Raamatun haastavat kohdat 22/22 - Onko paha niin hyvää, ettei sitä vastaan pidä taistella?

31.5.2016


Simo Lintinen

Edellinen kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Roomalaiskirjeessä on paljon lainattu teksti, joka vuoden 1938 ja yhtenevästi myös vuoden 1992  kirkkoraamattumme mukaan kuuluu: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”

Tämän tekstin pohjalta usein ajatellaan, että kaikki uskovaa kohtaavat olosuhteet ja Jumalan rakastamien ihmisten kokemat kaikki mahdolliset asiat ovat ikään kuin Jumalan keinoja saada jotain hyvää aikaan uskovan elämässä.

Eihän se niin voi olla

Tulee vaikutelma, että Jumala ikään kuin pelaa korkeampaa peliä langenneen maailman vinoutuneilla olosuhteilla. Näyttää siltä, että hän salatulla tavalla muuttaa ilmeisen miinusmerkkiset asiat plusmerkkisiksi, tuntuvatpa ne kuinka pahoilta tai kipeiltä tahansa.

Tämän mukaan uskovan tulisi ymmärtää, että sairaus tai onnettomuus ja jopa kaiken kohtuuden ylittävät katastrofit, kuten sodat ja hyväksikäytöt olisivat Jumalan hyvän suunnitelman ja toiminnan välineitä ja osia — ”kaikki vaikuttaa parhaaksi”.

Normaali ajatus on, että eihän näin voi olla. Paha on pahaa ja vaikuttaa pahaa. Piste.

Mutta teksti näyttääkin tekevän pahasta keinon korkeamman hyvän saavuttamiseksi. Tästä voi seurata, että ihminen kohtalonomaisesti tyytyy vääryyksien tapahtumiseen ja ajattelee, että jollakin salatulla tavalla esimerkiksi hyväksikäyttö tai jopa murha vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat — samalla kun koko oikeudentunto huutaa toisin!

Jumala vai olosuhteet

Onko tämä yllä esitetty käännös alkutekstistä todella oikea tai ainoa mahdollinen. Ei ole. Kysymys on siitä, mikä tekstissä on lauseen subjekti, teon suorittaja, Jumala vai olosuhteet, sana ”kaikki” vai sana ”Jumala”.

Jos lauseen subjekti on Jumala, voidaan lause kääntää, kuten se onkin käännetty esimerkiksi englantilaisessa N.I.V. -raamatussa. Siinä teksti kuuluu osapuilleen näin: ”Kaikessa Jumala vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat” (in everything God works for the good of those, who love him).

Tämä ei ole tuulesta temmattu ajatus, vaan tietyt alkukielen käsikirjoitukset tukevat tätä ajatusta. Siinä ajatus kääntyy siten, että vaikuttaja ei olekaan kaikki yhdessä (siis olosuhteet, joita Jumala käyttää), vaan Jumala itse myötävaikuttaa kaikissa olosuhteissa! 

Ajatus synnyttää aivan toisen elämän asenteen. Tämän mukaan voidaan ajatella, että paha on pahaa, eikä elämää uhkaavissa olosuhteissa ole mitään hyvää, eikä pidä ajatella, että ne vaikuttavat suurempaa hyvää. Mutta lohtu on se, että näissä pahoissakin olosuhteissa Jumala antaa omilleen voimaa kestää ne ja myös antaa rohkeutta käydä ne läpi. Sillä hän on uskovan mukana vaikuttamassa hänessä!

Voimaa taisteluun

Yllä esitetyn ajatuksen oikeellisuutta vahvistaa se, että teksti esiintyy jaksossa, jonka teemana on kärsimys (8:18–25).

Teksti ei johda filosofoimaan kärsimyksen olemusta osana Jumalan suurta suunnitelmaa, vaan rohkaisee uskovaa ottamaan vastaan kärsimyksen tietäen, että Jumala on siinä hänen kanssaan.

Uskovan ei näin ollen tarvitse torjua todellisuutta, vaan hän voi taistella pahuutta vastaan. Paavalin ajatus tässä, niin kuin myös Room. 5:3–5:ssä, on se, että Jumala auttaa kestämään ajan vaivat ja vainot — ja ne loppuvat aikanaan, kun Jumalan valtakunta tulee voimassaan ja uskova kirkastetaan.

Simo Lintinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston rehtori.