Raamatun haastavat kohdat 17/22 - Olivatko Heprealaiskirjeen uskon sankarit häviäjiä?

14.4.2016


Helena Lintinen

Edellinen kirjoitus >>

Seuraava kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Heprealaiskirjeen 11. luku kertoo meille lukuisista ihmisistä, joita kuvataan uskon sankareiksi. Kun tekstiä lukee, näyttää kuitenkin siltä, että näiden ihmisten päämäärät jäivät saavuttamatta, eikä heidän elämänsä kulkenut huipulta huipulle. He eivät saavuttaneet edes Jumalan heille lupaamaa tulevaisuutta täällä ajassa, vaan joutuivat siirtämään tähtäyspisteen kauemmas.

Ajallisesta näkökulmasta katsottuna heitä voisi kutsua jopa luusereiksi. Kuitenkin he ovat jääneet historiaan ”uskon sankareina”, osa nimeltä mainittuina, osa tuntemattomina.

Tämä hetki tai tämä maailma ei tarjonnut elämän tai kutsumuksen lopullista täyttymystä. He odottivat jotain muuta —  jotain, jonka ikään kuin näkivät ja sen tähden kestivät kaiken sen, mitä eteen tuli. He oivalsivat ja ottivat todesta paljon nykyhetkeä laajemman näköalan.

Iankaikkisuus vai ajallinen menestys

Mitä Heprealaiskirjeen henkilöt opettavat meille uskosta? Millainen on ”uskon sankari”?

Tekstistä näemme muun muassa sen, että heidän mielestään Jumalaan voi luottaa — silloinkin, kun elämässä mikään ei mene inhimillisesti ajatellen hyvin tai suunnitelmien mukaan.

He ymmärsivät myös sen, että Jumalan heille rakentama tulevaisuus on jotain paljon enemmän kuin kaikki se, mitä sillä hetkellä oli. Elämää elettiin sopivasti irtonaisena täällä ja riittävästi kiinnitettynä Jumalan valmistamaan ”uuteen kotimaahan”.

He näkivät toisarvoisina lyhytaikaisen rikkauden, omat suunnitelmat, maineen tai mielihyvän sen rinnalla, mitä Jumalalla oli heille varattuna.

He ymmärsivät, mitä ”deferred gratification” merkitsee: se on kykyä vastustaa kiusausta tavoitella välitöntä palkkiota, koska tietää, että myöhempi palkkio on suurempi. Tätä asennetta tarvitaan erityisesti aikamme kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa pyritään luomaan tarpeita ja niihin välittömiä vastauksia.

Usko ei odota välittömiä vastauksia

Tekstissä kuvatut ihmiset olivat valmiita monenlaisiin vaikeuksiin, koska heille päämäärä oli kirkas ja luotettava. Usko ei ollut heille keino saavuttaa ajallista menestystä, mainetta, vaurautta tai mielihyvää.

Usko on se asenne, joka pitää Jumalan luotettavana silloinkin, kun joutuu rämpimään erilaisten vastoinkäymisten ja vaikeuksien keskellä. Heidän asenteenaan oli pitää silmiensä edessä tulevaisuus, jonka Jumala on valmistanut.

Instant-kulttuuri luo elämään viitekehyksen, jossa kaikki hyvä ja palkitseva kuuluu minulle nyt ja tässä. Uskon näkökulma on toisenlainen: täyttymystä tai palkintoa ei välttämättä koeta tämän elämän aikana. Uskon näkökulma avaa ikuisuuden perspektiivin, jota hallitsee hyvä ja luotettava Jumala.

”Don’t give up what you want most for what you want now!”

Helena Lintinen

Kirjoittaja toimii tuntiopettajana Suomen teologisessa opistossa.