Kirjoittaja kertoo ja käskee - 4/12

28.1.2019

Tomi Vaahtera on opettaja ja pastori, ajattelija ja perheenisä.

Lukiessamme Raamattua emme välttämättä tule ajatelleeksi, että sen tekstit sisältävät merkittävän määrän erilaisia kirjallisuuden lajeja. Niin pyhinä kuin itse kukin Raamatun tekstejä pitääkin, se ei poista sitä tosiasiaa, että sen erilaiset kirjallisuuden lajit ja muodot vaativat oman lähestymistapansa ja tulkintansa.

Ymmärrämme, ettei esimerkiksi kukaan meistä lue lakitekstiä vertauskuvallisesti kuin runoa tai päinvastoin. Tuskin kukaan myöskään lukee runotekstiä kirjaimellisesti. Juuri näin kuitenkin monesti luemme esimerkiksi Raamatussa olevia psalmeja, jotka ovat laulurunoja.  Näin tehdessämme tulkintamme on helposti virheellistä.

Maanjäristys ja meteoriittisade?

Tuomarien kirjan luvussa 5 kuvataan laulun sanoin luvussa neljä kerrottua Deboran ja Barakin voittoa kanaanilaisesta Siserasta (Tuom. 5:5): ”Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä.”

Jotkut ovat tulkinneet, että maanjäristys auttoi voiton saamisessa, mutta kertomus ei sisällä sellaista ajatusta.

Toisessa kohtaa todetaan, että ”Taivaan tähdetkin taistelivat mukana, radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan” (Tuom. 5:20).

Tätä on tulkittu meteorisateena, joka lankesi Siseran joukkojen päälle. Myöskään tämä ajatus ei saa tukea itse narratiivista. Tässä on kyse runoudesta, jossa kielikuvilla kuvataan voittoa ja ennen kaikkea Jumalalta saatua apua. Tarkoituksena on vaikuttaa tunteisiin ja saada aikaan iloa, osoittaen samalla Jumalan valtasuuruutta yli koko universumin.

Jos yritämme tulkita tämän kaltaisia runotekstejä kirjaimellisesti, teemme itse asiassa väkivaltaa niiden alkuperäisille merkityksille, jotka runoilijat ovat halunneet niille antaa.

Eri kirjallisuuslajien rikkaus

Kyse on pelisäännöistä. En voi pelata jalkapalloa koripallon säännöillä tai päinvastoin. Voimme puhua myös toimintaympäristön oikeasta hahmottamisesta ja toimimisesta sen mukaisilla pelisäännöillä.

Eräs tuntemani henkilö vaihtoi Windows-käyttöjärjestelmällä toimivan PC:n Mac-tietokoneeseen. Hänelle tuli jatkuvasti ongelmia ja toimintahäiriöitä, koska hän yritti käyttää konetta niin kuin hän oli tottunut Windows-ympäristössä. Hänen olisi pitänyt mennä sisälle Macin toimintaympäristöön ymmärtääkseen sitä ja niin opetella käyttämään sitä.

Yrittäessämme tulkita Raamattua, on tärkeää, että yritämme mennä sisälle sen kirjojen eri aikakausien muinaiseen maailmaan ja opetella näkemään sen eri kirjallisuuslajien rikkaus. Näin me opimme tunnistamaan silloisten ihmisten tapaa puhua ja kertoa asioita vaikkapa lakiteksteinä tai käskysanoina, narratiiveina eli kertomuksina, runoina, lauluina, sananlaskuina, profetioina, ilmestyksinä, vertauksina tai kirjeinä.

Nämäkin eri lajityypit eli genret sisältävät erilaisia tyylilajeja tehokeinoineen. Kullakin kirjallisuuden lajilla, toimintaympäristöllä, on siis omat tulkinnalliset pelisääntönsä, jotka on hyvä ja tärkeä oppia tunnistamaan.

Lusifer. . . vai onko sittenkään?

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika? Kuinka oletkaan maahan syösty, sinä kansojen valtias? Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, minä korotan istuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle ja istun kokoontumisvuorelle, perimmäiseen pohjolaan.’ (Jes. 14:12-13)

Sinä olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Kaikenlaiset jalokivet olivat koristeinasi. . . Sinä olit voideltu, suojeleva kerubi ja minä asetin sinut Jumalan pyhälle vuorelle; sinä käyskentelit tulisten kivien keskellä. Vaelluksessasi sinä olit nuhteeton luomisesi päivästä siihen asti, kunnes sinussa havaittiin vääryys. (Hes. 28:13-15)

Nämä tekstit on perinteisesti tulkittu tarkoittavan Lusiferia eli Saatanaa ja hänen lankeemustaan. Mutta voimmeko me vain irrottaa nämä tekstit laajemmasta asiakokonaisuudesta kummassakin profeettakirjassa? Jesaja puhuu tekstissään eri kansojen tuomioista ja tässä kohtaa hän kuvaa Babylonian kukistumista ja uuden ajan tulemisesta Israelille. Jumala sanoo, että vapautumisen aikoina kansa virittää pilkkalaulun Babylonian kuninkaasta (14:4). Kyseessä on siis laulu ja näin ollen siinä on paljon heprealaisessa runoudessa esiintyviä tyypillisiä kielikuvia.

Sama koskee Hesekielin tekstiä. Kyseisen tekstin jälkeen seuraa tuomion sanoja Egyptille ja faaraolle, jonka sanotaan olevan suuri krokotiili, joka makaa Niilin virrassa (Hes. 29:3). Emme tietenkään ajattele faaraon olevan krokotiili.

Miksi sitten ajattelisimme Tyyron kuninkaan olevan enkeliruhtinas, vaikka häntä kerubiksi nimitetäänkin? Tekstissä esiintyy kielikuvia, jotka olivat hyvin tyypillisiä sen aikaisessa muinaisessa Lähi-idässä. Kuninkaista ja ruhtinaista käytettiin kyseisiä jumalallisia ilmaisuja, joilla väritettiin lukijoiden ja kuulijoiden mielikuvia hallitsijoiden vallasta ja mahdista.