Raamatun haastavat kohdat 12/22 - Onko kielillä puhuminen merkki niille, jotka eivät usko?

4.3.2016


Timo Lehikoinen

Edellinen kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Seuraava kirjoitus >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan

Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 14 karismaattisuudesta seurakunnassa, erityisesti kielillä puhumisesta ja profetoinnista. Jakeissa 21–25 kohtaamme näennäisen loogisen epäjohdonmukaisuuden: miksi Paavali sanoo kielillä puhumisen olevan merkki ”niille, jotka eivät usko” (jae 22), jos heidän mielestään kielillä puhuvat ovat ”järjiltään” (jae 23). 

Voidaanko jakeita ylipäänsä ymmärtää johdonmukaisesti? Esimerkiksi Johannes Krysostomos on todennut:

”Tulkinnan vaikeus tässä kohdassa on valtava johtuen juuri siitä, mitä tekstissä sanotaan.” 

Uppiniskainen kansa kohtasi tuomion Vanhassa testamentissa

Jakeessa 21 Paavali lainaa Jesajan kirjaa luvusta 28. Jakeissa 7–13 on kuvaus Israelin kansan penseästä suhtautumisesta Jesajan sanomaan. Kansa on piittaamaton Jesajan sanoille, jotka todellisuudessa ovat Jumalan puhetta. 

Kansa vastustaa Jesajan sanoja, joten Jumalan puhe tulee toisella tavalla: ”Vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on puhuva tälle kansalle.” Uppiniskainen kansa tulee lopulta kohtaamaan Jumalan puheen tuomion muodossa. Tuomio konkretisoituu ”vieraiden kielien” kautta. Tottelematon kansa joutui pian assyrialaisten käsiin ja pakkosiirtolaisuuteen. Kansa elää vieraan, ymmärtämättömän kielen ympäröimänä. Vieraat kielet olivat ”merkkinä” Jumalan tuomiosta niille, jotka eivät uskoneet julistettua totuutta. Kuten Paavali toteaa, kansa ei siltikään kuule Jumalaa.

Vieraan kielen kuuleminen ei johda mielenmuutokseen

Jesajan ajan tilanne on saman kaltainen Korintin tilanteen kanssa. Paavali on jo aiemmin todennut, että kielillä puhuminen ilman selitystä jättää ulkopuolisen ”muukalaiseksi” (14:11), joka ei ”ymmärrä” sanottua (j. 16). Onko tämä se ”merkki”, jonka hän jakeessa 22 kielillä puhumiseen liittää? Muukalaisuuden, ulkopuolisuuden ja tuomion merkki niille, jotka eivät usko, kuten oli Jesajankin aikana. 

Vieraan kielen kuuleminen ei myöskään johda mielenmuutokseen, kuten Paavali toteaa. Sen sijaan uskoville (tai kuuliaisille) lausuttu profetia itsessään oli ”merkki” Jumalan puheesta.

Jakeessa 23 kielillä puhumisen rajallisuus näyttää korostuvan. Ulkopuolinen jää ulkopuoliseksi. Hän ei kykene erottamaan ekstaattisen puheen sisältöä, vaan hänen loppupäätelmänsä on, että ihmiset ”ovat järjiltään”. 

Profetian suhteen tilanne on toinen. Sen lisäksi, että se on merkiksi uskoville, sillä on myös elämää muuttava vaikutus. Jumalan Hengestä lähtenyt kohdentuva profetia voi johtaa Jumalan läsnäolon ja voiman tunnustamiseen ja parannuksen tekoon (j. 24–25). 

Haastavan kohdan tulkinnassa on tarpeen huomata, että koko luku 14 käsittelee kielillä puhumisen ja profetoinnin merkitystä seurakunnassa.

 

Timo Lehikoinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opintojohtaja.