Tutustu opiston ihmisiin - Mikko Kaikkonen ja täydellisen pizzan lainalaisuudet

9.9.2015


Hannu Lahtinen

– Sain Oulun vapaaseurakunnasta ystäviä, jotka ovat elämässäni edelleen. Yksi isosistani oli aikoinaan ainoa uskovainen, johon pidin lukioaikana yhteyttä käydessäni läpi suurta uskon kriisiä ja ateismin vaihetta, Mikko Kaikkonen kertoo.

Lukiota edeltävänä kesänä Mikko Kaikkonen istui auton takapenkillä matkalla kesätöistä kotiin, kun hän yhtäkkiä huomasi ajattelevansa: ”Jumalaa ei ole olemassa.”

– Järkytyin. Rukoilin Jumalaa selvittämään pääni. Mitään ei tuntunut tapahtuvan. Kaikki, minkä varaan olin rakentanut elämäni siihen asti, oli poissa hetkessä. Yhtäkkiä se, että Jeesus oli tullut ja kuollut syntieni puolesta, ei merkinnyt minulle mitään, Mikko kertoo.

Mikon elämässä alkoi etsimisen, merkityksettömyyden ja tyhjyyden jakso, joka venyi kolmen vuoden mittaiseksi. Hän etsi vastausta elämän tarkoitukseen. Hän yritti saada mielensä uskomaan taas Jeesukseen.

– Siihen väsyttyäni yritin löytää jotain, joka täyttäisi tyhjyyden sisälläni. Lukiossa syntyi kaveriporukka, josta tuli minulle todella tärkeä. Heitä saan kiittää siitä, että pysyin kriisissäni pinnalla.

Hengailua kahviossa

Vaikka Mikko ei enää kyennyt samaistumaan uskoviin ja kaikki seurakunnan touhu tuntui hänestä vieraalta, hän jatkoi silti myös seurakunnan liepeillä pyörimistä.

– Suurin osa ystävistäni sattui olemaan seurakuntanuoria. Menin lähes joka viikonloppu nuortenillan jälkeen kahvioon hengaamaan heidän kanssaan.

Kolmantena vuonna Mikko kuitenkin etääntyi yhä enemmän seurakunnasta.  Ainoaksi kontaktiksi jäi Seppo, joka oli toiminut isosena, kun Mikko oli mennyt varkkarikerhoon.

– Myöhemmin meistä tuli ystäviä. Hän pyysi minua usein mukaansa seikkailemaan ympäri Oulua. Minua puhutteli se, että hän antoi minun olla sitä mieltä mitä olin. Hän ei syyttänyt minua tai yrittänyt käännyttää minua. Oli hienoa kokea olevansa hyväksytty, vaikka oli erilainen.

Lukion jälkeisenä kesänä Seppo antoi Mikolle luettavaksi kirjan Epäilijän kirjeet.

– Sitten törmäsin Seppoon humalassa. Häpesin tilannetta. Totesin, että tämä saa riittää. Halusin enemmän. Halusin sitä, mitä Sepolla oli.

Kolehdinkantajaksi

Syksyllä Mikko uskaltautui pitkästä aikaa Sepon kanssa seurakuntaan ja kävi seuraavallakin viikolla. Sillä kerralla häntä  suostuteltiin erääseen evankeliointitapahtumaan kolehdinkantajaksi.

– En suostunut, mutta nimeni laitettiin silti listaan. En mukissut vastaan, vaan ilmoitin kavereilleni, etten pääse viikonloppuna heille.

Tuo tapahtuma osoittautui Mikolle mullistavaksi. Puheiden aikana penkissä istuessaan hän huomasi saarnaajan puhuvan jotakin itselleen uutta ja ihmeellistä.

– Hän puhui armosta, jota ei tarvitse ansaita. Jumala on täysin mieltynyt meihin, ilman että teemme mitään. Sydämessäni alkoi tapahtua jotain. Silloin pystyin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen sanomaan Jeesukselle kaikella sillä, mitä olin, että tarvitsen häntä. Harhailuni päättyi ja pystyin palaamaan kotiin, seurakunnan yhteyteen.

Kokeilunhaluinen poika

– Synnyin uskovaiseen perheeseen 25 vuotta sitten kuusi minuuttia veljeäni myöhemmin. Perheeseeni kuului jo isän ja äidin lisäksi kolme vanhempaa siskoa.

Mikon vanhemmat olivat aktiivisia seurakunnan toiminnassa ja opettivat lapsilleen kotona Jeesuksesta ja Jumalasta. 

