Seurakunta ajan murroksessa 2/4 - Miten kristittyjen tulisi vaikuttaa tässä ajassa?

6.10.2014 klo 12:00


Tomi Vaahtera

"Seurakunta ajan murroksessa" -niminen neljästä kirjoituksesta koostuva artikkelisarja perustuu Tomi Vaahteran antamaan luentoon Kiponniemessä 5.10.2011. Aihe on ajankohtainen myös tänään, siksi julkaisemme sen kokonaisuudessaan syksyn aikana. Tämä on sarjan toinen kirjotus.

Monien kristittyjen pessimistinen asenne yhteiskunnalliseen muutokseen on ymmärrettävää, mutta ei välttämättä täysin hyväksyttävää. Historia opettaa, että länsimaiden oikeustaju, arvopohja ja käsitys ihmiselämän pyhyydestä pohjautuvat juutalais-kristilliseen ihmiskäsitykseen, joka nousee vahvasti Raamatun opetuksesta.

Historian aikana kristillisyyden vaikutus on muuttanut monia yhteiskuntia oikeudenmukaisempaan suuntaan. Muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä tai kollektiivisesti, mutta se tapahtuu sen myötä, kun ihmisten sydän muuttuu ja Jumalan valtakunnan arvot saavat vaikuttaa ihmisten elämässä rakkautta ja oikeudenmukaisuutta.

Katsomme nyt kristillisyyden vaikutuksen luonnetta sen pohjalta, mitä Jeesus odotti seuraajiltaan. Tämä on hyvin ilmaistu vuorisaarnassa suolan ja valon kuvauksessa (Matt 5:13-16):

13"Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

14 "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. 15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. 16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Jeesus käyttää itse asiassa hyvin arkisia kuvia halutessaan kuvata seuraajiensa vaikutusta tässä maailmassa. Voimme nostaa siitä kaksi tärkeää totuutta.

1. Kristittyjen tulisi olla perustavanlaatuisesti erilaisia positiivisella tavalla.

Maailma on pimeä, mutta me olemme sen valo Jeesuksen seuraajina. Maailma mätänee, mutta me olemme sen suola estämään tätä mätänemisprosessia. Raamatun opetus on selkeä tässä kohtaa. Jumala kutsuu ihmisiä pimeydestä omaan valkeuteensa, olemaan pyhiä niin kuin hän on pyhä.

Paavali kutsuu uskovia pyhiksi, Pietari valituiksi. Tämä asettaa meidät tietenkin ison haasteen eteen. Suolasta ei ole hyötyä vain hyllyssä, lampusta ei ole hyötyä pimeällä, jos siihen ei laita valoa. Jeesuksen seuraajina meidän tulisi siis toisaalta elää tässä maailmassa, suorastaan uppoutua siihen niin kuin suola lihaan. Toisaalta meidän pitäisi välttää liiallista samaistumista maailmaan.

Paavali ilmaisi asian (Room 12:2) näin: ” Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Mukautumisen paine voi olla välillä kovaa.

Nicky Gumbel ilmaisee tätä painetta hauskalla havaintoesimerkillä kirjassaan Hyvä kysymys:

Englantilainen poliisikokelas oli suorittamassa loppukoetta. Yksi kysymyksistä kuului näin:

Olet partioimassa Lontoon laitamilla, kun läheisellä kadulla räjähtää kaasuputki. Lähtiessäsi tutkimaan tilannetta havaitset, että asfalttiin on tullut suuri kuoppa ja lähellä on kaatunut pakettiauto. Autossa leijuu alkoholin haju. Sisällä on loukkaantuneena mies ja nainen. Tunnistat naisen alueesi esimiehen vaimoksi, ja tiedät esimiehen olevan ulkomaanmatkalla. Paikalle pysähtyy apua tarjoamaan autoilija, mutta tunnistat hänet aseellisesta ryöstöstä etsintäkuulutetuksi rikolliseksi. Läheisen talon ikkunasta mies huutaa, että hänen vaimonsa on raskaana ja säikähdys on käynnistänyt synnytyksen. Toinen mies huutaa apua kanavasta; räjähdys on paiskannut hänet sinne, eikä hän osaa uida.

Ottaen huomioon Mielenterveyslain säädökset, kuvaa muutamalla sanalla toimintaasi.

Kokelas mietti hetken, otti kynän käteensä ja kirjoitti: ”Riisuisin virkapukuni ja sulautuisin joukkoon.”

Meidän on helppo samaistua kyseisen poliisikokelaan vastaukseen. Joskus olisi vain helpompaa sulautua väkijoukkoon. Jumala on kuitenkin kutsunut meitä erilaisuuteen, mutta ei kuitenkaan omituisuuteen. Ei Jumala pyydä meitä käyttäytymään epänormaalisti, pukeutumaan omituisiin vaatteisiin tai puhumaan käsittämätöntä uskonnollista kieltä (jota ei välttämättä aina itsekään ymmärretä).

Erilaisuus on mielestäni nimenomaan positiivista erilaisuutta. Koska yhteytemme Jumalaan on elämäämme eheyttävä voima, niin se näkyy meistä myös ulospäin toisia eheyttävänä, tukevana ja rohkaisevana vaikutuksena. Sen sijaan että antaisimme maailman puristaa meidät omaan muottiinsa, me voimmekin osoittaa jotain paljon parempaa. Jeesus jatkoi vuorisaarnassaan valosta puhuessaan (Matt 5:16):

Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Missä on valoa, sinne ihmiset haluavat tulla.

2. Kristittyjen tulisi olla läsnä ja vaikuttaa.

Oikeastaan edellä puhuttu oli juuri sitä. Mutta on tärkeää ymmärtää, että vaikka Jeesuksen seuraajina meidän tulisi olla moraalisesti ja hengellisesti erilaisia kuin ei-kristityt, ei se kuitenkaan merkitse sosiaalista eristäytymistä. Voimme vaikuttaa yhteiskuntaan, vaikka se olisi kielteinen kristilliselle sanomalle.

Kun suolaa joko hankaa lihaan tai antaa sen vain imeytyä siihen, se hidastaa tuntuvasti bakteerien lisääntymistä eli käytännössä pilaantumisprosessia. Kun ihmettelemme ja moitimme maailman mädännäisyyttä ympärillämme, niin missä on vika? Olisiko syy kenties siinä, että emme elä maailmassa Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Jos talo on pimeän tultua pimeä, niin ei ole mitään järkeä syyttää taloa. Missä on valo? Jos liha pilaantuu, niin ei se lihan vika ole. Kysymys kuuluu: ”Missä on suola?” Jos yhteiskunta ”pilaantuu” ja ”pimenee”, kysymys kuuluu: ”Missä on seurakunta?”

 

Tomi Vaahtera

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja. 

 

Siirry lukemaan sarjan ensimmäinen kirjoitus >>

Sarjan kolmas kirjoitus julkaistaan 16.10.2014