Oletko seurakunnanistutuksen mahdollistaja vai estäjä?

30.9.2015


Janis Cukurs

Syyskuun 6. päivänä oli uusien seurakuntien syntymäpäivä. Silloin juhlittiin Kallion Wapiksen sekä SUHE Tikkurilan avajaisia. Tällaiset päivät ovat todellisia juhlapäiviä. Mutta miksi niitä on niin vähän? Toisaalta niin kuin seurakunnanistuttajat kuten Pietu Korpelainen toteavat, se on kiinni nuorista, joita Jumala kutsuu uusien seurakuntien istutustyöhön. Nuoret: lähtekää liikkeelle tietäen, että tie on valmistettu ja sato on valmis korjattavaksi.

Mutta toisaalta, mitä on ”tien valmistajien” käsissä? Olemme tehneet tietä resursseillamme, lahjoillamme, rakenteillamme, rahallamme. Koulutamme ihmisiä. Mentoroimme ja opetamme heitä. Meillä on pitkä historia. Paljon työmuotoja. Tuemmeko oikeasti nuoria kulkemaan tätä tietä, jonka heille valmisteltiin?

Mielestäni, jokaisen, joka uskoo valmistavansa tien nuorille uusien seurakuntien perustamiseen, on vastattava rehellisesti seuraavaan kolmeen kysymykseen: 

1. Mitä oikeasti ajattelen uusien seurakuntien perustamisesta?

Uskon, että kielteinen ajattelu seurakunnanistutuksesta on yksi tärkeä syy, miksi nuoret sukupolvet eivät lähde uusien seurakuntien istuttamiseen.

Kielteisyys käy ilmi siinä, miten puhumme naapurissa juuri istutetusta seurakunnasta; miten kommentoimme uuden aloitteen yliampumisia ja virheitä; miten varoitamme nuoria kertomalla uudesta seurakunnasta, joka erimielisyyden kautta irtosi omasta yhteisöstään. Joskus huomaamattakin tartutamme pelkoa ja epävarmuutta. Nämä eivät ole tunnetusti hyviä lähtökohtia uusien ja vaikeiden asioiden tekemiseen.

Jeesuksella oli erilainen lähestyminen. Hän oli ylijohtaja, mutta kutsui opetuslapsia ystävikseen. Hän kirkasti Isän päämääriä ja lähetti ystäviään tekemään lisää opetuslapsia. Ja loppu on 2 000 vuotta sotkuista kristinuskon historiaa. Mutta evankeliumi meni eteenpäin.

Älä tartuta pelkoa ja epävarmuutta! Usko ja luota niihin nuoriin, jotka uskovat ja luottavat Jumalan muuttavaan (ja yllättävään) voimaan.

2. Voitaisiinko uusia seurakuntia perustaa yhdessä?

Historia osoittaa, että yhdessä tekemisellä on voimaa — niin pahalla (esimerkkinä Baabelin torni) kuin hyvällä (esimerkkinä Suomen Vapaakirkko). Toisaalta jokainen yhdessä tekeminen on usein myös samalla jonkinlainen "eroaminen" jostain vanhasta. Niin Suomen Vapaakirkon kuin muiden herätysliikkeiden tai vaikkapa uskonpuhdistuksen kohdalla. Kiitos Jumalalle näistä!

Minusta yhdessä on paremmin kun yksin. Toivoisin, ettei tarvitse erota. Uskon, että nuoret lähtevät perustamaan uusia seurakuntia, kun luomme tätä työtä tukevia rakenteita. Tällöin nuorten intoa, luovuutta ja uusia ideoita tarvitaan tekemään jotain uutta. Ja se voidaan ja pitäisi tehdä yhdessä.

Ei jätetä nuoria yksin "selviytymään" epävarmuudella ja ylimilisellä "katsotaan miten sulle käy" -asenteella. Perustetaan uusia seurakuntia yhdessä - yhteisellä tarmokkuudella ja yhteisillä resursseilla.

3. Haluanko tehdä jotakin seurakunnan-istutuksen hyväksi?

Seurakunnanistutus on olematon ilman tekoja, samoin kuin usko on kuollut ilman tekoja. ”Menkää voittamaan ihmisiä Jeesukselle” -palopuheet ovat tarpeellisia, mutta ne eivät riitä. 

Mitä sinä voisit tehdä? Onko sinulla Jumalan kutsu uusien seurakuntien perustamiseen? Onko sinulla tehtävää tai asemaa, jossa voit vaikuttaa resurssien kanavoimiseen, ihmisten asenteiden korjaamiseen, nuorten mentorointiin? Onko sinulla paljon rahaa käytettävissä? Oletko sinä uskon, tiedon sanojen, rohkaisun tai rukouksen henkilö?

Älä jää epävarmaksi sivusta seuraajaksi tai asiasta keskustelijaksi. Lähde sinäkin liikkeelle konkreettisesti omilla lahjoillasi ja resursseillasi. 

 

Janis Cukurs

janis(öt)svk.fi

 

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston monimuotokoulutusvastaava ja Suomen vapaakirkon seurakunnanistutustyöryhmän puheenjohtaja.