Pohdintoja Raamatun tekstistä - Miksi oleellisten asioiden oivaltaminen on niin tärkeää?

19.10.2014


Timo Lehikoinen

Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa on tuttu kertomus Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaamisesta. 

Nikodemusta kuvataan ”juutalaisten hallintomieheksi” (Joh. 3:1). Hän kuului oman kansansa eliittiin. Jeesus kuvaa häntä myös ”Israelin opettajaksi” (jae 10). Hän oli kirjoitusten asiantuntija, jonka puoleen käännyttiin silloin, kun johonkin hankalaan kysymykseen tai tilanteeseen haluttiin selvyyttä.

Jeesuksen keskustelu hänen kanssaan osoittaa sen, että huolimatta Nikodemoksen arvostetusta asemasta ja laajasta tiedosta hän oli ”hukassa” hyvin oleellisten kysymysten äärellä. 

Kohdatessaan Jeesuksen hän tunnustaa Jeesuksen arvovallan. Perusteena on Jeesuksen ihmeteot: kukaan ei voi tehdä sellaisia, ellei Jumala ole hänen kanssaan. 

Jeesuksen reaktio Nikodemoksen johtopäätökseen on yllättävä: ”Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, ei hän pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” (jae 3). 

Tällä vastauksella Jeesus ensinnäkin osoittaa, että hänen arvovaltansa todellinen perusta ei ole aistein havaittavat ihmeteot, vaan jotain paljon enemmän. Jotain sellaista, joka ei ole välittömästi havaittavissa. 
Toiseksi hän johdattaa Nikodemoksen pohtimaan tätä perustaa osoittaen hänen tietonsa riittämättömyyden.

Keskustelun edetessä Jeesus korostaa, että Nikodemoksen olisi Israelin opettajana tullut kyetä tietämään mistä on kysymys. 

Jo Vanhan testamentin kirjoitukset kertoivat uudestisyntymisestä. Nikodemoksen pohdinta uudestisyntymisen konkreettisuudesta (”Miten joku voi vanhana syntyä?”, jae 4) on naiivi ja osoittaa, ettei hänellä ollut hajuakaan siitä, mitä Jeesus asialla tarkoitti tai mitä Kirjoitukset siitä opettivat. Hän ei ollut oivaltanut oleellista.

Asiantuntijasta tuli perusasioiden oppija. Teksti ei kerro meille, miten tilanne lopulta päättyi. 

Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa tapaamme Nikodemoksen vielä kahdesti. Niistä jälkimmäisessä hän valmisti Jeesuksen hautaamista varten (19:39). Hätkähdyttävällä tavalla hän näin tapasi ristiinnaulitun mestarinsa, joka oli aiemmin sanonut hänelle: ”Ihmisen Poika pitää ylennettämän, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:14–15). 
Voidellessaan Jeesuksen Nikodemos todennäköisesti oppi ja ymmärsi, mitä nämä sanat tarkoittivat. Hän oli oivaltanut oleellisen.

Me olemme välillä ”pikku-Nikodemoksia”. Oleellisen oivaltaminen jää pinnallisuuden varjoon. Pidetään huolta siitä, ettei kaikkein oleellisin, ristiinnaulittu Kristus, jää varjoon. 

Timo Lehikoinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opintojohtaja.