Pääsiäismietteitä 1/2 - Jeesus Nasaretilainen oli kuolemantuomionsa jäljiltä taatusti kuollut

27.3.2015


Simo Lintinen

Pääsiäisen lähestyessä odotamme jälleen, että joku tutkija ”osoittaa”, että Raamatun kertomukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ovat kuvitelmaa — varsinkaan jälkimmäistä ei kukaan järkevä ihminen voi uskoa todella tapahtuneeksi.

Mielenkiintoista toisaalta on, että tätä todistelua on aina vaan jatkettava. Ilmeisesti usko juuri päinvastaiseen herättää tietyissä piireissä ärtymystä ja turhautuneisuutta — myös teologien parissa; joskus näyttää siltä, että ärtyneisyyttä ilmenee nimenomaan heidän joukossaan.

Todennettu tapahtuma

Tosiasia on, että kristillinen usko nojautuu historiassa tapahtuneeseen, Nasaretista kotoisin olleen Jeesus-nimisen miehen kuolemaan ja hänen ylösnousemiseensa haudastaan. Hän nousi siis kuoltuansa — samassa ruumiissa, jossa Hänet oli teloitettu — uudelleen elämään ja toimi todistetusti noin 40 päivän ajan aikalaistensa keskellä.

Tämä on yksiselitteisesti ainutkertainen sekä todennettuna tapahtumana että uskomuksena. Jos tämä ei ole totta, ei kristinuskollakaan ole mitään pohjaa ja arvoa. Kaikki riippuu Hänen ylösnousemuksestaan.

Rakennusalan ammattilainen

Tarkastellessamme asiaa on yllättävä huomata, että Jeesus Nasaretilaisen historiallisesta roolista, Hänen olemassaolostaan ovat sekä kriitikot että Häneen uskovat samaa mieltä.

Ulkopuoliselle tarkkailijalle hän näyttäytyi nasaretilaisena rakennusalan ammattimiehenä. Sellaisena Hänet tunnettiin noin 30 vuoden ajan.

Hän ei poikennut periaatteessa mitenkään keskiverto aikalaisistaan. Hän oli juutalainen mies. Rakentajan poika ja rakentaja itsekin. Hänellä oli samanlainen ruumis kuin kenellä tahansa. Ja vaikka Hänen syntymäänsä liittyi poikkeuksellisia elementtejä, kansan silmissä ja tosiasiallisesti hän oli tavallinen ihminen, syntyisin tavallisesta äidistä.

Enemmän kuin ihminen

Muutaman viimeisen vuoden lyhyestä elämästään hän vihki julkiseen elämäntyöhönsä.

Hän hankkiutui noin 30-vuotiaana pääkaupunkiseudulle, jossa hän tuli kosketuksiin silloisen herätysliikkeen johtajan toiminnan kanssa. Hänet kastettiin ja liitettiin näin monien muiden kanssa tähän joukkoon.

Jeesus Nasaretilaisesta itsestäänkin tuli näin saarnaaja. Vasta hänen julkinen toimintansa toi esiin ulottuvuuksia, joita ei voi pitää vain ihmisen toimintana.

Hän kykeni menestyksellisesti käskemään luonnonvoimia. Hän kykeni sanallaan ja kosketuksellaan parantamaan kaikkien toteamia, ilmeisiä sairauksia. Hänen parantamistoimintansa ei liittynyt päänsärkyihin, selkäkipuihin ja vilustumisiin (ehkä niihinkin), vaan rammat kävelivät, syntymästään saakka sokeana olleet näkivät. Hän karkotti pahoja henkiä ja lupasi uuden aikakauden — Jumalan valtakunnan — koittavan ihmiskunnalle.

Hänen puheissaan esiintyi myös sellaisia väittämiä, joilla ei ollut mitään vertailukohtaa aiemmassa kokemusmaailmassa. Voidaan todeta, että hän ei ollut vain ja ainoastaan ihminen, vaan Jumalan Poika. Hänen seuraajansa määrittelivät hänet tosi ihmiseksi ja tosi Jumalaksi, jota hän olikin.

Jos hänen syntymänsä ja viimeiset vuotensa olivat poikkeuksellisia, niin olivat myös ne tapahtumat, jotka liittyivät hänen viimeisiin päiviinsä — ja lopulta hänen kuolemaansa. Tämä tapahtui juutalaisten pääsisäisjuhlan aikaan Jerusalemissa.

