Tutustu opiston ihmisiin - Pentti Laamanen haluaa itselleen lisää teologista pohjaa arvojen puolustamiseen

31.10.2015

Tutkimme vuosia, mikä paikkakunta olisi meille paras eläkeiän koittaessa. Halusimme hyvät yhteydet eri puolille Suomea — myös junalla. Matkustelimme ja tutustuimme. Päädyimme muuttamaan Akaalle, Pentti Laamanen kertoo.
Tutkimme vuosia, mikä paikkakunta olisi meille paras eläkeiän koittaessa. Halusimme hyvät yhteydet eri puolille Suomea — myös junalla. Matkustelimme ja tutustuimme. Päädyimme muuttamaan Akaalle, Pentti Laamanen kertoo.

Hannu Lahtinen

Atokorjaamosta työuransa aloittanut Pentti Laamanen jäi eläkkeelle Pudasjärven kaupungin ympäristöjohtajan tehtävistä tämän vuoden alussa. Matkan varrella on ollut paljon valintoja ja elämänvaihteita, jotka osoittavat miehen monipuolisuutta ja määrätietoisuutta.

Nykyisin Akaassa asuvalle ja paikallisen vapaaseurakunnan puheenjohtajana toimivalle Laamaselle ei ole ollut vierasta erähiihto laduttomilla hangilla. Maraton tai pari vuodessa kuuluu ohjelmaan. Hän on opiskellut koko kypsän aikuisikänsä monipuolisesti työnsä ohessa. Nyt hän on juuri aloittanut Suomen teologisen opiston erityisen pastorikoulutuksen opintoja.

– Autojen korjaaminen jäi nuoruuteen. Kun rahaa alkoi kertyä sen verran, että saattoi ostaa autoja, jotka eivät olleet hajalla joka kuukausi, työelämä, opiskelu ja liikunta jättivät autojen kanssa puuhailun alleen.

Laamanen on pohtinut työkseen esimerkiksi ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun kysymyksiä. Hän on osallistunut erilaiseen ei-poliittiseen järjestötyöhön ja halunnut siten vaikuttaa kristittynä yhteiskunnan parhaaksi. Oulussa hän oli myös ViaDia Oulu ry:n puheenjohtaja.

Laamanen oli saanut lumilautaillessaan jalkoihinsa hiusmurtumia. Ne eivät häirinneet tavallista kävelyä, mutta juoksemisesta ei tullut mitään. Eihän hyvin alkanutta harrastusta voinut lopettaa, joten jalat leikattiin kuntoon. Tietysti niin: jos jokin suunniteltu asia voidaan tehdä, se tehdään. Sellainen asenne tuntuu olevan luonteenomaista Laamaselle.

Raamatun selkävoitto

Enonkoski, Savonlinna, Kaavi, Pudasjärvi ja Oulu ovat olleet Laamasen kotiseutuja. Kahdesta sisaruksestaan hän joutui eroamaan jo ollessaan yksivuotias. Hänet sijoitettiin äidin kuoltua eri perheeseen kuin hänen pari vuotta vanhemmat sisarensa, jotka olivat kaksosia.

– Näin heidät seuraavan kerran, kun olin 15-vuotias.

Laamanen sai kristillisen kasvatuksen pyhäkouluineen.

– Otin kasvatukseni rokotuksena kristillisyyttä vastaan. 18-vuotiaana omilleni siirtyessäni pidin itseäni ateistina. Sain ajatuksilleni hyvää vahvistusta silloisilta kavereilta.

Laamasella oli kuitenkin ollut ammattikoulussa pari kaveria, joita hän piti aitoina uskossaan. He olivat arjessa erilaisia ja heissä oli sisäistä rauhaa.

– He jättivät ateismiini särön: entä jos oikeaa uskoa voi sittenkin olla olemassa.

Kerran Laamanen oli taas väittelemässä uskon asioista erään tuttavansa kanssa. Kun tämä sai Laamasen myöntämään, ettei tämä ollut juurikaan lukenut Raamattua, hän haastoi Laamasta lukemaan.

