Tutustu opiston ihmisiin - Nina Kallionvirta tavoittelee pastorin tutkintoa

12.5.2016


Nina Kallionvirta

Kuka olet, mitä teet? 

Synnyin tavalliseen kolmilapsiseen perheeseen Tampereella 1968, tulin uskoon riparilla vuonna 1983 ja uudistuin uskossani vuonna 1987. Etsin omaa ammatillista uraani — ja oikeastaan vain hengelliset kuviot kiinnostivat.

Kirkon piirissä pappeus vapautui naisille, eikä tuohon aikaan kunnon uskova nainen voinut edes ajatella opiskelevansa papiksi. Jäljelle jäi diakonin ammatti, johon valmistuin vuonna 1993 Järvenpään Diakoniaopistosta.

Vuonna 1996 Jumala siirsi minut yllättäen Vapaakirkkoon ja samaan aikaan myös ammatilliset kuviot muuttuivat. Päädyin monien mutkien jälkeen työhön mielenterveyskuntoutujien pariin vuonna 2003 ja sitä työtä olen tehnyt tähän päivään saakka.

Vapaakirkollisuuteni alkoi Järvenpäästä, vuonna 2006 elämäni johdattui (lue: mies tuli kuvioihin) hetkeksi Jyväskylään ja sitten pari vuotta myöhemmin avioitumisen seurauksena Äänekoskelle.

Palvelen seurakunnassani melko aktiivisesti. Kuulun vanhimmistoon ja vastaan kokoustoiminnasta yhdessä muiden kanssa. Seurakunnassamme ei ole tällä hetkellä palkattua työntekijää.

Miten tulit lähteneeksi Suomen teologisen opiston monimuotokoulutukseen? 

Olen aina ollut kiinnostunut teologiasta. Opiskeluaikana kävin Helsingissä STI:n luennoilla ja jo 1990-luvulla haaveilin opinnoista Avoimessa teologisessa opistossa, kun valvoin ystäväni tenttejä. Moneen kertaan asiaa mietin ja tulostelin hakupapereita useina vuosina, mutta ei vain ollut sen aika. Keväällä 2014 tuli sitten viimein aika astua unelmaan.

Mitä sinun mielestäsi on olennaista tiedostaa opintojen edistymisen kannalta, jos lähtee tällaiseen koulutukseen? 

Pitää olla oikea aika! Opiskelu on oikeasti vaativaa ja intensiivistä. Sille pitää olla tilaa ja energiaa. Ei kannata lähteä vain sillä mielellä, että rimaa hipoen pääsee kursseista läpi. Pitää olla oikeasti kiinnostunut, että jaksaa tehdä välillä melko raskaitakin kursseja. 

Miten hyödynnät koulutustasi seurakuntaelämässä, työssä tai jossakin muussa yhteydessä? 

Monet saarnat olen pitänyt ajankohtaisista opiskelujutuista, eli opiskelu on hyödyntänyt minua todella hyvin seurakunnassa. Opiskelu on nostanut uudelleen pintaan alkuperäisen haaveeni työstä seurakunnassa tai ylipäänsä hengellisissä kuvioissa. Opiskeltuani reilun vuoden annoin itselleni luvan tavoitella pastorin valtakirjaa. 

Miten opintosi ovat omasta mielestäsi sujuneet? Onko koulutus vastannut sille asettamiasi tavoitteita? 

Viime syksynä tein sen virheen, että en tehnyt 80 prosenttista työaikaa, joten elämä meni hieman liian tiukoille, ja nyt muutama suorite odottaa valmistumistaan. Eli siinä mielessä olen hieman pettynyt. Syy on ihan oma. Tavoitteena on kuitenkin saada suoritteet pulkkaan ihan pikaisesti. 

Opisto siirtyy Tampereelle. Mitä ajattelet sen merkitsevän monimuotokoulutuksen kannalta? 

Tätä olen odottanut. Jo muinoin 1990-luvulla rukoilimme varsin intensiivisesti Järvenpäässä, että opisto olisi muuttanut Järvenpäähän, jota silloin kaavailtiin opiston uudeksi paikaksi. Aika ei vain ollut vielä kypsä muutolle, mutta nyt on ja se on hieno juttu.

Tampere on hyvien kulkuyhteyksien päässä, joten ihmettelen, jos opiskelijamäärä ei kasva. Pitkä ja hankala matka on este monen opiskelulle. Hyvä paikka mahdollistaa myös opiskelukuvioiden monimuotoistumisen.

Uskon Tampereen paikkana vastaavan paremmin myös työikäisten tarpeisiin lyhytkurssien tai viikonloppujen muodossa. 

Kenelle suosittelet samaa koulutusta? 

Etäpaketti sopii kaikille, jotka ovat teologiasta kiinnostuneita. Toki pitää olla sinut tietokoneen kanssa, eli se saattaa rajoittaa joitakin. Etäpaketti sopii loistavasti sellaisille, jotka miettivät, että olisiko heistä opiskelemaan alaa ihan työntekijäksi saakka. Opiskelun aikana voi ihan rauhassa kuulostella ajatuksiaan ja jutella myös opettajien kanssa.

Mitä muuta haluat sanoa henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita vastaavasta koulutuksesta? 

Opiskelu on loistava paikka löytää omia rajojaan myös itkupotkuraivarien suhteen. Eli opiskelu saattaa haastaa omia rajoja. Samalla on mieletön ilo tehdä uusia löytöjä ja oppia yhdistelemään Raamatun opetuksia uudella tavalla.

Opiskelu pakottaa avartumaan oikealla tavalla ja samalla saa tehdä löytöjä, että näin minä uskon, myös silloin kun uskoo eri tavalla opettajan kanssa.

Muutto ja opisto tarvitsevat paljon rukousta. Opisto voi parhaimmillaan varustaa kirkkokuntaamme erilaisilla koulutuksilla varustettuja työntekijöitä. Näen valtavasti potentiaalia erilaiseen ja monimuotoiseen varustamiseen.

Voit tutustua Suomen teologisen opiston monimuotokoulutustarjontaan täällä.