Pääsiäismietteitä 2/2 - Mikä muutti pettyneet ja masentuneet Jeesuksen seuraajat?

3.4.2015


Simo Lintinen

Jeesus kuoli todellisen kuoleman. Hänet haudattiin kuoltuansa kalliohautaan, joka on suomalaiseen maakellariin verrattavissa oleva pieni huone, jonka kivilavitsalle ruumis laitetaan.

Jeesuksen toiminnan ja opetuksen ja erityisesti viimeisten päivien tapahtumien takia (hänen kuolemansa yhteydessä tapahtuneen maanjäristyksen, keskellä päivää tulleen kosmisen pimeyden, temppelin esiripun repeämisen ja jopa Getsemanen puutarhassa tehdyn ylipappien palvelijan korvan parantamisen tähden) hänen vihamiehensä halusivat varmistaa, että ruumis pysyy haudassa. Hauta määrättiin suljettavaksi suurella kivipaadella ja Rooman sinetillä. Sitä vartioimaan komennettiin roomalainen sotilasosasto. Näin varmistettiin —  hieman paranoidisesti — se, että runneltua ruumista ei kukaan tulisi varastamaan.

Pelokkaina piilossa

On hyvä muistaa, että kun puhumme Jeesuksen silloisista seuraajista, he eivät olleet suositun kansanliikkeen johtajia, jotka miettivät maailman valloitusta. Heillä ei ollut suunnitelmaa, johon he olisivat tarvinneet johtajansa kuollutta ja verille piiskattua ruumista.

Heillä ei ollut suunnitelmaa, jonka he olisivat toteuttaneet samalla, kun heidän johtajansa ”raato” oli piilotettuna jonnekin lähistölle.

Ja vaikka olisikin ollut, olisi tämä suunnitelma jossain vaiheessa paljastunut. Niin alakynnessä Jeesuksen seuraajat olivat pääsiäisenä ja sen jälkeenkin. Jonkun hermo olisi pettänyt.

Kaikki tapahtumien silminnäkijät todistavat pelokkaasta joukosta, joka ei tiennyt mitä pitäisi tehdä — paitsi että nyt oli hyvä pysyä poissa näkyvistä!

Käsittämätön väite

Asetelman ollessa tämä on perin merkillistä, että ”nykytutkimus” vastoin kaikkea ihmistuntemusta ja psykologista silmää väittää, että kohujohtajan kuolema ihmeenomaisesti synnyttää ylösnousemususkon muutaman päivän sisällä — varsinkaan kun sellaista ei ollut missään olosuhteissa koskaan aiemmin tapahtunut.

On käsittämätöntä väittää, että nämä johtajansa kuoleman nähneet ja sen masentamat seuraajat alkavat voimakkaasti propagoida ylösnousemuksen sanomaa. Kuolema ei synnytä ylösnousemususkoa. Siihen tarvitaan jotain muuta. Siihen tarvitaan ylösnousemus!

Tyhjä hauta

Mitä tapahtui, että usko Jeesuksen ylösnousemukseen sai keskeisen paikan hänen seuraajiensa julistuksessa? Mitä tapahtui, että vieläkin usko Jeesuksen ylösnousemukseen elää? Mitä tapahtui, jonka seurauksena Jeesuksen ylösnousemisen todistamisessa on ainakin kolme pääasiallista linjaa?

Ensinnäkin roomalaisen sotilasosaston vartioima hauta, johon Jeesuksen kuollut ruumis laitettiin, olikin tyhjä. Se todella oli sitä. Ruumista ei löydetty haudasta eikä mistään muualtakaan.

Tämä jo sellaisenaan oli skandaali ja arvovaltatappio tämän sotilasosaston kannalta. Hauta oli sinetöity keisarin sinetillä ja sen murtaminen tiesi ankarinta rangaistusta. Vartijat olivat vastuussa Roomalle. Hauta vaan tyhjeni heidän edessään ja tyhjänä se pysyi! Jeesuksen ruumis oli kadonnut jäljettömiin!

 Joku voi ajatella, että vartijat hoitivat tehtävänsä huolimattomasti. On todistettu tosiasia, että hautaa vartioivat legioonalaiset olivat siellä Rooman lain mukaan oman henkensä kaupalla (Polybius VI. 37–38; Dion. Hal, Antiq. Rom. VIII.79 jne.). 

On kuitenkin sanottava monien muiden kanssa, että tyhjä hauta ei kuitenkaan synnyttänyt ylösnousemususkoa, vaan hänen kuolemanjälkeiset henkilökohtaiset tapaamisensa eri ihmisten kanssa.

Ystävien keskellä 40 päivän ajan

Tämä muodostaakin toisen linjan Jeesuksen ylösnousemisen todistamiseksi. Hän  ilmestyi tai paremmin sanottuna ilmaantui ruumiillisesti ystäviensä seuraan useassa paikassa. Hän söi, joi ja keskusteli heidän kanssaan luonnollisissa tilanteissa. Hän paistoi kalaa ja nautti sitä heidän kanssaan. Hän ilmaantui välillä pienen joukon seuraan ja välillä suuremman. Tätä kanssakäymistä kesti 40 päivän ajan!