– Minulle oli päivänselvää, että Jeesus on siistein juttu.  Kilttiä kuoropoikaa minusta ei tosin saanut tekemälläkään. Pääsin piireihin, kun ikäluokkani kovikset suostuivat ottamaan minut mukaan touhuihinsa. Pidin jännityksestä ja kokeilunhalun lisäksi omasin taipumuksen yllytyshulluuteen.

– Poikien kanssa riehuimme muina päivinä, mutta sunnuntaina en malttanut odottaa, että pääsin seurakunnan varhaisnuorten kerhoon. Sielläkin riehuimme antaumuksella, mutta raamatunopetuksen alkaessa kuuntelin joka sanan hiljaa. Olin yhtä aikaa sekä tosi kiinnostunut Jumalasta että siitä, mitä elämällä oli minulle tarjota.

Omille siskoilleen kiitollisena

Vanhempien siskojen merkitys oli suuri Mikon seurakuntayhteydelle.

– He olivat noin 15-  ja 17-vuotiaita, kun he päättivät lopettaa kapinointinsa ja palata sen Jumalan luo, josta olivat lapsena kuulleet. Heidän kauttaan tapasin useita nuoria, joiden elämästä näin, että Jeesuksen tuoma vapaus on paljon enemmän kuin se nuoruus, jota kaverini tarjosivat päihteiden ja pikkurötösten merkeissä.

– Ilman siskojani ja heidän kauttaan saamiani ystäviä olisin todennäköisesti vieraantunut seurakunnasta jo yläasteeseen mennessä ja haistattanut koko touhulle pitkät viimeistään rippikouluikäisenä.

Kannustettuna eteenpäin

Mikko oli ollut yläasteikäisenä aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa nuorisotyöntekijä Riston ohjaamana.

Pian edellä kerrotun evankelioimistapahtuman jälkeen Mikko meni käymään seurakunnassa ja tapasi Riston, josta oli tällä välin tullut seurakunnan pastori.

– Kerroin Ristolle vaiheistani. Mainitsin myös etsiväni työharjoittelupaikkaa.

Mikko hämmästyi, kun Risto ehdotti hänelle seurakuntaa työharjoittelupaikaksi.

– Enhän minä ollut ollut mukana seurakunnan toiminnassa vuosiin. Risto antoi minun jatkaa siitä, mihin aikaisemmin jäimme. Hän ohjasi minua kohti tehtävää, jonka olin jo pienenä poikana kokenut kutsumuksekseni. Olin kriisini kolhima, enkä kokenut kykeneväni oikein mihinkään seurakunnassa, mutta Risto ja silloinen nuorisotyöntekijä Sini uskoivat minuun.

Armeijan jälkeen Mikon oltua toista vuotta kaupan kassalla töissä Risto rohkaisi Mikkoa hakeutumaan Vapaakirkon koulutuslaitokseen, Suomen teologiseen opistoon, nelivuotiseen pastorikoulutukseen.

– Olen kiitollinen omalle seurakuntaväelle siitä, että olen tässä tänään. He näkivät minussa enemmän kuin minä itse monesti näin. He katsoivat ulkokuorta syvemmälle. He osoittivat minulle Jumalan rakkautta sellaisena kuin olin.

Miten jauhot toimivat

Opiskelun vastapainoksi Mikko nauttii musiikista ja tykkää laittaa hyvää ruokaa.

– Teologia, psykologia, musiikki ja ruoanlaitto ovat pohjimmiltaan raaka-aineisiin perehtymistä ja sen opettelua, miten ne toimivat yhdessä ja erikseen.

– Se, mitä Raamattu opettaa Jumalasta, miten ihmismieli toimii, millainen on kaunis sävellys ja miten teet täydellisen pizzan perustuvat siihen, että oppii lainalaisuuksia siitä, miten musiikki tai jauhot toimivat tai miten Raamattua tulisi tulkita. Lainalaisuudet hallitessaan pystyy tekemään loistavaa pizzaa, raamattu-uskollista teologiaa ja sielunhoidollista terapiatyötä, joka oikeasti auttaa ihmistä.

 

Kirjoittaja Hannu Lahtinen on Suomen viikkolehden päätoimittaja.

Mikko Kaikkonen on Suomen teologisen opiston työntekijäkoulutuksen neljännen vuosikurssin opiskelija ja opiston oppilaskunnan puheenjohtaja.