Seurakunta ja Jumalan valtakunta 3/7 - Missä on keskustelu seurakuntien mitattavasta kasvusta?

12.3.2015


Kaavio 1
Kaavio 1
Kaavio 2
Kaavio 2

Suvi Kankkunen

Siirry sarjan seuraavaan kirjoitukseen >>

Siirry sarjan edelliseen kirjoitukseen >>

Siirry sarjan pääsivulle >>

Vapaakirkkona ja seurakuntina meidän tulisi säännöllisesti altistaa itsemme sille joskus kivuliaallekin totuudelle, miten olemme suoriutumassa tunnustuksemme määrittelemästä perustehtävästä ”elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi”.

Seurakunnan ja seurakuntien muodostaman Vapaakirkon kasvua tulisikin tutkia monipuolisesti ja antaa tulosten herätellä meitä kysymään tärkeitä kysymyksiä.

Vapaakirkko kasvaa — mutta hitaasti

Kaavio 1 esittää graafisesti Suomen Vapaakirkon jäsenmäärän vuosina 1980–2014 (yhteenlaskettuna varsinaiset sekä alaikäiset ja ulkojäsenet eli nykyiset perhejäsenet).

35 vuoden aikavälillä tarkasteltuna Vapaakirkon kasvu on tasaista, mutta melko hidasta. Tilaston alkuvuonna 1980 jäsenmäärä oli 11 087, päättymisvuonna 2014 jäseniä oli 15 592.  Nettokasvu 35 vuoden tarkasteluvälillä oli siis 4 505.

Tämä tarkoittaa jäsenmäärän kasvua 41 prosentilla, mikä lukuna vaikuttaa ihan hyvältä.

Kaaviosta 2 voidaan kuitenkin havaita, että tästä kasvusta yli puolet — 55 prosenttia ­— saavutettiin 1980-luvulla (nettokasvu 2 494) ja vain 45 prosenttia 25 seuraavan vuoden aikana (nettokasvu 1990-luvulla 632, 2000-luvulla 660 ja 726 vv. 2010–2014).

Viimeisten viiden vuoden aikana kasvu on kuitenkin kiihtynyt: nettokasvu on suurempi kuin kahden aiemman vuosikymmenen nettolisäykset. Jos kasvu jatkuisi tätä tahtia, 2010-luvun nettokasvu olisi yli 1 400 henkilöä eli yli kaksinkertaisesti 2000-luvun nettomäärä!

Kasvusta on vaikea puhua – miksi?

Samalla kun iloitsemme tästä kehityksestä, meidän pitäisi pysähtyä kysymään menneiden vuosikymmenten valossa, mikä on edesauttanut kasvua ja mikä vaikuttanut sen tasaantumiseen sitten 1980-luvun.*

Minusta näyttää kuitenkin siltä, että emme kirkkona tai seurakuntina kovin usein keskustele näistä asioista, emme ainakaan julkisesti ja yhteisöllisesti. 1980–90-luvuilla kirkkokunnanjohtajat kommentoivat vuosikirjoissa jäsenmäärän kehitystä; paljon muitakin tapoja keskustelun käymiseen tietenkin on, mutta jostain syystä sitä ei juuri tapahdu.

McGavranin (1990) mukaan tämä ei ole maailmanlaajuisesti ollenkaan harvinainen ilmiö. Seurakunnan kasvu on monesti näkymätöntä: sitä ei mitata, sen syitä ei pohdita eikä sitä välttämättä pidetä edes tärkeänä. Ymmärrämme kuitenkin, että jokainen ”numero”, varsinkin kun kyse on uusista uskovista, edustaa yhtä pelastunutta ihmistä — miksi siis emme kiinnitä siihen enempää huomiota?

Mitä mitata?

McGavran viittaa ensin tilastollisiin syihin, laskennan perusteisiin, jotka eivät aina anna tarkoituksenmukaista kuvaa seurakunnan tai kirkkokunnan vaikuttavuudesta. Pitäisikö laskea rekisterissä olevia jäseniä, vai esimerkiksi ns. kokoontuvaa seurakuntaa, viikoittain jumalanpalveluksissa käyvää ihmisjoukkoa?

