Seurakunta ajan murroksessa 3/4 - Mitä voimme oppia Jeesuksen tavasta rakastaa ihmisiä?

16.10.2014


Tomi Vaahtera

"Seurakunta ajan murroksessa" -niminen neljästä kirjoituksesta koostuva artikkelisarja perustuu Tomi Vaahteran antamaan luentoon Kiponniemessä 5.10.2011. Aihe on ajankohtainen myös tänään, siksi julkaisemme sen kokonaisuudessaan syksyn aikana. Tämä on sarjan kolmas kirjotus.

Miten me kristittyinä ja seurakuntina kollektiivisemmin voimme olla vaikuttajia ympäristöömme, ihmisiin meidän ympärillämme ja elinpiirissämme? Ehkä olisi syytä lyhyesti katsoa suurinta esimerkkiänne, nimittäin Jeesusta. Mikä veti ihmisiä hänen puoleensa? Jeesuksen palvelutyötä leimasi eräs merkittävä piirre; hän veti jatkuvasti kansanjoukkoja puoleensa. Ihmiset suorastaan tungeksivat hänen ympärillään. Mennessään herättämään Jairoksen, synagogan esimiehen, tyttären kuolleista, sanotaan, että “väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä” (Luuk 8:42). Ihmiset tulivat pitkienkin matkojen päästä kuuntelemaan häntä (Matt 14:13->). Paikalla mainittiin olevan noin 5000 miestä, sekä naiset ja lapset heidän lisäkseen.

Jeesuksen palvelutehtävässä, hänen teoissaan, sanoissaan ja olemuksessaan oli sellaista laatua ja latinkia, joka oli kuin magneetti vetäen ihmisiä puoleensa.

Jeesuksen kaltainen palvelu vetää edelleen väkijoukkoja puoleensa. Ei meidän tarvitse tehdä kaikenlaisia temppuja tai varsinkaan kompromisseja vakaumustemme suhteen kerätäksemme ihmisjoukkoja. Sanomaa ei tarvitse vesittää. (Huom! Raamatullisten totuuksien ilmaiseminen toisin termein ei ole sanoman vesittämistä). Ei ihmisten tavoittamiseksi tarvita edes kirkkorakennusta. Loppujen lopuksi kyse on hyvin yksinkertaisesta jutusta. Meidän tulee vain palvella ihmisiä sillä tavalla kuin Jeesus teki.

Mikä siis veti ihmisiä Jeesuksen puoleen? Tämä on tärkeä kysymys, kun ajattelemme omaa työtämme. Mikä oli se “magneetti” Jeesuksessa, joka tulisi olla myös meillä hänen seurakuntanaan?

Ensinnäkin, Jeesus rakasti ihmisiä. Toisin sanoen, Jeesus veti väkijoukkoja puoleensa rakastamalla heitä. Mt 9:36, Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.

Rakkaus kaikessa aitoudessaan ei etsi omaansa, vaan on valmis jopa uhrautumaan toisten tähden. Jumala itse on tästä paras esimerkki. Hän rakasti maailmaa (=kaikkia ihmisiä) niin paljon, että antoi ainoan rakkaan poikansa uhriksi syntiemme edestä. Kun ajattelemme rakkautta Jeesuksen elämässä, näkyy se mm. siinä, että hän vietti aikaa kadotettujen, syntisten ihmisten kanssa. Jos todella rakastan ihmisiä, minulla on myös aikaa heille (muulloinkin, kun evankelioimistapahtumien yhteydessä).

Jeesus nautti enemmän etsijöiden kuin uskonnollisten johtajien seurasta. Hän osallistui ihmisten juhliin (kulttuurielämään) sillä seurauksella, että häntä alettiin kutsua “syömäriksi ja juomariksi, syntisten ystäväksi” (Luuk 7:34).

Jeesus oli radikaali. Hän rakasti aidosti. Ihmiset tunsivat tämän rakkauden, joka veti heitä puoleensa kuin sokeri muurahaista. Rakkaus “maistuu”. Sen maun tunsivat alistetut ja syntiset naiset (aviorikkojat, prostituoidut), joille Jeesus antoi takaisin heidän todellisen ihmisarvonsa. Rakkauden maun tunsivat lapset, jotka kerääntyivät hänen ympärilleen. Rakastavat ja hyväksyvät ihmiset vetävät aina lapsia puoleensa.

Rakkauden käsky on useimmin toistuva käsky Uudessa testamentissa. Ihmiset liittyvät seurakuntaperheeseen paljon mieluummin, jos he kokevat rakkautta kuin opin tai ulkoisten muotomenojen vuoksi.

Meidän tulee rakastaa toisiamme, mutta tulee myös rakastaa ulkopuolisia. Seurakunta näivettyy, jos se on sisäänpäin kääntynyt. On pelkkä myytti, että isot seurakunnat ovat aina kylmiä ja persoonattomia, ja että pienet seurakunnat ovat automaattisesti lämpimiä ja rakkaudellisia. Koolla ei pohjimmiltaan ole mitään tekemistä rakkauden ja ystävällisyyden kanssa. Ehkä syy siihen, miksi jotkut seurakunnat pysyvät vuodesta toiseen pieninä, on juuri rakkauden puute. Rakkaus vetää ihmisiä kuin voimakas magneetti. Rakkauden puute ajaa ihmisiä pois.

Rakkaus johtaa seuraavaan asiaan. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa, joka ilmestyy 6.11.

 

Tomi Vaahtera

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja.

 

Siirry lukemaan sarjan ensimmäinen kirjoitus >>

Siirry lukemaan sarjan toinen kirjoitus >>

Sarjan viimeinen artikkeli julkaistaan 6.11.2014