– Päätin lukea Raamatun läpi vuodessa ja palata asiaan tuttavani kanssa seuraavana kesänä. Silloin voisin lopullisesti linjata hänelle tieteen todistaneen, että Raamattu on humpuukia.

Laamanen halusi olla oikeassa, hänellä oli ennakkoluulonsa, mutta hän halusi kuitenkin käydä käsiksi Raamattuun rehellisesti.

– Heti kirjan ensi lehdiltä alkaen mieltäni alkoi vaivata ajatus, entä jos tämä on sittenkin totta.

Raamatun ilmoitus teki tehtävänsä. Paavalin kirjeisiin saakka päästessään Laamanen oli jo suurin piirtein vakuuttunut sanoman  totuudellisuudesta.

– Ennen pitkää ymmärsin, että minun on tehtävä ratkaisu. Koska oli kyseessä perinpohjainen elämänmuutos, halusin myös mennä kasteelle. Olin silloin 24-vuotias.

Laamanen asui silloin Kaavilla, jossa hän myös meni naimisiin. Liitto kariutui vajaan kymmenen vuoden kuluttua. Laamanen jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Myöhemmin Laamanen avioitui Anitan kanssa, joka oli leski ja jolla oli yksi lapsi. He saivat yhdessä kaksi lasta. Kuuden lapsen perheessä on ollut paljon iloa, mutta myös surua. Suurin suru on ollut toiseksi vanhimman pojan kuolema noin 5 vuotta sitten.

Vajaus täyteen korkojen kera

Kasvattiperhe ei nähnyt tarpeelliseksi laittaa Laamasta ylioppilas- ja korkeakoulutielle. Hän on täyttänyt tuon lapsuuden vajauksen korkojen kera.

– Työn ohessa opiskeleminen on ollut minulle todella mieluisaa. Olen nopea omaksumaan asioita. Aloitin avoimen yliopiston kursseja suorittamalla.

Laamanen valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2003. Lisäksi hänellä on cum laude -tasoiset opinnot kasvatustieteistä ja sosiologiasta sekä ympäristökasvatuksen appro. Hän on suorittanut myös yrittäjän ammattitutkinnon.

Kun tulee aikaa, tartun teologiaan

Laamasta oli jo pitkään mietityttänyt, että hän oli omaksunut koko joukon uskonnollista traditiota, joka ei tuntunut sen kummemmin perustellulta. Hän halusi perehtyä syvemmin Raamattuun ja haastaa erilaisia tulkintamalleja.

– Taisi olla Vapaakirkon kesäjuhlat Helsingissä, kun Teologisen opiston opintojohtaja Timo Lehikoinen esitteli minulle opiskelumahdollisuuksia. Hän kertoi myös, että opisto ottaa pian käyttöön Moodle-oppimisalustan monimuoto-opiskelussa. Päätin, että kun se tulee, aloitan. Moodle oli minulle entuudestaan tuttu.

Laamanen aloitti Suomen teologisen opiston kurssit vuonna 2009.

– Heti ensimmäisen kurssin suoritettuani totesin: Tämä on minun juttuni, olen odottanut jo kymmenen vuotta, että pääsisin tällaiseen.

Yhteiskunnan arvopohja ei ole läpihuutojuttu.

– Meillä on paljon eri tavalla  yksinäisiä ihmisiä. Kun hyvinvoinnin lisäämistä on yritetty saada aikaan talouden kasvua ja tuottavuutta edistämällä, on lisätty pahoinvointia. Seurakunnille, jotka osaavat tulkita ajan ilmiöitä ja elää uskonsa todeksi, on tarjolla suuria mahdollisuuksia.

– Nyt tarvitaan kristittyjä, jotka kyselevät, miten rakkauden kaksoiskäsky tai Matteuksen evankeliumin 25. luvun jakeiden 31–46  lähimmäisyys sovelletaan nykyaikaan, Laamanen linjaa.

 

Hannu Lahtinen

Kirjoittaja on Suomen viikkolehden päätoimittaja.