Joining Hands for Mission -matkapäiväkirja 3/3 - Uskallammeko hypätä isoon muutokseen?

8.10.2015

Tommi Ahonen vaimonsa ja lastensa kanssa
Tommi Ahonen vaimonsa ja lastensa kanssa
Janis Cukurs, Tommi Ahonen ja Sørlandet purjelaiva Kristiansandissa
Janis Cukurs, Tommi Ahonen ja Sørlandet purjelaiva Kristiansandissa
Joining Hands for Mission -osallistujat Kristiansandissa 2015 (kuva: Trond Filberg)
Joining Hands for Mission -osallistujat Kristiansandissa 2015 (kuva: Trond Filberg)

Tommi Ahonen

Kristiansandissa Norjassa pidettiin 15.–18.6. seurakunnanistutusaiheinen tapahtuma Joining Hands for Mission in Europe 2015. Tapahtuman järjestäjä ja taustayhteisö oli International Federation of Free Evangelical Churches (IFFEC), jonka  jäsenyhteisöjä  Suomessa ovat Suomen Vapaakirkko sekä Missionskyrkan. Tämä on kolmiosaisen matkapäiväkirjan viimeinen osa. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen täällä

Ei tarvitse olla kummoinen profeetta tai professori huomatakseen, että kristinuskolla ei mene kovin lujaa Suomessa. Ev.lut. kirkon jäsenmäärä laskee ja vaikka muissa kirkkokunnissa on jonkin verran kasvua, ei se riitä paikkaamaan aukkoa, jonka Ev. lut. kirkon jäsenkato aiheuttaa. Suomi on maallistunut melko ennustettavasti jo vuodesta 1923, jolloin uskonnonvapauslaki tuli voimaan. Tällä hetkellä alle 30-vuotiaista vähemmän kuin 15 prosenttia sanoo uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vielä harvempi uskoo Jeesukseen Jumalan Poikana saatikka Raamattuun Jumalan sanana. Miten me tähän reagoimme

Ainutlaatuinen tehtävä

Maailmassa on olemassa vain yksi yhteisö, jonka päätehtävänä on todistaa Kristuksen ylösnousemuksesta. On olemassa monia yhteisöjä, jotka pitävät huolta köyhistä, luovat ihmisille mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen, järjestävät harrastetoimintaa, tekevät työtä oikeudenmukaisemman maailman puolesta, mutta vain seurakunnalla on Jumalalta saatu tehtävä viedä sanoma Jeesuksesta jokaiselle ihmiselle.

Vaikka kaikkien rakastaminen, sosiaalinen työ ja muu maailmanparantaminen kulkevat käsi kädessä evankeliumin kanssa, on ihmisten saavuttaminen Kristukselle seurakunnan tärkein tehtävä. 

Tilastot seurakuntien kyvystä saavuttaa uusia ihmisiä vahvistavat käsitystä seurakunnanistutuksen tarpeellisuudesta. Näemme sen myös käytännössä. Uudet seurakunnat saavuttavat paremmin seurakunnattomia uskovia, paikkakunnalle muuttaneita, maahanmuuttajia, nuoria aikuisia ja ei-kristittyjä. Tilastojen mukaan seurakunnan kasvaessa ja ikääntyessä sen kyky saavuttaa näitä ryhmiä näyttäisi vähentyvän. 

Näiden tutkimustuloksien ja tarpeiden pohjalta on syntynyt maailmanlaajuinen seurakuntaistutustrendi, joka on saanut useat eurooppalaiset kirkkokunnat liikkeelle uusien seurakuntien istuttamiseksi. Se näkyy myös vapaakirkoissa.

Euroopassa istutetaan uusia seurakuntia

Amerikkalainen missiologi ja seurakunnanistuttaja Craig Ott esitteli kesällä Norjassa Joining Hands -tapahtumassa joitakin faktatietoja IFFEC:n (Vapaakirkkojen kansainvälinen liitto) jäsenkirkkojen parissa tekemän kyselyn pohjalta.

Kyselyyn oli vastannut 11 eurooppalaista vapaakirkkoa. Niistä kuusi on tällä hetkellä kasvamassa seurakuntamäärältään ja seitsemän myös jäsenmäärältään. Yhdeksässä kirkkokunnassa on palkattu valtakunnallinen seurakunnanistutustyön johtaja. 

Vuosien 2005–2014 välisenä aikana oli istutettu 126 uutta seurakuntaa ja viimeisen viiden vuoden sisällä oli aloitettu 138 uutta seurakuntaistutusprojektia. 

Ott näki, että kolme piirrettä leimasi uusia seurakuntia perustavia ja uudistuvia kirkkokuntia: (1) selkeä teologinen käsitys seurakunnanistutuksen tarpeellisuudesta, (2) yhteinen näky ja konkreettiset tavoitteet sekä (3) sitoutuminen kanavoimaan resursseja uusien seurakuntien istuttamiseksi.

Yhteinen näky

Joining Hands -tapahtumassa saimme kuulla rohkaisevia esimerkkejä muista Euroopan maista. Minua vaivasi jatkuvasti ajatus siitä, miksi emme ole Suomessa saaneet aikaan vastaavaa liikettä. 

Emmekö välitä evankeliumin levittämisestä? Olemmeko liian kiinni menneessä? Puuttuuko meiltä kyky uudistua? Kahlitsevatko ajatteluamme vanhentuneet mallit siitä, kuinka Jumalan valtakunta etenee maailmassa

Tapahtuman antia oli myös keskustelu siitä, millaisia seurakuntia istutamme. On selvää, ettei pelkkä vanhan mallin monistaminen riitä, vaan tarvitaan uutta luovaa ajattelua raamatulliselta pohjalta.

Pelkään, ettei Vapaakirkko uskalla kokonaisuutena hypätä mukaan muutokseen, jota uusien seurakuntien istuttaminen isossa mittakaavassa vaatisi. Uskon, että silloin Jumalan valtakunta ajaa ohitsemme ja joudumme katsomaan sivusta sitä uutta työtä, jota Jumala jo aloittelee Suomessa. 

Hypätään mukaan Jumalan työhön

Uusia seurakuntia tulee joka tapauksessa syntymään tulevaisuudessa entistä enemmän kiihtyvällä vauhdilla. Ison osan tästä työstä tekevät maahanmuuttajat, jotka jo nyt istuttavat uusia seurakuntia Etelä-Suomessa. Myös karismaattiset itsenäiset seurakunnat tulevat lisääntymään seuraavina vuosikymmeninä.

Vapaakirkolla on loistavat rakenteet ja palveluverkosto edistää terveen ja tasapainoisen kristillisyyden leviämistä Suomessa. Tarvitsisimme vain muutoksen nykyisiin ajatusmalleihin ja uskaliaita päätöksiä, jotta tarvittavia resursseja voitaisiin vapauttaa uusien seurakuntien syntymisen edistämiseksi.

Toivon ja rukoilen, että olemme valmiita muuttumaan ajan mukana, jotta mahdollisimman moni suomalainen ja maahanmuuttaja saisi oppia tuntemaan Jeesuksen.

 

Tommi Ahonen

Kirjoittaja on Vapaakirkon pastori, Kallion Wapis -seurakunnan perustajajäsen ja johtaja sekä teologian opiskelija.