Oman identiteetin etsiminen — yksilökeskeistä, rajatonta ja juuretonta? osa 8/8

20.12.2018

Teologian tohtori Markus Nikkanen on Suomen teologisen opiston opintojohtaja. Hän tykkää itämaisen ruuan laittamisesta, toivoo pääsevänsä vielä joskus vapaasukelluksen kurssille ja rakastaa palavasti vaimoaan ja tytärtään.
Teologian tohtori Markus Nikkanen on Suomen teologisen opiston opintojohtaja. Hän tykkää itämaisen ruuan laittamisesta, toivoo pääsevänsä vielä joskus vapaasukelluksen kurssille ja rakastaa palavasti vaimoaan ja tytärtään.

”Kysymykseen siitä, kuka minä olen, ei ole koskaan ollut helppo vastata. Lisääntynyt pluralismi, sosiaalisen median nopeasti muuttuva maailma ja helppo pääsy kosmeettiseen kirurgiaan tekevät kysymyksestä nyt kuitenkin vaikeamman kuin koskaan.” (Glynn Harrison) 

Aikamme eetos opettaa meille, että oma identiteetti löydetään sitomalla se muuttuviin ihanteisiin ja idoleihin — miehen ja naisen kuviin — jotka tänään ovat ”in” ja huomenna ”out”. Muuttuuko identiteetti siis muuttuvien kuvien mukana? Samalla soppaa vielä hämmennetään purkamalla sukupuolen käsitteet ja ehdottamalla, että ihminen voi (ja että hänen tulisi) itse päättää, kuka hän haluaa olla, vapaasti ja riippumattomasti kaikista rakenteista, jotka usein koetaan yksilön tukahduttamisena. Ja koska jatkuvasti korostetaan yksilökeskeisyyttä yhteisöllisyyden sijasta, oman itsen etsiminen on yhtä aikaa rajatonta ja juuretonta — voin olla tänään tätä ja huomenna jotain aivan muuta! Ei siis ole ihme, että meillä on niin paha olla. 

Minä olen Kristuksessa

Tämän kirjoitussarjan myötä olemme perehtyneet siihen, mitä Raamattu sanoo kristityn identiteetin muodostumisesta. Sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa Markus Nikkanen nosti esiin ajatuksen Kristuksessa olemisesta ja väitti, että kristitty saa uudessa syntymässä elämälleen uuden alun ja sen myötä uudet juuret. Nikkanen esitti, että Raamatun mukaan pelastus ei ole pelkästään maksutoimitus, jonka myötä saamme syntimme anteeksi, vaan maantietoa: kristitty muuttaa Kristukseen asumaan, ja tämä uusi osoite alkaa määrittää häntä.

Kristuksessa oleminen tekee Kristuksesta kristityn identiteetin ensisijaisen määrittäjän ja syrjäyttää kaikki muut määrittäjät toissijaisina. Kristitty ei enää määrity ensisijaisesti kansallisuutensa, sosiaalisen asemansa tai vaikkapa hänen sukupuoltaan koskevien odotusten pohjalta (Gal 3:27-28), vaan hänen identiteettinsä perusta on Kristuksessa ja oman identiteetin löytäminen on samaistumista Kristukseen:”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal 2:20, KR92).

Minä olen persoona ja prosessi

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä olisi vain yhteen muottiin valettuja, persoonattomia kristittyjä. Kirjoitussarjan neljännessä ja viidennessä osassa kirjoittaneen Suvi Kankkusen mukaan oman identiteetin löytämiseen liittyy keskeisesti prosessi, jossa ihminen tutustuu itseensä Luojan luomana persoonana ja niveltää tämän yksilöllisen minänsä erilaisiin rooleihin, jotka muotoutuvat yhteisöllisesti. 

Kristuksessa oleminen tarjoaa kyllä tukevan perustan omalle identiteetille, mutta rakennus jää pahasti kesken, jos rakentaja (eli henkilö itse) lopettaa työnsä tähän: kristityn on myös löydettävä turvallisen perustan puitteissa se, kuka hän on yksilöllisesti Kristuksessa ja neuvoteltava onnistuneesti se, miten hänen oma persoonansa nivelletään yhteen erilaisten sosiaalisten roolien ja odotusten kanssa. 

Mitä eri sukupuolia koskeviin odotuksiin tulee, Kankkunen ehdottaa, että sukupuolten käsitteitä ei tulisi purkaa (kuten yhteiskunnassamme nykyään tehdään), vaan ennemminkin laajentaa ne vastaamaan todellista kuvaa siitä, keitä miehet ja naiset ovat. 

Tutkimusten mukaan miehet ja naiset ovat (ulkonaisten piirteidensä lisäksi) keskimääräisesti erilaisia, kun otoskoko on tarpeeksi suuri.Samalla kummankin ryhmän sisäinen hajonta on kuitenkin niin laajaa, että ihmisellä voi olla toisen sukupuolen tyypillisinä pidettyjä ominaisuuksia.

Kankkunen haastaakin meitä miettimään, voisimmeko luottaa Jumalan luomistyöhön ja antaa toisillemme mahdollisuuden samaistua omaan, Jumalan luomaan sukupuoleemme (nainen tai mies) omalla yksilöllisellä tavallamme sen sijaan, että joko puramme sukupuoleen liittyvät käsitteet kokonaan tai muodostamme liian tiukkoja odotuksia sen suhteen, miten miehet ja naiset toimivat.

Minä olen sinun kanssasi Kristuksessa

Kankkusen molemmat artikkelit johtavat meitä ymmärtämään, että identiteetin rakentuminen ei ole pelkästään oman päämme sisäinen prosessi, vaan siihen liittyy vuorovaikutus yhteisön kanssa. 

Sarjan kahdessa viimeisimmässä osassa Tommi Karjalainen haastaakin meitä näkemään itsemme osana Kristuksen ruumista, seurakuntaa. Karjalaisen mukaan omaan identiteettiin liittyvää prosessia ei käydä yksin, toisista irrallaan, sillä Raamatussa Kristuksessa oleminen ei ole koskaan yksilölaji. Päinvastoin, Kristuksessa oleminen tarkoittaa sitä, että kristityllä on veljiä ja sisaria, joista hän ottaa vastuuta, ja joiden kanssa hän kasvaa Kristuksen tuntemisessa pyhyyden ja yhteyden välisessä jännitteessä. 

Näin ollen Kristuksen ruumiin jäsenenä eläminen vuorovaikutuksessa toisten jäsenten kanssa on itse asiassa edellytys oman identiteetin rakentumiselle. Kristus paljastuu meille hänen ruumiinsa, seurakunnan kautta, ja hänellä, jolla ei ole Kristuksen ruumista ympärillään, ei oikein ole Kristustakaan.

Yhteisöllisyyttä, terveitä rajoja ja syviä juuria 

Raamatun mukaan oman identiteetin etsiminen ei voi olla yksilökeskeistä, rajatonta ja juuretonta. Päinvastoin, oma identiteetti löytäminen on prosessi, joka tapahtuu parhaiten vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tämän lisäksi Raamattu antaa oman identiteetin muodostamiselle terveet rajat, joita meidän ei pidä rikkoa, mutta ei myöskään kaventaa. Kaiken kaikkiaan oman identiteetin löytäminen on juurtumista Kristukseen ja oman persoonallisen itsen löytämistä Kristuksessa.