Sidottu vai vapaa? 4/5

Filemon — vapaa kansalainen — olikin yhtäkkiä Kristuksessa sidottu orjaansa.

Sarjan edellisessä artikkelissa Timo Lehikoinen painotti, että Paavalin vetoomus Filemonille vetosi tämän asemaan seurakunnassa. Kirjeen mukaan seurakunta kokoontui Filemonin ja hänen perheensä kodissa (Filem 2). Tämä oli luonnollista ottaen huomioon hänen varakkuutensa.

On todennäköistä, että jakeessa mainitut Appia oli hänen vaimonsa ja Arkippos heidän poikansa (Dunn 1996). Avaussanojen myötä tämä ei siis ole yksityiskirje, kuten usein väitetään (esim, Pawson 2017), vaan Paavali kirjoitti koko seurakunnalle tehden yksityiseltä vaikuttavasta ongelmasta yhteisen (Matt. 18:15–20).

Tekemällä asian julkiseksi Paavali asetti Filemonin kunnian kyseenalaiseksi. Paavalin näkökulmasta orjuus oli jo lakkautettu. Filemonin tuli vapauttaa orjansa ja ottaa hänet töihin täydellä palkalla.

Mutta yhteiskunnan puolelta oli aivan yhtäläinen paine rankaista Onesimosta. Vain näin Filemon voisi säilyttää arvostuksen ihmisten silmissä. Jos hän ei tuomitsisi Onesimosta, Filemon ja hänen kotonaan kokoontuva seurakunta saattaisi leimautua marginaaliseksi lahkoksi, jonka oppi olisi uhka sivistykselle.

Vapaalla ei ollut varaa heikkouteen

Paine yhteiskunnan taholta oli kova, koska antiikissa korkean arvostuksen saavuttaminen ei liittynyt asemaan vaan harkitusti muodostettuihin suhteisiin (esim. Barclay 2015). Mitä parempia suhteita oli pystynyt luomaan, sitä korkeammalle yhteiskunnan tikapuilla oli päässyt kiipeämään.

Jokainen solmittu suhde ja liiketoimi joko edisti tai heikensi arvostusta. Sen säilyttämisen eteen piti jatkuvasti ylläpitää verkostoa. Oli tärkeää pitää kaikki voimakkaat — tikkailla ylempänä olevat — tyytyväisinä, ja samalla pyrkiä alistamaan mahdollisimman monia heikompia kiitollisuudenvelkaan. Tässä pelissä arvostettiin viekkautta ja pyrkyryyttä.

Vain harva saattoi ajatella saavuttaneensa turvallisen aseman. Liikehdintä tikkailla oli jatkuvaa ja edestakaista. Arvostuksen menettäminen saattoi tapahtua nopeasti, eikä se ei ollut aina edes itsestä kiinni. Jos joku tulkitsi liikekumppanin tilanteen muuttuneen heikommaksi, tämä suorastaan velvoitti että pyrkisi hyötymään toisen ahdingosta. Kun muut saivat vihiä tästä, arvostuksen menetyksen syöksykierrettä saattoi olla vaikea pysäyttää.

Oli siis tärkeää varmistaa, ettei koskaan osoittanut heikkoutta. Heikkoutta oli tehdä huonot kaupat, se ettei osannut pitää puoliaan. Heikkoutta oli kumppanuus heikon kanssa, ellei tarkoitus ollut tämän omaisuuden röystökalastus.

Mutta näillä tikkailla seisoi vain vapaita kansalaisia. Ei ole vaikea kuvitella millaiseksi heikkoudeksi se voitaisiin tulkita, jos rikas ja vapaa kansalainen armahtaisi itseään julkisesti nöyryyttäneen orjan. Vain orjalla voisi olla varaa olla kiltti toiselle orjalle.

Koko ura oli vaakalaudalla

Filemonilla oli arvostettu asema yhteiskunnassa ja seurakunnassa, ja tähän asti hän oli pystynyt ottamaan parhaat päältä molemmista maailmoista. Onesimoksen uskoontulon myötä nämä kaksi maailmaa olivat törmänneet rajusti. Filemon — vapaa kansalainen — olikin yhtäkkiä Kristuksessa sidottu orjaansa. Tämä sidos oli niin vahva, että se mursi kaikki yhteiskunnalliset sidokset. Onesimoksen kieltäminen täysin yhdenveroisena ihmisenä olisi Kristuksen itsensä kieltämistä.

Onesimoksen rankaisematta jättäminen tarkoitti Filemonille oman kunnian riskeeraamista. Myöskään hänen seurakuntansa ei ollut paremmassa tilanteessa. Jopa kolmasosa ihmisistä oli orjia, jotenka uskonnollinen propaganda, joka vihjasi orjien vapauttamisen suuntaan, oli monella tapaa kestämätöntä puhetta. Tällaisen joukon sanomalle vapaa ja sivistynyt kansalainen ei korvaansa lotkauttaisi.

Paavalin aie vierailla (Filem. 22) on sekä pelote että Filemonin vahvistamista. Myös Paavalin ja Epafraan vankeudesta mainitseminen (Filem. 23) on esimerkki valmiudesta kärsiä evankeliumin tähden. Vankeuden ilmaisussa on kaksoismerkitys, sillä he ovat Kristuksen vankeja. Maalliset kahleet ovat todellisen apostolin arvomerkit. Kunniaan ei kiivetä tikkaita pitkin, vaan ristin kautta. Filemonin kädet oli sidottu: Onesimos oli vapaa.

Lähteet:

Barclay, John M. G. Paul and the Gift. Grand Rapids: Eerdmans, 2015.

Dunn, James D. G. The Epistles to the Colossians and to Philemon. Grand Rapids: Eerdmans, 1996.

Pawson, David. 1 & 2 Timoteuskirje, Tiitus, Filemon. Virrat: KKJMK, 2017.

Tommi Karjalainen

Kirjoittaja on  Suomen  Vapaakirkon pastori ja Suomen teologisen opiston opettaja.