Raamatun haastavat kohdat 2/22 - Raamatussa vieraanvaraisuus on muukalaisten rakastamista

22.10.2015


Helena Lintinen

Edellinen kirjoitus >>

Seuraava kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Vieraanvaraisuuden teema kulkee vahvana läpi koko Raamatun. Sitä kuvataan myös Jumalan ominaisuutena. Raamatussa se kuitenkin näyttäytyy sangen erilaisena kuin se, mitä nykyisin yleensä ajattelemme.

Vanhan testamentin kuvauksissa vieraanvaraisuus useimmiten kohdistui muukalaisiin, vieraisiin, joilta puuttui esimerkiksi turvaa, yösijaa, ruokaa, vaatteita ynnä muuta. Odotus oli, että omasta jaettiin ja oman elämän piiriin otettiin mukaan odottamatta korvausta tai vastapalvelusta.

Termi, jota Uusi testamentti käyttää on filoxenia. Sekin merkitsee kirjaimellisesti ”muukalaisen rakastamista”, mikä  oikeastaan pitää sisällään paljon laajemman kokonaisuuden kuin esimerkiksi ystävien kutsumista, runsaita tarjoiluita tai jotain vastaavaa, mihin omassa suomalaisessa viitekehyksessä ajatuksemme helposti juontuvat.

Vastakaikua ja käytännön toimintaa

Roomalaiskirjeen 12. luvussa (jae 13) meitä kehotetaan sekä pitämään huolta pyhien tarpeista että tavoittelemaan sellaista vieraanvaraisuutta, että otamme luoksemme vieraat ja muukalaiset ja pidämme heistä huolta.

Heprealaiskirjeessä kehotetaan samaan, ja vielä todetaan, että näin tehden jotkut ovat saaneet tietämättään pitää enkeleitä vierainaan.

Kirjeissään Timoteukselle ja Titukselle Paavali kehottaa — samaa termiä käyttäen — seurakuntien kaitsijoita olemaan vieraanvaraisia.

Tällainen vieraanvaraisuus, filoxenia, ei siis lähde omasta intressistä, vaan kutsu siihen tulee oman elämänpiirimme  ulkopuolelta. Se odottaa meiltä vastakaikua ja käytännön toimintaa. Se on Jumalan rakkauden ja mielenlaadun ilmentämistä tavallisen arjen keskellä, juuri siellä missä kaikenlaiset ihmiset ovat.

Jeesus harrasti tällaista ”vieraanvaraisuutta”, ylitti sujuvasti erilaisia kulttuurisia raja-aitoja, rakasti, vietti aikaa ja ystävystyi niiden kanssa, jotka ajattelivat eri tavalla ja joiden elämän malli poikkesi tutusta ja turvallisesta. Ja näiden ihmisten elämä muuttui.

Uusi mahdollisuus vieraanvaraisuuteen

Millaisia ajatuksia ja millaista käytäntöä tämä voisi synnyttää suomalaisessa seurakuntaelämässä tai kunkin omassa elämässä?

Onko niin, että Eurooppaan suuntautuvan pakolaistulvan myötä Jumala on avaamassa meille uudenlaisia mahdollisuuksia harjoittaa ja tavoitella Raamatun kuvaamaa vieraanvaraisuutta: kääntyä ulospäin avaamaan elämämme ja resurssimme niille, joilta elämän perusedellytykset on viety.

Tämä on aivan keskeistä myös evankeliumin kannalta: se avaa monelle suomalaiselle ja maahanmuuttajalle mahdollisuuden tutustua Jeesukseen ja tulla osaksi Jumalan perhettä, ja sen myötä saamme myös olla rakentamassa uusia ja uudenlaisia seurakuntia.

Tai ehkäpä meidänkin kohdallemme sattuu Heprealaiskirjeen kuvaamia tilanteita, joissa tietämättämme olemmekin saaneet enkeleitä vieraaksemme.

 

Helena Lintinen

Kirjoittaja Suomen Alfa -johtaja ja toimii tuntiopettajana Suomen teologisessa opistossa.