Suomen teologinen opisto on toiminut 70 vuotta Santalan kartanon tiloissa

26.5.2016

Hannu Lahtinen

Opisto on olemassa, koska seurakunnat tarvitsevat sitä

Santalaan 70-vuotisjuhlajumalanpalvelukseen 22.5. kokoontunut juhlaväki sai täyden kattauksen historiaa, muistoja, tulevaisuuden uskoa, kannustavia puheenvuoroja ja musiikkia.

Jumalanpalvelus oli rakennettu ekumeenisin värein. Kuoro tuli Inkoon metodistikirkosta ja juhlapuheen piti Iso-Kirja opiston rehtori Pasi Parkkila. Suomen teologisen opiston taustayhteisö on Vapaakirkko, mutta muihin kirkkoihin kuuluvat opiskelijat on aina toivotettu lämpimästi tervetulleiksi. 

Parkkila kuvasi Abrahamin palvelijan Elieserin toimia ja asennetta esimerkkinä tehtävänsä hyvin hoitavasta palvelijasta.  

– Raamattu- ja työntekijäkoulutusta antava oppilaitos on palvelija, joka kouluttaa ja varustaa palveluksen työhön valmistuvia, jotta nämä löytäisivät paikkansa ja kantaisivat hedelmää.

Parkkila kannusti tasapainoiseen karismaattisuuteen, jossa on sekä tervettä harkintaa että rohkeaa uskoa Jumalan mahdollisuuksiin.

– Jumala huolehtii opistostanne myös Tampereelle muuttaessanne, Parkkila kannusti Teologisen opiston lähtiessä nyt ”sisämaan seikkailuihin”.

Opisto on korvaamaton

Kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen kiitti opistoa vuosikymmeniä kestäneestä monimuotoisesta työstä.

– Opistolla on kirkossamme keskeinen tehtävä, kun se kouluttaa erilaisten kutsumusten kantajia seurakuntien rakentajiksi.

Suomen Vapaakirkon työntekijäliiton (TTL) hallituksen jäsen Nana Kivimäki kuvasi opistoa kasvun  ja yhteyden paikaksi, jossa työntekijäsukupolvet ovat saaneet jakaa elämäänsä ja kysyä kysymyksiään.

– Kiitos uskomattoman arvokkasta työstänne. Kiitos myös hyvästä yhteistyöstä TTL:n kanssa syksyn työntekijäpäivien järjestelyissä. Sekin on aina suuri ilo, että opiston opiskelijat tulevat mukaan päiville.

Muistojen kirjoa

Rehtori Simo Lintinen oli koonnut välähdyksiä opiston elämästä. Hän kävi vuosikymmenet läpi kuvin ja pikku kertomuksin. Juhlayleisö väritti hänen pyynnöstään esitystä kommentein.

Erityinen ilo oli luonnollisesti nähdä ja kuulla koko opiston 70-vuotisen historian läpikotaisin elänyttä Liisa Salmensaarta. Talousopettajana ja sittemmin myös apulaisrehtorina vaikuttanut Salmensaari tuli aikanaan sodan runtelemaan maisemaan. Ensimmäisiä tehtäviä oli talon varustaminen kotkalaisen, kansanopiston perustamisessa keskeisesti vaikuttaneen Yrjö Mikkosen kanssa.

– Tilausten toimitus viipyi ja tavarat tulivat vasta samalla junalla, jolla juhlavieraatkin opiston avajaisiin syksyllä 1946, Salmensaari  myhäili alkuajan kiemuroita.

Lintisen esityksessä oli makoisia kuvia pitkään opistossa vaikuttaneista ja lähtemättömiä muistoja oppilaisiinsa jättäneistä Kultimo Salmensaaresta, Samuel Pekkasesta ja Erkki Ihatsusta.  Aivan alkuajan opiskelijoista haastateltavana oli Esko Knuuttila.

1970-luvun alussa opistoon tulleet rehtoreinakin toimineet Väinö A. Hyvönen ja  llmo Mantere sekä monet muut opettajat ja oppilaat vilahtelivat kuvissa. Vuosikymmenten kuvamatkaan sisältyi myös otoksia Himalajalta,  jossa opiston väki on saanut palvella useita kertoja opettajina.

Hannu Lahtinen

Kirjoittaja on Suomen Viikkolehden päätoimittaja.