Joining Hands for Mission -matkapäiväkirja 2/3 - Miten Norjan Vapaakirkko lähti kasvun tielle?

15.7.2015

Torben ja Rebekka Joswig
Torben ja Rebekka Joswig

Janis Cukurs

Kristiansandissa Norjassa pidettiin 15.–18.6. seurakunnanistutusaiheinen tapahtuma Joining Hands for Mission in Europe 2015. Tapahtuman järjestäjä ja taustayhteisö oli International Federation of Free Evangelical Churches (IFFEC), jonka  jäsenyhteisöjä  Suomessa ovat Suomen Vapaakirkko sekä Missionskyrkan. Tämä on kolmiosaisen matkapäiväkirjan toinen osa. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä. Kolmas osa löytyy täältä.

Päättäväisyys, uskaliaisuus, uhrautuvaisuus ja toimeliaisuus

Luonnonkaunis Norja vuorineen, lumoavine pikkukylineen ja vesistöineen tuntuu olevan myös sisäisesti kaunis ja elinvoimainen. Tämä näkyy tavassa, jolla Norjan vapaakirkolliset suhtautuvat Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseen.

Norjalaisten työtovereiden tapaaminen tapahtuman aikana oli innoittavaa ja hyvällä tavalla haastavaa. Koko kirkkokunnan toiminnassa oli näkyvissä leimaavat päättäväisyys, uskaliaisuus, uhrautuvaisuus ja toimeliaisuus.

Norjan Vapaakirkko, jota norjalaiset kutsuvat tuttavallisesti nimeltä Misjonsforbundet (engl. Mission Covenant Church, suom. ”Lähetysliittokirkko”), on monella tapaa samanlainen kuin Suomen Vapaakirkko: syntynyt herätysliikkeenä 1800- ja 1900-luvun taitteessa; noin sadasta paikallisseurakunnasta koostuva, valtiosta riipumaton seurakuntien liitto, joka pitää Jeesusta, Raamattua  ja seurakuntayhteyttä sekä lähetystyötä ydinasioina. Myös hallinnollinen rakenne on hyvin samanlainen kuin Suomen Vapaakirkolla.

Vastuu seurakunnan kasvun ja istuttamisen mahdollistamisesta

Norjan Vapaakirkko on myös edelläkävijä. Kirkkokuntaan palkattiin vuonna 2010 valtakunnallinen seurakunnanistutustyönjohtaja. Hänen nimensä on Torben Joswig.

Torben on 40-vuotias pastori, joka on aiemmin toiminut jalkapallovalmentajana. Hänen vaimonsa Rebekka toimii journalistina ja heillä on kolme lasta, 10-, 8- ja 6-vuotiaat.  

Torben suoritti teologisia opintoja osittain Norjan Vapaakirkon teologisessa seminaarissa sekä yliopistossa, yhteensä viisi vuotta. Sen lisäksi, että hän matkustaa ympäri Norjaa tapaamassa ja tukemassa Norjan Vapaakirkon seurakuntien istuttajia ja istuttaa uutta seurakuntaa Oslon lähistöllä, hän valmentaa myös poikien jalkapallojoukkuetta.

– Olen ollut kirkon työntekijänä noin neljä vuotta sen jälkeen kun istutin ja paimensin yhtä seurakuntaa Oslossa noin kymmenen vuoden ajan. Tänään työnimikkeeni on Seurakuntakasvun ja -istuttamisen johtaja (engl. Director of Church Growth & Planting).

– Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on strateginen vastuu mahdollistaa niiden henkilöiden työ, jotka kehittävät seurakuntia, huolehtivat seurakuntien työntekijöistä tai istuttavat uusia seurakuntia, Torben kertoo.

Kolme uutta seurakuntaa ja 16 hanketta työn alla viidessä vuodessa

Vuonna 2010 Norjan Vapaakirkon vuosikokouksessa julistettiin uskalias tavoite: kirkon aktiivisten jäsenten määrä tuplataan vuoteen 2020 mennessä. Seurakunnanistutustavoitteeksi asetettiin 20 uutta seurakuntaa. Työtä lähdettiin tekemään Torbenin johdolla.

Torbenin mielestä uusien seurakuntien perustaminen on elinehto evankeliumin eteenpäin viemiselle sekä kirkkokunnan olemassaololle.

– Rukoilimme, että Jumala laajentaisi vaikutuksemme maassamme Hänen kunniakseen! Aloitimme seurakunnanistutuksen lähes tyhjästä. Tänään, viisi vuotta myöhemmin, meillä on kolme uutta seurakuntaa ja 16 seurakunnanistutusprojektia työn alla. Näissä yhteisöissä on jokaisessa 20–200 henkilöä mukana.

Kiikarissa moninkertaistuva seurakuntaistutusliikehdintä

Norjan Vapaakirkon näky seurakunnanistutuksesta syntyi osittain huomioista Saksan Vapaakirkon seurakunnanistutuksen menestyksestä. Tavoitteena ei ollut yksittäisten seurakuntien syntyminen vaan elinvoimainen ja moninkertaistuva seurakunnanistutusliikehdintä. Moninkertaistamisella uskaliaatkin tavoitteet voivat määrätietoisella työllä ja uskolla tulla todeksi.

Torben näkee, että käytännössä tämä onnistuu, kun kirkon johto lähtee rohkeasti ja määrätietoisesti liikkelle, olemassa olevat seurakunnat omistavat seurakunnanistutusnäyn, kun etsitään ja tuetaan Jumalan kutsumia henkilöitä seurakunnanistutuksessa sekä jatkuvasti kehitetään ja ohjataan paikallisia aloitteita kohti tervettä uusien seurakuntien perustamisprosessia.

– Kaikki on kiinni seurakuntien istuttajista — ihmisistä, joita Jumala on kutsunut ja varustanut uusien yhteisöjen synnyttämistä varten. Muistan, miten vuonna 2010 totesimme, että meillä on paljon loistavia pastoreita mutta ei seurakuntien istuttajia. Meidän oli tehtävä jotain uutta, mitä emme olleet aikaisemmin tehneet — nostaa ja valmentaa seurakunnanistuttajia.

Unelmien täytyy olla tarpeeksi suuria, jotta meidän riippuvaisuutemme Jumalasta voisi korostua. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! Voisiko tämä olla totta myös sinun kirkkokuntasi kohdalla?

Janis Cukurs
janis.cukurs(ät)svk.fi - lähetä minulle viesti, jos kirjoitus herätti ajatuksia

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston monimuotokoulutusvastaava ja Suomen Vapaakirkon seurakunnaistutustyöryhmän puheenjohtaja.