Mitä tarkoitamme hengellisellä johtajuudella? 4/4

Johtamisesta seurakunnassa tavataan puhua hengellisenä johtamisena tai johtajuutena. Käsitteellä haluamme tehdä eron toisaalta seurakunnan ja toisaalta muiden yhteisöjen ja organisaatioiden välillä, mitä johtamiseen tulee. Mutta mikä tuo ero on, ja minkälaisen merkityksen käsite puheessamme saa?

Arvioivia ja kuvailevia merkityksiä

Tarkoittaako hengellinen johtaminen samaa kuin Jumalan sanan ja tahdon mukaisesti toimiminen johtajana? Tällöin käsitettä käytetään arvioivassa ja arvottavassa merkityksessä, jolloin olisi välttämätöntä pystyä arvioimaan sen toteutumista. Tämä taas siirtää käsitteen ikään kuin jälkikäteen annettavaksi arvioksi jostakin tietystä johtamis- tai päätöksentekotilanteesta. Etukäteen sillä on toiveen kaltainen ohjaava merkitys: johtamistilanteessa tulisi toimia hengellisesti. Mutta mitä sillä tarkoitetaan?

Vai tarkoitetaanko hengellisellä johtamisella sitä, että johtaminen tapahtuu seurakunnassa, erotuksena muista yhteisöistä? Tällöin kyseessä on käsitteen kuvaileva käyttö, joka ei vielä kerro johtamistoiminnan laadusta mitään. Tällainen hengellinen johtaminen voi olla hyvää tai huonoa, rakentavaa tai hajottavaa, Jumalan sanan mukaista tai sen vastaista — eihän pelkästään seurakunta johtamisen ympäristönä pyhittäne tekojamme ja päätöksiämme?

Piilevistä jaettuihin merkityksiin

Näistä esimerkeistä nähdään, että käsite hengellinen johtaminen on yleisluontoisuudessaan jossain määrin altis sille, että sen varsinainen sisältö, se mitä sanoja kulloinkin ”hengellisellä” tarkoittaa, jää piileväksi;  sen takana voi piillä hyvin monenlaisia käsityksiä hengellisyydestä, raamatullisuudesta ja johtajuudesta. 

Näin käsitettä on valitettavasti mahdollista käyttää myös sellaisten tarkoitusperien ajamiseen, jotka eivät kestä arviointia Jumalan sanan valossa. Esimerkkinä voisi olla se, että hoidetaan seurakunnan talousasiat leväperäisesti vedoten ”hengellisen johtamisen” ensisijaisuuteen; kuten myöhemmin nähdään, talousasiat eivät ole hengellisen johtamisen ulkopuolella. 

Tässä artikkelisarjan viimeisessä osassa käsittelenkin hengellisyyttä suhteessa johtamiseen niiden näkökulmien kautta, joita aiemmissa osissa on nostettu esiin. 

Hengellisyys määrittyy Sanan ja tehtävän kautta

Ensimmäisessä artikkelissa (SVL 4/2020) totesimme johtajuuskäsityksemme rakentuvan Jumalan sanan auktoriteetille ja seurakunnan yhteisen tehtävän mahdollistamiseksi. Nämä ovatkin hengellisyyden ilmeisimmät ja perustavimmat merkitykset johtamisessamme. Hengellistä johtamista on se, mikä pysyttäytyy tietoisesti Jumalan sanassa ja tahdossa ja mikä tähtää seurakunnalle annetun tehtävän toteuttamiseen koko Kristus-ruumiin voimin, ei vain johtajien voimin. 

Sen sijaan emme voi Vapaakirkon jakaman pelastuskäsityksen puitteissa tarkoittaa sitä, että hengellisellä johtajalla olisi suoraa valtaa ja oikeus määrätä yksilön ja Jumalan välisestä suhteesta. Pyhän Hengen uudestisynnyttävä ja pyhittävä työ tulevat ihmisen osaksi suoraan — mutta tämä pääsee täysimääräisesti toteutumaan vain elettäessä Pyhän Hengen yhteisön, seurakunnan yhteydessä. Johtajilla on tässä mielessä vaikutusvaltaa toisaalta Sanan opettamisen ja sen pohjalta ohjaamisen ja toisaalta yhteisön elämän rakentamisen ja ohjaamisen kautta.

Hengellinen johtajuus rakennetaan yhdessä

Toiseksi nostimme esiin johtamisen määrittymisen ei vain yksilön ominaisuutena ja toimintana, vaan yhteisöllisenä vuorovaikutuksena (SVL 5/2020). Yhteisö rakentaa tilan ja valtuutuksen valitsemilleen johtajille, jolloin sekä johtajilla että johdettavilla on merkittävä vaikutus siihen, millaisena johtaminen yhteisössä toimii. 

