Onko demokratialla paikka seurakunnassa ja kirkossa?

15.5.2015


Simo Lintinen

Olemme juuri saaneet antaa äänemme eduskuntavaalissa. Olemme harjoittaneet  kansanvaltaa, demokratiaa. Demokratiassa kansa aika ajoin delegoi valtansa edustajille, jotka sitten käytännössä käyttävät heille delegoitua päätäntävaltaa.

Demokratia vaatii rehellistä prosessia, jotta se toimii järjestelmään liittyvien ihanteiden mukaisesti. Äänestäjän on saatava riittävät tiedot asioista, joita hänen valitsemansa edustaja todellisesti edistää valtaan päästyään. Järjestelmä edellyttää valistunutta kansaa, joka arvioi kandidaattinsa suoraselkäisyyttä ja totuudellisuutta.

Kuten kaikkia inhimillisiä järjestelmiä, demokratiaakin voi käyttää vääriin tarkoitusperiin. Lähihistoriamme on osoittanut, että muutamat pahimmat diktaattorit ovat saaneet valtansa laillisten demokraattisten prosessien kautta.  Tunnistamme tapauksia, joissa väärin käytetty demokratia on nostanut valtaan henkilöitä, jotka ovat valintaprosessin aikana salanneet aikomuksensa ja vasta valtaan päästyään näyttäneet oikean värinsä.

Onko demokratialla paikka seurakunnassa ja kirkossa? Kyllä on! 

Sen teologinen pohja on siinä, että meissä kaikissa on Jumalan Henki. Hän ei puhu vain yhdelle. Ongelmia syntyy, jos demokraattista valtaa käyttävä kansa ei ole valveutunutta ja näe vaivaa asioiden tosiasiallisen tilan ymmärtämisessä. Ongelma ei ole aina kyvyn, vaan halun, viitseliäisyyden ja paneutumisen puutteesta.

Raamatun historia tuntee kohtalokkaita huutoäänestyksiä, joissa asioihin perehtymätön kansa on agitoitu käyttämään heille annettua valtaa yllyttäjien tahdon ja tavoitteiden mukaan. Tällaista näkyy Vanhan testamentin kertomuksissa, Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa ja vielä Paavalin jäädessä yksin totuutta edustamaan. 

Demokratia seurakunnassa edellyttää siis valistunutta, Jumalaa pelkäävää ja Hänen sanaansa tuntevaa kansaa. Näyttää siltä, että tämän puutteessa vahvat johtajat voivat järjestelmästä riippumatta viedä tietämättömän kansan harhaan sekä pienissä lahkoissa että suurissa kirkoissa. Tietämättömyys avaa mahdollisuuden hyväksikäyttöön.

Uskon malliin, jonka perustana on ajatus, että meissä kaikissa on Jumalan Henki ja siksi seurakunnassa on kuunneltava kaikkia. Aloite hyviin asioihin seurakunnassa voi tulla miltä tahansa taholta. Mutta toisaalta olen liian usein kuullut myös tietämättömyyden äänen tärkeistä asioista päätettäessä. 

Vahva johtajuus ei ole demokratian vastapuoli, vaan sitä on avoimuuden puute ja motiivien peittäminen silloin, kun valintoja tehdään.

Johtajien täytyy kyetä johtamaan — kuitenkin niin, että he ovat toiminnastaan vastuussa yhteisölle, joka on heidät tähän johtamistehtävään asettanut.

Toisaalta seurakuntalaisten äänen kuuntelemisen vaatimus edellyttää, että myös he kuuntelevat Jumalaa, opiskelevat Raamattua, hankkivat tietoa ja perehtyvät niihin asioihin, joihin he ottavat kantaa ja joita he yhdessä demokraattisesti ratkaisevat.  

Simo Lintinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston rehtori ja Vapaakirkon koulutuksen johtaja.