Teloitus hoidettiin tuomion mukaisesti

Jeesuksen kuolema on tosiasiana kiistaton joitain soraääniä lukuun ottamatta, joita nousee kaikista asioista.

Raamatun evankelistat — siis tapahtumien silminnäkijät (tämähän heistä teki näitä evankelistoja) — pitävät kertomuksissaan tärkeänä kuvata hänen kuolemistaan seikkaperäisesti.

Hän kuoli roomalaisen teloitustavan mukaan ristillä. Teloituksen toimeenpanivat roomalaiset sotilaat tehokkaalla ammattitaidollaan. Tämä ei tosiaankaan ollut mitään uskonnollista ”via crucis” -näytelmää, vaan täyttä totta. Kyseessä ei ollut uskonnollinen seremonia, vaan sekä valtiolle että aikansa uskonnolliselle eliitille hankalan yksilön eliminointi mitä karmeimmalla tavalla.

On syytä alleviivata, että ristiinnaulitsemisen tapahtumien keskuksessa oli tämä edellä kuvattu nasaretilainen rakentaja, ihminen — lihaa ja verta. Niin kuin kaikkien muiden kuolemaan tuomittujen kohdalla, oli kuolema edessä myös Jeesuksella. Ja niin tapahtui.

Täysin ainutlaatuista ja odottamatonta

Jeesus oli ainoa, joka ennakoi pääsiäisaamun tapahtumat:  hän nousee kuolleista. Maailmanhistoria ei tunne mitään vastaavaa. Missään uskonnossa ei ole tällaista tapahtumaa kuvattu tai ennakoitu. Sellaista ei ole tapahtunut sitä ennen eikä sen jälkeen.

Oli kyse niin erikoisesta tapahtumasta, että vasta sen jälkeen, kun se oli tosiasiallisesti tapahtunut, Jeesuksen ennakointi voitiin ymmärtää. Kukaan ei siis odottanut mitään sellaista. Juutalaisessa perinteessä oli kyllä käsite ”ylösnousemus”, mutta sen ymmärrettiin tapahtuvan vasta aikakausien lopuksi.

Varmasti kuollut ja valmis haudattavaksi

Jeesus Nasaretilainen siis kuoli. Hänet teloitettiin julmalla ja varmalla tavalla. Roomalaiset sotilaat osasivat asiansa. Hänen kuolemisensa varmistettiin työntämällä keihäs kyljestä läpi kohti sydäntä. Ja kun keihäs vedettiin pois, todettiin, että hän oli jo kuollut ja että hänen kyljestään tuli nestettä, josta punasolut ja veriplasma olivat jo eriytyneet. Silminnäkijän mukaan sieltä tuli ”verta ja vettä”.

Jeesus Nasaretilainen oli niin kuollut kuin vain kuollut voi olla. Tämän totesivat hänen äitinsä ja ystävänsä samoin kuin hänen vihamiehensäkin. Nämä viimeksi mainitut puhuivat hänen ruumiistaan, jota he kyllä vielä kuoleman tapahduttuakin pelkäsivät. Kaikkien mielestä hän oli todellisesti kuollut ja valmis haudattavaksi. Mikä sitten tehtiinkin.

Suuri suru ja toivoton mieli

Hänen seuraajansa jäivät pettymyksen, surun, hämmennyksen ja masennuksen valtaan. Heidän käsitemaailmansa mukaan kaikki oli loppu! Heidän mielialaansa kuvaa kahden Nasaretilaisen seuraajan mietteet, jotka Luukas tutkimuksiensa perusteella kirjasi ylös. Näin he miettivät: ”– –  me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin...

He toivoivat vielä Jeesuksen eläessä. Nyt oli toivo mennyttä.

Jeesuksen ruumis oli haudassa. Mitään ei enää odotettu tapahtuvaksi, pois lukien ehkä yritystä varastaa hänen ruumiinsa. Kaikki puhe kohdistui elottomaan ruumiiseen. Kaikki toiminta viittasi siihen, että oli yksinomaan kyse Jeesus Nasaretilaisen kuolleen ruumiin mahdollisimman arvokkaasta käsittelystä ja hautaamisesta hänen arvoiseensa paikkaan.

Tämä oli kertomuksen loppu — niin ajateltiin.

 

Simo Lintinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston rehtori.