelastuksen ulkopuolelle. Näin ollen hengellinen sodankäynti voidaan määritellä kaksiosaiseksi mandaatiksi julistaa evankeliumia pelastumattomille, sekä toimia toisten uskovien kanssa toinen toistemme uskoa tukien.

Hengellinen sodankäynti on koruttomampaa kuin kuvitteelliset kertomukset rukousten voimaannuttamista enkeleistä tai joka puolella vaanivista riivaajista antavat ymmärtää.

Tämä uteliaisuus itsessään on merkki siitä, että meitä kiinnostaa mennä pidemmälle kuin mitä on kirjoitettu Raamatussa. Se on hyvinkin vaitonainen henkimaailmasta, ja syystä: on suuri vaara, että kiinnostumme enemmän demoneista kuin arkisesta vaelluksestamme Jumalan kanssa.

Jaakobin kirjeessä on esimerkki terveestä hengellisestä sodankäynnistä. Jaakob lupaa, että Paholainen pakenee kun vastustamme häntä (4:7). Hän puhuu siitä, että uskovista on tullut maailmallisia. Tämä näkyy uskovien elämässä kateutena ja ahneutena, joka saa heidät jopa riistämään toinen toisiltaan. Tällainen toiminta on kuin aviorikos Jumalaa vastaan, ja siten asettumista hänen vihollisekseen.

Vaikka Jaakob tunnistaa, että Saatana on vähintäänkin osasyyllinen kyseiseen tilanteeseen, hän ei esitä ratkaisuna tämän ulosajamista. Mikään tekstissä ei vihjaa riivaukseen, demonien sitomiseen tai karkottamiseen, vaan ratkaisu löytyy uskovien nöyrtymisestä Jumalan edessä. Tämä tarkoittaa parannuksen tekemistä edellä mainituista asioista.

Näin ollen tässä tekstissä Paholaisen vastustaminen on itsessä vaikuttavan maailmallisen mielenlaadun aktiivista hylkäämistä. Kun koko seurakunta toimii näin järjestelmällisesti, Paholainen huomaa, ettei hänellä ole valtaa heihin ja jättää heidät rauhaan. Tätä on todellinen hengellinen sodankäynti.

Vapauttaminen demoneista 

Demonien ja riivauksen korostaminen ei edusta tervettä hengellisyyttä. Jotkut väittävät, että ovat kokeneet vapauttamistehtävän erityiseksi kutsumuksekseen. Tällainen lähtökohta palvelutyössä saattaa synnyttää värittyneen tulkinnan tavallisista oireista. Mikäli oletamme, että ongelmien takana on demoni, saatamme omalla toiminnallamme olla luomassa ”demonia” henkilön elämään.

Sielunhoidossa ja rukouspalvelussa tulisi olla asenne, että mikäli demonit ilmaisevat itsensä, niin sitten ne ajetaan pois. Niitä ei tarvitse etsiä; ne eivät piilottele.

Joissain tilanteissa erityinen vapauttamisrukous voi olla tarpeen, jos henkilöllä on okkultistinen tausta.

Onnistunut vapauttaminen ei edellytä manifestaatiota, kuten oksentamista, karjumista tai maahan heittäytymistä, jotka eivät sinänsä ole todisteita mistään todellisesta. Ainoastaan muuttunut elämä on osoitus, että henkilö on saanut avun vaivaansa, ja tätä meidän pitäisi odottaa monien ilmiöiden sijaan.

On vaara, että riivaajien karkottamisesta tulee helposti ratkaisu kaikkeen, ja uskovan vastuu päivittäisestä vaelluksestaan Jumalan yhteydessä unohtuu.

Sama periaate toteutuu, kun syömme särkylääkkeitä, mutta emme pysähdy miettimään, mistä päänsärkymme johtuu, saati sitten että vaivautuisimme kuntoilemaan ja tarkkailemaan ruokavaliotamme. Vaikka oletetun demonin karkottaminen toisi nopean avun tilanteeseen, monesti pohjalla olevat todelliset asiat jäävät käsittelemättä.

Demonien karkottaminen ei voi olla ratkaisu pulmaan kuin pulmaan. Ongelmien palatessa virheellinen oletus on, että myös demoni on palannut, vaikka syy oireisiin on muualla. Tämä karkottamiskierre tekee ihmisestä sekä uhrin että syyllisen ilman, että hänelle tarjotaan apua todellisiin ongelmiin.

Vapauttamistoiminta ei saa keskittyä henkien karkottamiseen, vaan ihmisen kokonaisvaltaiseen auttamiseen.

Terve suhtautuminen demoneihin

Paras tapa taistella demoneita vastaan on jättää ne huomiotta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos taistelumme kohdistuu demoneihin, olemme hävinneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme jättää huomiotta niiden vaikutuksen elämässämme. Päinvastoin, se tarkoittaa oikeaa vastuun ottamista omasta elämästä.

Suosittelen aiheesta kiinnostuneille C.S. Lewisin Paholaisen Kirjeopistoa. Se on kuin moderni versio Jobin kirjasta, jossa päähenkilö saa voiton vihollisesta, ilman että on edes tietoinen tämän roolista elämässään. Meidän tulee palvoa Luojaa, ei luotua.

Tommi Karjalainen

Kirjoittaja on Vapaakirkon pastori. Hän suorittaa tällä hetkellä jatko-opintoja Amsterdamissa Hollannissa (Tyndale Theological Seminary). Hän on toiminut aiemmin teologisen opiston opettajana.