Hengellinen johtajuus tässä merkityksessä onkin sitä, että seurakunta elää sellaisessa yhteisvastuussa ja vuorovaikutuksessa, että siellä on tilaa nimenomaan sellaiselle johtajuudelle, johon näemme Raamatun meitä ohjaavan, ja toisaalta johtajien toimintaa arvioidaan ja myös arvostetaan silloin, kun se sen ansaitsee. 

Hengellisen johtajuuden rakentamisessa on oma vastuunsa johtajilla ja johdettavalla yhteisöllä. Hengellinen johtajuus ei meille olekaan sellaista, että sitä voitaisiin määritellä kenenkään yksilön, vaikka kuinka kyvykkäänkin johtajan, ominaisuuksista käsin, sen enempää kuin jonkun yksittäisen, vaikka kovaäänisenkin, seurakuntalaisen vaatimuksista käsin. 

Sen sijaan hengellisessä johtajuudessa tunnistamme ja tunnustamme sen, että Jumalan kutsu ja johtamisen palvelutehtävä toteutuvat ainutlaatuisten ihmisten kautta eivätkä ole siten laitettavissa yhteen muottiin yksilöllisten persoonallisuudenpiirteiden tai taipumusten suhteen. Keskitymme Uuden testamentin valossa arvioimaan johtajiksi valittavien moraalista luonnetta, hengellistä kypsyyttä ja kykyä opettaa ja noudattaa Jumalan sanaa, ja sitten arvioimme kunkin sopivuutta juuri kyseiseen yhteisöön ja sen tapaan toteuttaa tehtäväänsä.

Inhimillinenkin vastuu on hoidettava hyvin

Sarjan kolmannessa osassa (SVL 6/2020) määriteltiin johtajuutta suhteessa seurakunnan kaksoisluonteeseen yhteisönä ja organisaationa. Molemmat ovat lähtökohdistaan eli Jumalan kansan asemasta ja lähetystehtävästä käsin määriteltyinä teologisia ja hengellisiä asioita seurakunnan elämässä, ja sellaisina niitä tulee toteuttaa ja arvioida. Sen sijaan, että puhuisimme seurakunnan suhteen hengellisistä ja vähemmän hengellisistä asioista, voisimme puhua esimerkiksi yhteisön elämän ja organisaation hoitamisesta. 

Tämä ei suinkaan vähennä asioiden inhimillisen hoitamisen arvoa ja merkitystä, päinvastoin. Seurakunnan johtamisen jos minkä tulisi olla hyvin, huolella ja luotettavasti hoidettua myös yhteiskuntamme silmissä ja kestää arvioinnin hyvän hallintotavan, ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, työyhteisöjen kukoistavuuden ja johtajistojen integriteetin suhteen. Vaikka arvomme ja teologiamme sisältönsä puolesta eivät aina olekaan samansuuntaisia yhteiskuntamme kehityksen kanssa, hallintomme ja johtajuutemme läpinäkyvyydessä ja huolellisuudessa meidän tulisi olla esimerkillisiä. 

Läpinäkyvämpää puhetta — ja toimintaa

Lopuksi voidaan todeta, että hengellisestä johtamisesta puhumisen sijaan olisi usein hyödyllisempää käyttää ilmauksia, jotka tarkentavat puheen kohdistumaan joko johtamisen toimintatapoihin, seurakunnan yhteisölliseen olemukseen tai organisaatioluonteeseen, tai johtajuuden valtuutukseen yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa. Näin puheemme olisi läpinäkyvämpää sen suhteen, mitä tarkoitamme hengellisyydellä johtamisessa. 

Roomalaiskirjeen (12:2) kehotuksen mukaan me samalla, näin puhuessamme, haastamme itseämme yksilöinä ja yhteisöinä arvioimaan ja uudistamaan toimintaamme jatkuvasti Jumalan sanan ja tahdon mukaisesti. Hengellisyyden tulisikin viedä meitä muutokseen, uudistumiseen ja kasvuun määrätietoisella, sitkeällä ja armollisella otteella. Siihen seurakunnan Herra, Jeesus Kristus meidät lunasti ja meitä edelleen kantaa.

Artikkeli on julkaistu Suomen Viikkolehdessä 08/2020.

Suvi Kankkunen

Kirjoittaja on Vapaakirkon pastori ja johtamista tutkiva kauppatieteen maisteri, joka vastaa johtajuuden kehittämisestä Vapaakirkon koulutuksessa.