Raamatun haastavat kohdat 6/22 - Eikö kristitty voi tehdä syntiä?

26.11.2015


Timo Lehikoinen

Edellinen kirjoitus >>

Seuraava kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Johanneksen ensimmäisen kirjeen 3. luvun jakeessa 9 sanotaan: ”Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.”

Kohta on yksi monista kirjeen suorista toteamuksista, jotka irrallaan tulkittuna hämmentävät lukijaa. Eikö kristitty todellakaan tekstin mukaan voi tehdä syntiä?

Jos Johannes tarkoittaa tätä, miten toisen luvun alku on silloin ymmärrettävä? Toteaahan Johannes tuon luvun ensimmäisessä jakeessa synnin tekemisen mahdollisuuden. Vielä aiemmin kirjeessään hän toteaa ihmisen olevan valehtelija, jos hän väittää olevansa synnitön (1:8,10).

Jumalan omia yhdistävä tekijä

Onko Johanneksen kirje siten ristiriitainen? Oletamme varmaankin, ettei näin ole. Miten alussa esittämämme lainaus tulisi sitten ymmärtää?

Tarkoittaako Johannes jotain kristittyjen eliittiä, joka on jo ohittanut synnin tekemisen mahdollisuuden? Vai tarkoittaako hän synnillistä elämäntapaa, jatkuvaa synnin tekemistä? Tai kenties kyseessä on kristittyjen optimitila, jota kukaan ei kuitenkaan kykene saavuttamaan?

Kaikkia näitä näkemyksiä on raamatuntutkijoiden keskuudessa ehdotettu, kuten kaikkia koskevaa synnittömyyttäkin. Huomattavaa on, että Johannes toteaa Jumalan omien kyvyttömyyden tehdä syntiä. Hän ”ei voi” tai hänellä ”ei ole kykyä” siihen.

Samalla Johannes osoittaa, että kyseessä ei ole rajattu ryhmä kristittyjen keskuudessa, vaan kyvyttömyys näyttää olevan kaikkia Jumalan omia yhdistävä tekijä: ”Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä.”

Välttämätön Kristuksen tunnustaminen

Jotta ymmärrämme Johanneksen sanoman, on meidän luettava kirjettä laajemmin. Läpi kirjeen Johannes varoittaa vastaanottajiaan puhtaasta evankeliumista poikkeavista opeista, joiden vaikutuskenttään vastaanottajat olivat joutuneet. Harhaoppi liittyi erityisesti Kristuksen persoonaan.

Johannes aloittaa kirjeensä vahvistamalla Jeesuksen Kristuksen todellisen lihaksitulemisen (1:1–3). Luvun neljä alussa hän painottaa Kristuksen tunnustamisen välttämättömyyttä: ”Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta” (4:2). Tämän tunnustuksen puuttuessa romuttuu koko kristinuskon perusta.

Tämä kulminoituu 2. luvun jakeessa 22: ”Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus?” Tällainen valhe on synti, jota kukaan Jumalan oma ei kykene tekemään. Se on erottamaton merkki harhaopista. Olisiko tämä myös se synti, jota Johannes tarkoittaa käsittelemässämme kohdassa?

 

Timo Lehikoinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opintojohtaja.