12 tapaa valmistaa todella huono saarna

2.10.2014


Mirjam Keinänen

Kaikille opiskelijoille, opettajille ja työntekijöille muistutukseksi, kuinka tehdä ja pitää saarna, jos (EI) halua(a) toteuttaa saarnan perimmäistä tavoitetta (Jumalan sanan kommunikointi ymmärrettävällä ja sovellettavalla tavalla), joten tee näin:

1. Älä kerro saarnan aihetta ja teemaa ymmärrettävästi; anna kuulijoiden pähkäillä, mikä se voisi olla.

2. Puhu epäselvästi, ja mieluummin niin, että porukka on ihan pihalla, missä mennään. Mumise ja takeltele sanoissasi.

3. Älä luo katsekontaktia yleisöön, vaan pidä katse muistiinpanoissa. Vaikuta etäiseltä ja tärkeilevältä.

4. Käytä vaikeita ja vieraita kreikan- ja hepreankielisiä sanoja ja käsitteitä, äläkä vahingossakaan selitä tai avaa niitä. Oleta, että kaikki kuulijat tietävät, mitä "armotalous", "Siionin vuori" ja "vihmontaveri" tarkoittaa. Toisin sanoen: käytä Kaanaan kieltä puhuessasi.

5. Älä suunnittele saarnan runkoa tai rakennetta etukäteen. Tuo esille kymmenen eri asiaa, äläkä ole johdonmukainen. Pompi asiasta toiseen luomatta yhteyksiä niiden välille.

6. Älä tuo esille saarnasi keskeistä väitettä tai ajatusta.

7. Puhu abstraktilla tasolla, äläkä tuo esiin Raamatun ajattomia periaatteita, puhumattakaan sovelluksista tähän päivään.

8. Irrota jakeet asiayhteydestään ja muodosta niiden pohjalta oma teologinen oppi. Parasta on, että mahdutat mahdollisimman monta eri jaetta puheeseesi, jotka eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa.

9. Ole kapeakatseinen, mustavalkoinen ja lakihenkinen. Anna omien mielipiteittesi ja ennakkoasenteidesi paistaa läpi ja käytä Raamattua apuna niiden perustelemiseen. Ei missään nimessä toisinpäin.

10. Mitä pidempi, sekavampi ja uuvuttavampi saarna, sen parempi. Älä mieti jaksavatko ihmiset kuunnella, vaan pidä sitä itsestäänselvyytenä.

11. Puhu autoritääriseen sävyyn ja aina parempi, jos saat paatosta mukaan. Ja kukapa ei rakastaisi opittuja maneereita ja hengellisiä fraaseja ja korulauseita. Viljele niitä paljon!

12. ÄLÄ OLE AITO!

Mirjam Keinänen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston toisen vuosikurssin Teologisen seminaarin opiskelija.