Raamatun haastavat kohdat 16/22 - Löytyykö tekstin todellinen merkitys sanojen takaa?

7.4.2016


Simo Lintinen

Edellinen kirjoitus >>

Seuraava kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Muutamia vuosia sitten pääsiäisen aikoihin sain käsiini lyhyen uutisen Italiasta. Uutisessa kerrottiin pienestä mutta järkyttävästä tapahtumasta eräässä katedraalissa. Messuun oli tullut tunnonvaivoista ja syyllisyydestä kärsivä henkilö, jonka mieli oli järkkynyt, ja joka koki, että hänen silmänsä viettelivät hänet toistuvasti syntiin. Hän kaivoi omin käsin silmät päästänsä ja vaipui keskikäytävälle verilammikkoon.

Henkilö totteli kirjaimellisesti Matteuksen evankeliumin tekstiä: Jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen (Matt. 18:9).

Uutista kommentoinut psykiatri oli sitä mieltä, että tällaiseen tekoon tarvitaan sellaista tahdonvoimaa, jota ei ole terveellä ihmisellä. Normaali ihminen ei siis lähde toteuttamaan näin rajua tekoa, vaan ymmärtää, että teksti tarkoittaa jotain muuta kuin kirjaimellista käskyä.

Keskeistä on ymmärtää tekstin tarkoitus

Tämä pieni tapaus opettaa jotakin meille, jotka tahdomme elää Raamatun opetuksen mukaan. On pyrittävä ymmärtämään tekstin tarkoitus. Tekstissä on vahvaa liioittelua, jolla halutaan sanoa, että inhimillinen ruumiillinen sairaus ja puute saattavat olla joissakin tapauksissa myönteisiä asioita suuremman hyvän saavuttamiseksi. Niinpä toisaalla Raamatussa sanotaan, että joka ruumiillisesti kärsii, se synnistä lakkaa.

Pietari kirjoittaa juuri tästä. Aiheena on ruumiillinen aistillisuus ja sen synnyttämä himo, joka täyttyessään saa aikaan paljon pahaa ja tuskaa ja vieläpä johtaa iankaikkiseen tuhoon.

Pietari kirjoittaa: Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli — sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä, ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan (1. Piet. 4:2).

Tässäkin tekstissä ilmenee vahva kontrasti, jossa Jumalan tahdon mukainen elämä on ensisijainen. Hänen tahtonsa mukaista elämää on tavoiteltava hinnalla millä hyvänsä. Ja että jopa vaino, sairaus, köyhyys ja puutekin saattavat toimia ihmisen tosi parhaaksi.

Emme ihannoi tai tavoittele kärsimystä

Toisaalta Raamattu osoittaa, että kristityn elämä ei voi olla vaivan, niukkuuden ja kärsimyksen ihannointia, niin että kärsimys olisi jotenkin tavoiteltavaa, kuten askeetikot ja itsensä rankaisijat ajattelevat.

Voimme täysin nauttia Jumalan lahjoista hyvällä omallatunnolla, syödä ruokamme kiitollisina ja nauttia terveistä ja hyvistä päivistä, joita Jumala meille suo. Silloinkin on tärkeää muistaa, että odotamme jotakin toisenlaista, ja paraskin elämä täällä päättyy. Olemme synnin tähden kuoleman omia, ja kuten Raamattu sanoo, sen jälkeen tulee tuomio.

Suuntaa tähtäin kohti tosi parasta

Edellä olleet tekstit auttavat meitä panemaan asiat perspektiiviin ja ymmärtämään, että kielteisetkin kokemukset, jopa kuolema, auttavat meitä tähtäämään tosi parhaaseen.

Ruumiillinen vaiva, rajoittuneisuus, sairauskin saattaa auttaa ihmistä saavuttamaan jotain hyvää, jopa oivaltamaan iankaikkisen elämän tarpeen tämän ajallisen elämän jälkeen.

Kukapa olisi uskonut, että Jeesuksen kärsimys ja kuolema johti koko ihmiskunnan autuuteen, pelastukseen — kaikille, jotka uskoivat häneen.

 

Simo Lintinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston rehtori.