Raamatun haastavat kohdat 5/22 - Pitäisikö luovuttaa synnintekijä Saatanalle?

13.11.2015


Janis Cukurs

Edellinen kirjoitus >>

Seuraava kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Luokitellaanko sittenkin syntejä?

Uusi testamentti kertoo seurakuntaelämän monista eri puolista. Joistakin tilanteista annetut ohjeet ovat erittäin tiukkoja, ja Paavali kirjoittaa myös kurinpalautuksesta, esimerkiksi insestitapauksesta (1. Kor. 5).

Vastaavia tilanteita löytyy myös muualta Raamatussa (muun muassa Room. 16:17, Tiitus 3:10; 2. Tess. 3:6–10; 2. Tess. 3:14–15; 1. Tim. 1:20; 2. Joh. 10–11). Miksi nämä synnit ovat erityisluokiteltuja? Tällaiset tilanteet ja teot vahingoittavat yhteisöä vakavasti, ja niihin liittyy ihmisen määrätietoinen haluttomuus tehdä parannusta. Uuden testamentin aikana tämä ratkaistiin selkeillä päätöksillä, pahuuden vastustamisella ja joskus jopa synnintekijän poistamisella yhteisöstä.

Viisaat, tyhmät ja pahat

Henry Cloud (GLS 2011) näkee ihmisissä kolmea ihmistyyppiä, joista hän käyttää nimikkeitä: viisaat, tyhmät ja pahat.

Viisaat reagoivat valoon ja totuuteen nöyrästi, aktiivisesti ja fiksusti. Kun ohjaat viisasta ihmistä, hän ottaa ohjauksen vastaan, oppii, kasvaa ja kiittää hyvästä neuvosta.

Tyhmätkin ovat fiksuja ja lahjakkaita, mutta he eivät reagoi yhtä fiksusti totuuteen ja valoon. Kun ohjaat tyhmää ihmistä, tulee ongelmia. Hän ei kuuntele eikä näe ongelmaa itsessään. Korjaajasta tulee pahis. Keskustelu on turhaa. Tyhmän ainoa mahdollisuus muutokseen ja kasvuun on synnin seurauksien ja kivun kohtaaminen.

Pahoja ihmisiä leimaa tietoinen ja häpeilemätön väärä toiminta ja sen seurausten hyväksyminen. Pahojen ihmisten suhteen Henry Cloud (niin kuin myös apostoli Paavali) ehdottaa varoituksen jälkeen vain yhtä strategiaa: porttikielto.

Periaate: pahuudelle asetetaan rajat

Uusi testamentti sisältää kaksi kohtaa, joissa Paavali kuvaa porttikieltoa synnintekijän luovuttamisena Saatanalle (1. Tim. 1:20 ja 1. Kor. 5:5). Ilmaisu heijastaa Paavalin käsitystä seurakunnasta ja sen ulkopuolisesta maailmasta. Seurakunnassa hallitsee Kristuksen läsnäolo, armon, rakkauden ja suojelun ilmapiiri sekä mahdollisuus kasvuun. Seurakunnan ulkopuolella oleva maailma on niin sanottua Saatanan aluetta, joka tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät ole sitoutuneet Jumalan valtakuntaan.

Kehotus luovuttaa synnintekijä Saatanalle tarkoittaa tässä kontekstissa kasvatus- ja huolenpitovastuun luovuttamista pahantekijän suhteen: pahuudelle on vedettävä rajat — sekä pahantekijän että yhteisön hyväksi.

Porttikielto ei ole pahantekijälle hyväksi, jos hän voi kävellä samalla kadulla sijaitsevaan toiseen seurakuntaan ja saada siellä kunniavastaanoton. Tällöin porttikielto voi toteuttaa vain toista seurakuntakurin tavoitteista — yhteisön suojelemista.

Ehkä tärkein tapa toteuttaa seurakuntakuria tänä päivänä on huomata ja tarttua pahuuteen ja syntiin varhain, ennen kuin niistä tulee isoja ja pitkittyneitä koko yhteisöä vahingoittavia ongelmia. Silloin myös porttikiellon tarve pienenee.

Janis Cukurs

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston monimuotokoulutusvastaava.