Raamatun haastavat kohdat 21/22 - Näe kertomusten tulkitsemisen sudenkuopat

20.5.2016


Suvi Kankkunen

Edellinen kirjoitus >>

Seuraava (viimeinen) kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Opettaako Vanha testamentti moniavioisuutta? Mitä Daavidin viisi kiveä Goljatia vastaan merkitsevät? Antaako Ruutin kirja ohjeita seurusteluun?

Näitä ja monia vastaavanlaisia kysymyksiä on nostettu esiin Vanhan testamentin historiallisista kertomuksista. Jotta ymmärtäisimme kertomuksista sen, mitä Jumala haluaa meidän niistä ymmärtävän sen sijaan, mitä me itse tai joku vaikuttava taho haluaisivat niistä nostaa, on vältettävä muutamia virhetulkintoja.

Kuvaus vai käsky?

Kertomusten tulkinnan perusvirhe on olettaa, että kaikki se, mistä Raamattu kertoo, on ohje meille yksilöinä. Tästä nousee myös käsitys moniavioisuuden ”raamatullisuudesta”.

Kertomuksissa kyllä kuvaillaan useita perheitä, joissa miehellä oli monta vaimoa; osa näistä miehistä ja heidän vaimoistaan on Heprealaiskirjeen mukaan jopa uskon esikuvia, kuten Abraham, Saara, Jaakob ja Daavid. Mutta kuvauksista löytyy myös se tosiasia, ettei moniavioisuus sinänsä koskaan tuonut mitään positiivista ihmisten elämään.

Niinpä on erotettava toisistaan kuvaus ja käsky. Kaikkea, mitä Raamattu kuvaa tapahtuneen, ei ole tarkoitettu meille ohjeeksi.

Vertauskuva vai kertomus?

Toinen virhetulkinta on vertauskuvallistaminen, jolloin nostetaan kertomuksesta tiettyjä yksityiskohtia ja annetaan niille merkityksiä kyseisen tekstin ulkopuolelta. Näin voidaan opettaa esimerkiksi, että kuten Daavid, sinäkin tarvitset viisi kiveä kaataaksesi oman elämäsi jättiläisen: Jumalan sana, rohkeus, kuuliaisuus ja niin edelleen.

Vaikka voimmekin listata tällaisia tosiasioita vaikeuksien voittamisesta, nämä eivät kuitenkaan ole se, mitä juuri nämä viisi kiveä merkitsevät, koska kertomus itse ei niin osoita. Vaikka Raamatussa on vertauskuvallisia tekstejä, historiallinen kertomus ei samanaikaisesti ole sitä.

Meidän vai heidän kulttuuria?

Kolmas virhetulkinta on historiallisen ja kulttuurisen asiayhteyden ohittaminen. Näin saadaan Ruutin kirjasta seurustelun aloittamista pohtiville nykynuorille ohjeita siitä, miten suhteen alkuvaiheessa miehen ja naisen tulee tehdä oma osansa. Jälleen vaikka ohjeet sinänsä olisivatkin hyviä, nykyaikainen seurustelu oli tuntematon käsite Ruutin aikana, eikä kertomuksen tarkoitus ole ohjata toimintaa siinä suhteessa.

Historiallisia kertomuksia tulee lukea niiden omista lähtökohdista käsin, kuunnellen tarkasti kertojaa ja hänen näkökulmaansa omaan kertomukseensa.

Lue lisää: Fee & Stuart: Kirjojen kirja — avaimia Raamatun tulkintaan. Suom. Matti Kankaanniemi ja Iso Kirja opisto. Aikamedia 2014.

 

Suvi Kankkunen

Kirjoittaja on Hope-raamattukoulun johtaja.