Raamatun haastavat kohdat 14/22 - Hän parantaa kaikki sairautesi

18.3.2016


Tomi Vaahtera

Edellinen kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Seuraava kirjoitus >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Monet kristityt ovat tukeutuneet otsikon tuttuun lauseeseen sairauden yllättäessä ja koetellessa. Toiset yrittävät lausua uskon sanoja sairauksien ja sairaiden ihmisten ylitse vetoamalla muun muassa tähän Raamatun lupaukseen. Toiset haluavat varovasti uskoa ja toivoa parantumista.

Missä on vika

Lause löytyy Psalmista 103:3. Jae (tai paremminkin säe) kuuluu kokonaisuudessaan: Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi

Tätä lausetta lukiessa tulee väkisinkin kaksijakoinen olo, sillä helpompaa on uskoa siihen, että saa kaikki syntinsä anteeksi kuin ajatella parantuvansa kaikista sairauksista. Myös todellisuus niin omassa elämässä kuin ympärillä toisten ihmisten elämässä kertoo karua totuutta siitä, etteivät kaikki todellakaan ole parantuneet eivätkä parannu. 

Missä on siis vika? Olemmeko niin epäuskoisia, ettemme kykene elämään todeksi tämänkaltaisia lupauksia? Vai olisiko ongelma siinä, että luemme ja käytämme väärin Raamatun tekstejä ratkomaan omia ongelmiamme ja kysymyksiämme?

On ehkä hyvä todeta tähän kohtaan, että sekä Vanha että Uusi testamentti tuovat selvästi esiin ajatuksen Jumalasta, joka parantaa. Jeesuksessa näemme tämän ehkä selvimmin hänen julistuksensa ja toimintansa kautta. Hän paransi maanpäällisen toimintansa aikana lukemattoman määrän ihmisiä ja osoitti suurta sääliä ja myötätuntoa sairaita kohtaan.

Hengellinen ongelma

Kun luemme Vanhan testamentin tekstejä ja erityisesti psalmeja, jotka ovat siis runoja ja lauluja, on oltava erityisen tarkka omissa tulkinnoissamme. Muinaisten heprealaisten käyttämä runomuoto ei sisällä länsimaiselle runoudelle tyypillistä metristä poljentoa eikä loppusointuja, vaan siinä on säkeiden tai säkeenosien välistä rinnakkaisuutta eli parallelismia. Asioita toistetaan ja sanotaan uudelleen toisilla sanoilla.

Otsikon lause Psalmista 103 tulee ymmärtää parallelismin kautta. Kun edellä sanotaan Jumalan antavan kaikki synnit anteeksi, sanotaan sama ajatus rinnakkaisena ilmauksena sairauksien parantumisena. 

Synti ilmaistaan usein Vanhassa testamentissa sairautena, joka täytyy parantaa. Kyse on siis enemmän ihmisen hengellisestä kuin fyysisestä ongelmasta. Esimerkiksi Jesajan kirjan ensimmäisessä luvussa Israelin kansan synnin saastuttamaa tilaa verrataan sairauden runtelemaan ihmiskehoon.

Myös Jesajan kirjan 53. luvun kuvaus kärsivästä Herran palvelijasta sisältää parallelismia, jonka avulla korostetaan toisaalta ihmisen raadollisuutta, mutta myös Jeesuksen kuoleman kokonaisvaltaisuutta ihmisen sovittamiseksi Jumalan edessä. 

Voimme nähdä fyysistä parantumista jo tässä elämässä, mutta lopullisesti vasta tulevassa maailmassa.

Tomi Vaahtera

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston Vanhan testamentin eksegetiikan sekä systemaattisen teologian opettaja.