Raamatun haastavat kohdat 1/22 - Miksi Jeesus kehui epärehellistä taloudenhoitajaa?

15.10.2015


Suvi Kankkunen

Seuraava kirjoitus >>

Kirjoitussarjan pääsivu >>

Kaikki meistä ovat joskus painiskelleet Raamatun haastavien kohtien kanssa. Kirjoitussarjassa Suomen teologisen opiston opettajat jakavat omaa pohdintaansa ja kamppailuaan jakeiden kanssa, joihin ei välttämättä löydy lopullista oikeaa tulkintaa, mutta joista voimme silti oppia jotakin Jumalan tahdosta meitä kohtaan.

Luukkaan evankeliumin 16. luvussa (j. 1–15) Jeesus kertoo vertauksen rikkaan miehen taloudenhoitajasta, joka ei hoitanut työtään luotettavasti, mistä seurasivat potkut. Sitten hän petkutti vielä vähän lisää — ja sai Jeesukselta kehuja!

Mistä asiasta Jeesus siis kehui häntä? Viisaudesta rahan käyttämisessä (j. 8). Sitten Jeesus käskee meitä hankkimaan ystäviä (j. 9). 

Kuulostaa hyvältä, eikö? Mutta entä ystävystymisen tapa — ”väärällä rikkaudella”? Ja millaisia ystäviä: sellaisia, ”jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin”.

Omaisuutta, tietoa ja taitoa

Väärää rikkautta tarkoittaa kreikan sana ”mammoona”, jolla tarkoitetaan rahaa, omaisuutta tai muita resursseja, esimerkiksi ammattitaitoa tai tietoa, joilla on arvoa tässä maailmassa.

Vertauksen mukaan sen hallussa pitäminen ei kuitenkaan itsessään ole syntiä. Jae 13 paljastaakin meille, mistä ytimessä on kysymys: siitä, palvelemmeko Jumalaa vai rahaa, eli kummalle meidän elämämme päätökset ja suunta ovat alisteisia. 

”Ystävät, jotka ottavat meidät iäisiin asuntoihin” viittaa oletettavasti siihen, mitä Jumala haluaa meidän ”mammonalla” tekevän: Kuten viisas taloudenhoitaja käytti kauaskatseisesti hänelle uskottua mammonaa saavuttaakseen päämäärän, joka ulottui siihen aikaan, jolloin hänellä ei tuota rahaa enää olisi, Jeesus näyttää haastavan meitä käyttämään ajallisia resurssejamme — omaisuutta, tietoa ja taitoa — iankaikkisia päämääriä varten. 

Jeesus haastaa käyttämään kaikkea ajallista, ei oman omaisuutemme kartuttamiseen, vaan sitä varten, että meidän kanssamme ikuiseen elämään lähtisi mahdollisimman monta ”ystävää”, joiden elämään meillä on ollut vaikutusta iankaikkisuuden kannalta. 

Sijoituksia, joilla  on arvoa

Miten siis käytän rahani? Mihin satsaan aikani, taitoni, voimani? Ovatko suurimmat päämääräni ajallisia vai iankaikkisia?

Kun näitä rahojani, aikaani ja taitojani minulla ei enää ole, mikä on se vaikutus, joka minulla on ollut? Kun tämän maailman valuutat ovat menettäneet arvonsa lopullisesti, onko minulla silloin sijoituksia, joilla on vieläkin arvoa?

 

 

Suvi Kankkunen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston HOPE-raamattukoulun johtaja.