Raamatun haastavat kohdat 3/22 - Denari kuuluu tekijälleen, samoin ihminen

29.10.2015


Simo Lintinen

Edellinen kirjoitus >>

Seuraava kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Evankeliumeissa on lyhyitä katkelmia Jeesuksen ja sen ajan oppineiden kohtaamisista. Niissä tulee esille mielenkiintoinen seikka: Jeesus tuntuu usein vastaavan ihan johonkin muuhun, kuin mitä kysyjä kysyy. Joskus tulee vaikutelma, ettei Hän kuuntele, mistä on kysymys. Tai laittaa kysyjän itse vastaamaan annettuun kysymykseen.

Usein kysyjillä ei olekaan puhtaat jauhot pussissa, eivätkä he tahdo tietää asioita siksi, että saisivat suurelta opettajalta viisaan vastauksen noudattaaksensa sitten Hänen neuvojaan. 

Kertomuksen kysyjillä onkin paha mielessä; kompa tai ilkeämielinen ansa, jolla Jeesus saataisiin sanoistaan kiinni ja näin Hänen arvovaltansa murrettua.

Tämä puolestaan herättää kysymyksen, mikä näissä episodeissa on todella Jeesuksen opetusta ja toisaalta kysyjien torjumista ja asian käsittelemistä pois päiväjärjestyksestä, jotta Jeesuksen oma agenda — se, mitä Hän haluaa sanoa — tulisi esille. 

Noiden katkelmien kohdalla voimme siis todeta, että se, mistä Raamattu kertoo, ei ole aina sama asia kuin se, mitä se opettaa. Esille tulleesta välikohtauksesta tulee siis etsiä pääasia tai sen varsinainen opetus. 

Omistussuhde tekijän oikeudella

Yksi tällainen kohta on tilanne, jossa kirjanoppineet tulivat kysymään Jeesukselta, onko oikein maksaa veroa keisarille. Vaikka usein tämän välikohtauksen opetuksena pidetään, että Jeesus opetti lojaalisuutta keisarille, niin se ei kuitenkaan ollut tämän episodin pääopetus.

Jeesus pyysi verorahan nähtäväksi ja kysyi, kenen kuva siinä denarissa oli. Sitten Hän totesi itsestäänselvyyden. Denari kuului sen painajalle, keisarille, jonka korkokuva siinä oli. Tähän asti Jeesus puhui fariseusten asialistan mukaan. 

Jeesuksen opetus tässä ei kuitenkaan ollut ensisijaisesti veropoliittinen, vaikka tätä usein korostetaan jakson opetuksena. Jeesuksen opetus oli linjassa Hänen tehtäväänsä. Hän oli tullut, jotta ihmiset löytäisivät alkuperäisen yhteyden Jumalaan — ja vieläpä siinä järjestyksessä, jossa se luomisessa oli. 

Jeesus rinnasti denarin ja ihmisen. Denari kuuluu tekijälleen, samoin ihminen. Siksi Jeesuksen vastauksen viimeinen osa on Hänen varsinainen opetuksensa ja haaste Hänen kuulijoilleen. Antakaa keisarille, mikä on keisarin ja Jumalalle, mikä on Jumalan. 

Meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Luomisessa meihin on painettu Hänen kuvansa, omistajan kuva.

On itsestään selvää, että maksamme veroja, mutta kaikille ei ole edes seurakunnissa tänään selvää, että koko elämämme kuuluu Jumalalle, jolla on meihin tekijän oikeus!

 

Simo Lintinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston rehtori.