Konteksti on kuningas -- 5/12

28.1.2019

Samuel Tedder on teologian tohtori, opettaja ja pastori

Raamatun tekstien mielivaltainen yhdistäminen on monelle
tuttu ilmiö. Mutta mikä on vaikuttimena tekstien yhdistämiseen? Onko sen tavoitteena tukea omaa ajatusta, jolloin saatetaan
hukata Jumalan alkuperäinen ilmoitus?

Viime joulun alla lapsemme rallattivat uutta joululaulua. Se oli mielenkiintoinen yhdistelmä pätkistä eri lauluista, joita koostamalla oli saatu varsin hauska uusi joululaulu: Me ollaan porsaita äidin ja se on sillä siisti, sanoi joulupukki nenäänsä kun parallansa niisti. No onkos tullut kesä, kun täälläkin on pesä ja kuusikin on paikallaan…

Tämä hauska ja varsin viaton esimerkki havainnollistaa vaarallista ilmiötä, jossa Raamatun tekstistä poimitaan lauseita sieltä täältä ja yhdistetään niin, että saadaan haluttu uusi kokonaisuus.

Mutta onko tämä uskollista ja luotettavaa Sanan käyttöä? Eikö näin toimiessa Jumalan sanoista tule pahimmillaan meidän omia sanoja? Kuinka me voimme varjeltua Jumalan sanojen väärinkäytöltä?

Asiayhteys on avain ymmärrykseen

Yksi ratkaisu on asiayhteyden kunnioittaminen. Kaiken kommunikaation ymmärtämisen avain on asiayhteys: konteksti on kingi! Mikä tahansa sana tai lause voi tarkoittaa eri asioita, riippuen sanotun asiayhteydestä (mieti vaikka sanan tikku eri merkityksiä eri asiayhteyksissä…).

Kun poliitikkojen sanoja ruoditaan, he usein valittavat, että sanat on irrotettu asiayhteydestään. Emmehän me halua Jumalan murehtivan sitä, ettemme kunnioita hänen sanojensa kontekstia?

Jumala puhuu ihmisten välityksellä

Jumalan ilmoitus Raamatussa on annettu meille ihmisten kommunikaation välineillä. Jumala puhuu meille ajallisten kirjoittajien tekstien välityksellä. Siksi Raamatun sanojen sekä historiallinen että kirjallinen asiayhteys täytyy huomioida.

Jumalan puhe hänen Pojassaan Jeesuksessakin välittyy meille evankeliumin teksteinä. Näissä teksteissä Jeesuksen puheet sijoitetaan osaksi kertomusta. Tämä kertomuksellinen asiayhteys onkin avain esimerkiksi Jeesuksen esittämien vertausten tulkintaan.

Esimerkiksi vertaus yhdestä kadonneesta lampaasta on kerrottu kahdessa eri asiayhteydessä (Matt. 18:10–17; Luuk. 15:1–7), jolloin molemmissa tilanteissa vertauksen sanoma on eri tavalla kohdennettu (Matteus: langenneen opetuslapsen palauttaminen; Luukas: syntisen tuleminen sisälle Jumalan valtakuntaan).

Kontekstia tarkastellaan kolmessa tasossa

Raamatun tekstiin liittyvä kirjallinen asiayhteys on monitasoinen. Kun haluamme uskollisesti tavoittaa Jumalan sanojen merkityksen Raamatussa, ensin on huomioitava sanojen välitön asiayhteys, eli se ajatuskokonaisuus, mihin yksittäiset sanat kuuluvat. Tämä on tekstin kappaletaso.

Seuraavaksi on huomioitava kappaleen sijoittuminen yksittäisen Raamatun kirjan/kirjeen kokonaisuuteen. Tällöin kysytään muun muassa: Kehitetäänkö ajatusta muualla kirjassa? Mihin isompaan kokonaisuuteen tämä ajatus liittyy?

Lopuksi on tärkeä vielä pysähtyä miettimään, miten yksittäisessä Raamatun kirjassa löytyvä ajatus sijoittuu Raamatun kokonaisilmoitukseen, eli Raamatun kirjojen kaanonin kokonaisuuteen. Tällöin on tarpeen myös miettiä, missä vaiheessa Jumalan suurta kertomusta eri kirjoissa ollaan menossa.

Teksti vaatii pysähtymistä

Mitä tämä tarkoittaa, kun tavoitteena on ymmärtää, mitä Raamattu opettaa jostakin aiheesta? Meidän tulee välttää nopeaa tai kevyttä tekstikohtien yhdistelyä eri puolilta Raamattua. Yksittäisen Raamatun tekstin äärelle täytyy pysähtyä ja antaa juuri siinä välittyvän Jumalan puheen tulla kohti.

Jokainen teksti tulee ensin tutkia huolellisesti omassa asiayhteydessään (kappaleen ja kirjan taso), jotta Jumalan sanat säilyttävät painonsa ja ne voidaan yhdistää oikein kokonaisuudeksi (kanoninen taso). Näin eri aiheiden käsittely seuraa aidosti Jumalan Sanan ilmoitusta, eikä Raamatun sanoja vain käytetä oman lähtökohtaisen ymmärryksen tueksi.

Kun konteksti on kingi, Jumalan Sana johtaa yhä tarkempaan ja syvällisempään totuuden ymmärtämiseen.

Pyhän Hengen temppeli ja sen turmeleminen

Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä Paavali antaa vakavan varoituksen: Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. (1. Kor. 3:16–17) 

Mikä tässä on Jumalan temppeli, ja mitä on sen turmeleminen? Usein tämä teksti yhdistetään nopeasti myöhemmin kirjeessä esiintyvään tekstiin (1. Kor. 6:19), ja todetaan, että kyse on yksittäisen uskovan kehosta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Näin kiirehtiessä ei itse asiassa kuullakaan sitä Jumalan sanaa, minkä 1. Kor. 3:16–17 meille välittää omassa välittömässä asiayhteydessään.

1. Kor. 3:16-17 liittyy ajatuskokonaisuuteen, jossa Paavali puhuu Korintin seurakunnasta, sen synnystä ja rakentumisesta erilaisten palvelijoiden kautta, sekä seurakuntaa vahingoittavista asenteista ja toiminnasta (3:1–23). Jumalan temppeli on siis seurakunta! (Huomaa monikkomuoto ”te olette Jumalan temppeli”.) Sen turmeleminen on yhteyttä hajottava puoluemielisyys, kateellisuus ja riidat. On tärkeä pysähtyä kuulemaan tämä Jumalan sana seurakunnan ydinolemuksesta pyhänä, Jumalan läsnäolosta elävänä yhteisönä, missä ihmisen ei sovi hosua omien mieltymystensä mukaan.