Tämä todistaa sen tosiseikan, että Jeesus ei ollut haamu, vaan henkilö, joka oli lihaa ja verta, kuten kukin meistä.

Kyse ei voinut olla myöskään hysteeristen ja hallusinaatioihin taipuvaisten henkilöiden toiveista ja päiväunista. Jeesus nimittäin ilmaantui tilanteeseen, jossa yli 500 henkilöä tapasi hänet  samanaikaisesti.

Todistajat ja heidän aikalaisensa

Edellä mainituista asioista hänen ylösnousemisensa todistajat kirjoittivat teoksissa, joita tänään kutsumme evankeliumeiksi ja Uuden testamentin kirjeiksi. Nämä kirjoitukset vastaanotettiin pitävinä todisteina. Ne kestivät aikalaisten vastustajien keskellä.  

Yhtenä kuriositeettina ja vahvana todisteena Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuudesta voisi mainita erään henkilön. Hän oli jerusalemilainen nuori juutalainen rabbi, joka oli vielä tuona kyseisenä pääsiäisenä vannoutunut Jeesuksen vihamies. Hän oli nimeltään Saulus.

Hän kirjoittaa muutama vuosikymmen tapahtumien jälkeen vakuuttavan todistusaineiston Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kuka tahansa kriitikko olisi voinut tehdä tyhjäksi hänen väittämänsä. Sitä ei vain tapahtunut. Avoin kirje, jota kaikki tutkijat pitävät aitona, on säilynyt meidän päiviimme saakka. Sitä kutsutaan nyt Paavalin ensimmäiseksi kirjeeksi korinttilaisille.

Tällaiset seikat sulkevat pois kaiken tarkoituksellisen harhaanjohtamisen mahdollisuuden ja ajatuksen tekaistuista todisteluista. Sen, että tämä Jeesus Nasaretilainen elää, todistivat hänen omat aikalaisensa, samat ihmiset, jotka olivat tuskissaan seuranneet lähietäisyydeltä koko kärsimys- ja teloitustapahtuman. He olivat sekä Jeesuksen kuoleman että ylösnousemuksen todistajia.

Aitoa ja todenperäistä

Kolmas todistuslinja on, että Jeesuksen seuraajien varaukseton tietous hänen ylösnousemuksestaan sai heidät julistamaan sitä, ei vain Jerusalemissa, vaan koko tunnetussa maailmassa.

Jeesuksen myöhemmät seuraajat tunnettiin siitä, että he uskalsivat elää ja myös kuolla asiansa tähden, koska he uskoivat ylösnousemuksen todellisuuteen. Ylösnousemususkosta tuli kristillisyyden tavaramerkki.

Kristityt ovat alusta asti uskoneet myös, että Jeesuksen ylösnousemus kuolleista vahvistaa hänen tekojensa ja sanojensa todenperäisyyden. Nämä kolme erillistä todistuslinjaa: tyhjä hauta, ylösnousemuksen jälkeiset ilmestymiset ja kristillisen uskon syntyminen todistavat yhdessä ylösnousemussanoman aitouden ja todenperäisyyden.

Tie iankaikkiseen elämään

Miksi Jeesus sitten teloitettiin ja miksi hän nousi kuolleista?

Jeesus kuoli meidän syntiemme sovitukseksi meidän sijastamme, meidän paikallamme. Hänen kuolemansa tapahtui, jotta meidän, jotka häneen uskomme, ei koskaan tarvitse kokea kuoleman kauhuja ja Jumalan hylkäämisen kokemista. Hän koki kaiken tämän meidän puolestamme.

Uskomalla häneen saamme syntimme anteeksi. Hän maksoi niistä lunastushinnan — synnin hinta on kuolema.

Hänen ylösnousemisensa takaa meille sen, että meidän ruumiimme on lunastettu. Jeesus osoitti kuolemallaan ja ylösnousemisellaan, että Jumala ei ole hylännyt ihmiskuntaa oman onnensa nojaan kuoleman ja katoavaisuuden alle.

Vanhan virren sanoin me, jotka uskomme, voimme vakuuttaa toinen toisillemme, että ”hän (Jeesus) kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”. Odotamme saman ihmeen tapahtumista sekä jo ennen meitä pois nukkuneille ja kerran itsellemme.

Uskomme perustuu näihin tosiasioihin. Uskallamme elää ja kuolla, kuten ensimmäiset kristityt, koska Jeesus esikoisena kuoloon nukkuneista näytti meille myös tien iankaikkiseen elämään hänen yhteydessään. Uskomme ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän, kuten jo vanha uskontunnustus sen kiteyttää Raamatun opetuksen pohjalta.

Simo Lintinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston rehtori.