Koska Vapaakirkolla on rekisterinpitovelvollisuus, ei voida välttyä rekisterijäsenten laskemiselta. Tehtävätietoisuuden kannalta mielenkiintoisia olisivat kuitenkin myös ne määrät, joita seurakunnat säännöllisesti kokoavat.

Luultavasti useissa seurakunnissa kävijämäärät ovat jäsenmääriä pienempiä, mutta kävijöissä on myös niitä, jotka eivät ole jäseniä. Jäsen- ja kävijätilastojen vertailu, myös sen vertailu, kuinka paljon tai vähän näissä on päällekkäisyyksiä, olisi mielenkiintoista: Ketä seurakunta tavoittaa? Ketkä ovat pudonneet toiminnasta? Miksi kaikki säännölliset kävijät eivät ole liittyneet jäseniksi?

Järkeistäminen tappaa oikeat kysymykset

Psykologisista syistä McGavran mainitsee kasvun puuttumisen järkeistämisen. Mielestäni maallistuneeseen, postmoderniin yhteiskuntaan vetoaminen on liiankin helppoa meille.

Muita McGavranin listaamia syitä ovat vähäiset odotukset kasvun suhteen — emmehän me muistakaan muunlaista todellisuutta kuin hitaan kasvun — ja laadullisen ja määrällisen kasvun vastakkainasettelun. Meidän on helppoa mitätöidä jossakin muualla joukoittain tapahtuvat uskoontulot pinnallisiksi kääntymisiksi ja korostaa omaa laatuun satsaavaa, syvällistä paimenuuttamme.

Näiden selitysten, vaikka niissä oma totuuden jyvänsä onkin, vaara on siinä, että ne tappavat oikeat kysymykset.

Miksi kasvu tasaantui 1980-luvun jälkeen? Mistä johtuu hidas, mutta kuitenkin jatkuva kasvu? Tavoittelemmeko juuri sellaista kasvua, vai pitäisikö meidän pyrkiä voimakkaampaan nousuun?

Tarvitsemme uusia mittareita

Se, mitä mitataan, tulee myös tehdyksi. Pidänkin yhtenä avaimena tulevaisuuteemme erilaisia tehtävätietoisia, pioneeritoimintaa näkyväksi tekeviä kasvun seurannan menetelmiä sekä kasvun syihin perehtyvää syvällistä määrällistä ja laadullista tutkimusta.

Esimerkiksi tilasto, jossa laskettaisiin seurakunnanistutusprojektit kutakin seurakuntaa kohden näyttäisi toistaiseksi hyvin köyhältä useimpien osalta, mutta kannustaisiko se meitä tekemään tärkeänä pitämällemme asialle jotakin enemmän kuin tähän asti?

Haastan nyt meitä seurakuntina tarkastelemaan omia jäsentilastojamme lyhyellä ja pitkällä aikavälillä: Mikä on liittyneiden, mikä poistuneiden määrä? Onko nettokasvua havaittavissa? Mitä voimme päätellä jäsenmäärän vaihteluiden ajankohdasta tai siitä, että vaihtelua ei ole ollut?

Laadullisesta kasvusta voimme kysyä esimerkiksi, montako ihmistä kuluneen vuoden aikana on ollut mukana jossakin säännöllisessä, henkilökohtaisesti opetuslapseuttavassa yhteisössä. Tai kuinka monen seurakunnan ulkopuolella olevan kanssa olimme kosketuksissa? Montako sellaista yhteisöä olemme perustaneet, joissa voisi olla edellytyksiä uuden seurakunnan istuttamiseen?

Suvi Kankkunen

Kirjoittaja on teologisen opiston opettaja ja HOPE-raamattukoulun johtaja. Artikkeli pohjautuu kirjoittajan tutkielmaan Suomen Vapaakirkon jäsenmäärän kehitys 1980-2009

Lähteet:

  • McGavran, D. A. 1990. Understanding Church Growth. Revised and edited by C. Peter Wagner. Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Company.
  • Suomen Vapaakirkon vuosikirjat vuosilta 1980– 2012.
  • Suomen Vapaakirkon jäsenrekisteri.

Siirry sarjan seuraavaan kirjoitukseen >>

Siirry sarjan edelliseen kirjoitukseen >>

Siirry sarjan pääsivulle >>