Tutustu opiston ihmisiin - Ilkka Koivisto: opiskelija, huomioitsija, blogisti ja kirjailija

2.3.2016


Hannu Lahtinen

Ilkka Koivisto kirjoittaa Jumalasta, joka on uskollinen. Koivisto on jumalasuhteessaan turvallinen, mutta etsiminen ei lakkaa. Mitä enemmän hän tuntee oivaltavansa Jumalaa,  sitä vaikeampaa Jumalaa on sanoittaa. 

– Olen opiskellut musiikkia, soittanut ja säveltänyt. Mutta yhä enemmän ajattelen olevani sanoittaja. Elän jännitteessä: mitä lähemmäs pääsen mysteeriä, sitä varmemmin sanat katoavat, ja kuitenkin sitä enemmän tuosta kokemuksesta täytyy puhua. Jumala on mysteeri. Jumalaa ei voi ratkaista. Jumalasta on puhuttava. Usko tulee kuulemisesta, Koivisto toteaa.

Rohkeasti liikkeessä

Koivisto kirjoittaa jatkuvasti. Hän kylvää sanoituksiaan blogeihin toisten luettavaksi.

– Kirjoitan itseäni varten. Koetan päästä selville, kuka olen ja mitä ajattelen.

Koivisto kuvaa itseään huomioitsijaksi. Hän on seurakuntayhteydessä mukana, yksi Kristuksen seuraaja toisten rinnalla. Silti hän toimii kuin seisoisi seinän vieressä. Hän huomioi, havainnoi, tarkkailee ja tekee johtopäätöksiä.

– Jokainen tapaamani ihminen, jokainen lukemani kirja, jokainen kuulemani Sana muuttaa minua. Jokainen uusi päivä on erilainen kuin eilinen, ja jokainen kohtaamani ihminen on jokaisena uutena päivänä uusi.

Koivisto ei innostu ajatuksesta, että ihmiset pitäisi lokeroida. Ihminen saa ajatella ja muuttaa ajatuksiaan. Itse asiassa jotakin on pielessä, jos luulee voivansa ”astua kahdesti samaan virtaan”.

– Voin elää rohkeasti pyhiinvaeltajana Jumalan teillä, sillä tiedän, että mitä tahansa mietin, ymmärrän, päätän ja teen, Jumala on aina askelen edellä. Kristus on luvannut saattaa alkamansa työn hyvään päätökseen myös minun kohdallani.

Koiviston tekstit ovat oivaltavia ja hyväntahtoisesti teräviä. Satiiri ja kristittyjen pöhköilyihin puuttuminen viehättää. Kalikka voi kyllä kalahtaa myös lukijan omaantuntoon.

Sukellus sovitukseen

Koivisto on kartuttanut elämänkokemusta monipuolisen työuran myötä. Hän on psykologi ja markkinointiviestinnän ammattilainen. Erityyppisten tehtävien ja työvuosien jälkeen Koivistolla alkoi itää ajatus vuorotteluvapaasta. Hänen nykyinen työpaikkansa kansainvälisen avustusjärjestön palveluksessa asetti  haaveelle omat hankaluutensa. Tilalle olisi pitänyt löytää suomalainen työtön. Muutenkin järjestelyt olisivat olleet helpompia suomalaisen työnantajan kanssa.

– Luovuin vuorotteluvapaan ajattelemisesta. Nyt olen syksyllä alkaneella opintovapaalla. Päätin käyttää lukuvuoden teologian parissa.

Koivisto opiskelee Hankoniemellä Suomen teologisen opiston 1. vuosikurssin mukana hieman räätälöidyllä ohjelmalla.

– Olen nauttinut opetuksesta, tehtävien tekemisestä ja lukemisesta. Oppituntien jälkeen jää runsaasti aikaa vietettäväksi kirjojen parissa. Menen usein ensin pariksi tunniksi Cafe Regattaan.

Koivisto on hyödyntänyt opiston kirjastoa ja ostanut myös paljon kirjoja.

–  Kun olen innostunut jostakin teologisesta aiheesta, ei minulla ole aina halua odottaa kirjoja postitse ulkomailta, vaan olen hankkinut ne e-kirjoina.

Parhaillaan Koiviston erityisen kiinnostuksen kohteena on syventyminen sovitusoppiin.

– Mitä ristillä oikein tapahtui teologisesti ajatellen? Mistä kaiken kaikkiaan olikaan kysymys? Miksi Jeesuksen piti kuolla? Raamatussa asiasta kerrotaan monia eri näkökulmia, joiden takaa tähyilen kokonaisuutta — sitä koskaan täysin käsittämättä.

Koivisto asuu viikot Hangossa ja vaimo Satu odottelee Emmi-koiran kanssa lenkkikaveria viikonlopuksi kotiin Vantaalle. Koivistot ovat toimineet viiden vuoden ajan vastaanotto- ja kriisiperheenä kiireellistä sijoitusta tarvitseville lapsille.

Neljästoista kerta

Koivisto julkaisi Blogitaivas repeilee -kirjansa pari vuotta sitten. Silloin hänellä oli vajaa kymmenen vuotta aiemmin aloitetun maratonharrastuksen neljästoista ”oikeasti viimeinen” maraton edessä.

Sittemmin tuo maraton tuli juostua Berliinissä Sadun kanssa, jolle maraton oli ensimmäinen. Lenkkeily,  muu luonnossa liikkuminen ja geokätköily kuuluvat edelleen arkeen istumisen vastapainona.

– Etsin syksyllä ensimmäisten Hanko-viikkojen aikana melko nopeaan tahtiin alueella olevat geokätköt.

Kansainvälisiä työtovereitaan Koivisto sanoo kyllä kaivanneensa, mutta ei matkustamista.

– Kun olen työni puolesta käynyt noin 30 maassa ja lentäminen on merkinnyt usein yli kymmenen tunnin istumisjaksoja, ei sitä puolta erityisemmin kaipaa.

Uusi Armoa, mutta -kirja (Päivä Osakeyhtiö 2015) on kirjoitettu tekopyhyyden karkottamiseksi ja mutta-sanan poistamiseksi armo-sanan yhteydestä.

– Vaikka pelkään montaa asiaa, kuten virheitä, väkivaltaa ja vihaisia ihmisiä, yhtä asiaa kieltäydyn päättäväisesti pelkäämästä: sitä, että armo loppuu, Koivisto  linjaa kirjan esipuheessaan.

 

Hannu Lahtinen

Kirjoittaja on Suomen viikkolehden päätoimittaja.