Valtakunnan työtä toisia varustaen - Suvi Kankkusen haastattelu

3.1.2017


Hope-raamattukoulun johtaja innostuu yhä uudelleen uskon perusasioista, kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja toivoo avoimuutta myös epäilysten kohtaamiselle.

Joulukuun ensimmäisen päivän valo siivilöityy ikkunasta. Suvi Kankkunen istuu työpaikallaan Teopoliksessa edesmenneen rehtori Simo Lintisen mustalla sohvalla. Tyhjäksi jääneessä huoneessa Suvi käy läpi taipalettaan Hope-raamattukoulun johtajaksi, matkaa Jyväskylästä Tammisaaren kautta Tampereelle, jonne hän on Suomen teologisen opiston mukana muuttanut.

Kasvu johtajuuteen

Hiljattain pastoriksi valmistunut Suvi aloitti teologian opintonsa Hangossa vuonna 2010. Sitä edelsi tutkinto kauppatieteistä Jyväskylän yliopistossa, sekä muutama vuosi tanssin ja taidekasvatuksen opintoja.

– Kaikesta on ollut hyötyä, ja on edelleen, Suvi toteaa. Yliopistosta hän valmistui johtaminen pääaineenaan, ja on pystynyt peilaamaan oppeja seurakunnan toimintaan. Tanssi puolestaan juontaa juurensa Jyväskylän vapaaseurakunnan Worship Kids -tanssiryhmään, jossa Suvi ensin 15-vuotiaana aloitti ja toimi sittemmin myös ohjaajana.

Nuorten johtaminen leimaa Suvin koko aikuisikää. Seurakunnan vastuutehtävien lisäksi hän aloitti 2000-luvun alussa New Winen nuorten tiimin johdossa, ja päätyi sitä kautta New Wine -kesätapahtuman organisointiin, vuosina 2008 ja 2009 myös järjestelypäälliköksi. Kirkkokuntien ja seurakuntajohtajien yhteiskristillinen verkosto on lähellä Suvin sydäntä, ja hän on edelleen mukana johtotiimissä.

Lisäksi hänet löytää opettamasta keväällä 2017 käynnistyvästä Tulisielukoulusta, joka toimii Suomen Vapaakirkon alaisuudessa. Aiemmin Tulisielu-konferensseissakin opettajana ja mentorina toiminut Suvi on ollut suunnittelemassa koulua sitä johtavan Henna Saarisen kanssa.

Pastorin koulutus näyttää niveltyvän luontevasti lukuisiin opetus- ja vastuutehtäviin, mutta se ei ollut itsestään selvä valinta. Yliopiston jälkeen suunnitelmana oli mennä töihin, mutta samalla taustalla oli kypsynyt ajatus hengellisen työn tekemisestä. Niinpä Suvi hakeutui valmistuttuaan Hankoon teologiseen opistoon.

– Lähdin sillä asenteella, että katsotaan vuosi kerrallaan, mitä tästä tulee ja minne Jumala johdattaa, Suvi kertaa. 2012 hän aloitti opintojen ohella Hope-raamattukoulun tuntiopettajana ja seuraavana vuonna koulun johtajana.

Valtakunta-ajattelu

Raamattukoulussa on kursseja neljältä aihealueelta: Raamattu, palveleminen, uskon kulmakivet ja henkilökohtainen kasvu. Suvi opettaa näistä kaikkia, mutta erityisesti käytännöllinen palvelu ja uskon kulmakivet eli teologian eri osa-alueet ovat hänelle läheisiä teemoja.

– Tutuista perusasioista löytyy ihan uusia ulottuvuuksia, kun niitä kaivaa syvemmältä, hän innostuu.

Opetuksessa hänelle on tärkeää Pyhän Hengen etsiminen ja valtakunta-ajattelu: Jumalan valtakunta ei rajaudu vain seurakunnan tai raamattukoulun seinien sisäpuolelle, vaan on läsnä koko elämässä. Hän haluaa olla varustamassa opiskelijoita elämään uskoaan todeksi arjen keskellä ja kohtaamaan muita ihmisiä.

– Eräs opiskelija sanoi oikein odottavansa sitä, että pääsee normaaliarkeen näiden oppimiensa juttujen kanssa, hän hehkuttaa. Opiskelijoiden oivallukset ja kasvu ovat opettajan työn parasta antia. Niiden ohella asiakeskeiseksi itseään luonnehtivalle Suville tärkeää ovat oppitunnit, tieto ja ajattelu itsessään. Hän painottaakin itsenäisen ajattelun ja Raamatun tutkimisen tärkeyttä kypsän kristityn elämässä.

Kriisit pääomaksi

Suvi tuli uskoon ollessaan kolmevuotias, mutta muistaa hetken edelleen tarkasti. Hän näki tuolloin unen, jossa Jeesus otti hänet syliinsä. Nuoresta iästään huolimatta hän ymmärsi, kuka Jeesus oli, ja halusi seurata tätä. Vasta uskoon tullut äiti rukoili Suvin kanssa, ja tyttöä pitkään vaivanneet painajaiset katosivat.

– Valta vaihtui, hän naurahtaa.

Kotona oli tilaa kysyä ja kyseenalaistaa, mitä Suvi pitää tärkeänä. Hänen suhteensa Jumalaan on niin turvallinen, että se kestää yhä epäilykset. Suvi kokee, että uskonkriisit ovat muuttuneet hänelle pääomaksi, jonka avulla voi olla tukemassa muita.                     

Johtajana, pastorina ja aikoinaan myös vanhimmiston jäsenenä Suvi on asemassa, joka herättää toisinaan myös kritiikkiä. Kaikki eivät hyväksy naisjohtajuutta, vaikkakaan suoranaista vastustusta Suvi ei ole joutunut kokemaan. Hän korostaa molemminpuolista kunnioitusta erimielisyyksissä, sekä sitä, että teologiset perusteet sukupuolen suhteesta johtajuuteen ovat itselle selkeät. 

Toisaalta on niitäkin, jotka ovat olleet tukemassa ja kannustamassa Suvia naisjohtajana. Esimerkkinä hän mainitsee juuri edesmenneen Simo Lintisen, jonka työpöytä lepää nyt joulukuun himmentyvässä valossa.

– Jos me laitamme Jumalan valtakunnan leviämisen ykkösasiaksi, emme kysele, tuleeko se nais- vai miesjohtajan, tai naisjohtajuutta puolustavan tai vastustavan työstä. Me vain iloitsemme siitä, että Jumalan valtakunta menee eteenpäin, Suvi muistuttaa.

Jutun on kirjoittanut Pia Korhonen, ja se on julkaistu Suomen Viikkolehdessä joulukuussa 2016.