Totta vai tarua 1/9 - Miksi näkemyksiä pitäisi jatkuvasti tarkastella?

11.9.2014


Janis Cukurs

Siirry sarjan seuraavaan kirjoitukseen >>

Siirry sarjan pääsivulle >>

Syksyllä 2014 kirjoitamme yhteensä 9 kirjoitusta aiheesta "Totta vai tarua?". Tavoitteenamme on rohkaista ihmisiä elämään aitoa kristillistä elämää samalla arvioiden omien näkemyksien perusteluja. Kirjoituksissa ei ole tarkoitus ylimielisesti antaa “uuden ainoan totuuden” vaan pohtia, esittää kysymyksiä sekä esittää perusteltuja vaihtoehtoisia näkökulmia.  Uskallammeko tarkastella omaa pyhää uskoamme silläkin varjolla, että osa siitä saattaa olla uskomusta, joka perustuu ihmisten mielipiteisiin tai vanhoihin perinnäiskertomuksiin? Kirjoitukset eivät edusta Suomen teologisen opiston kantaa vaan ovat lähinnä eri kirjoittajien pohdintoja, joihin voi osallistua keskuselemalla esimerkiksi Facebookissa. 

Islamilainen valtio (ISIS), joka on Syyriassa ja Irakissa toimiva järjestö ja tunnustamaton valtio, on ollut uutisotsikoissa paljon viimeisten viikkojen aikana.

IS pitää pyhänä velvollisuutenaan murhata, kiduttaa ja nöyryyttää jokaista, joka ei käänny sunni-islamilaisuuteen. Kesän aikana IS on surmannut tai kiduttanut monia tuhansia ihmisiä ja heidän veritekonsa ja julmuutensa ovat vailla vertaa. Silti, heidän uskomustensa ja vakaumuksensa perusteella nämä teot ovat kuitenkin oikeutettuja, tarpeellisia ja jopa välttämättömiä. 

Ääripään esimerkki? Näiden tapahtumien taustalla on isoja kysymyksiä, jotka liittyvät näkemyksiin, uskomuksiin ja vakaumuksiin. Ääripään esimerkit muistuttavat meitä, miten tärkeää on kysyä, ovatko uskomuksemme tarua vai totta.

Uskallammeko tarkastella omaa pyhää uskoamme silläkin varjolla, että osa siitä saattaa olla uskomusta, joka perustuu ihmisten mielipiteisiin tai vanhoihin perinnäiskertomuksiin? Raamattu muistuttaa, että totuus kestää valon ja tarkastelun ja että Jumala ja hänen sanansa kestää sen. Olemmeko me oman uskomme suhteen jääräpäisiä ja ylimielisiä vai nöyriä ja halukkaita oppimaan ja keskustelemaan?

Suomen teologisen opiston opettajina kirjoitamme syksyn aikana 9 artikkelia, joiden tavoitteena on tarkastella joitakin kristittyjen uskomuksia tai käsityksiä Raamatun valossa. Tämä on niistä ensimmäinen.

Olen sitä mieltä, että meidän on hyvä uskaltaa arvioida ja tarkastella uskoamme ja osallistua monenlaiseen dialogiin, joka sallii myös epäilyksen ja kyseenalaistamisen läsnäolon. Mielestäni siihen löytyy ainakin kolme pätevää syytä: 

1. Usko ohjaa elämämme valintoja

Ihmisen on mahdollista ymmärtää Jumalan tahto elämän tärkeimmissä asioissa. Jumala on ilmoittanut itsensä Sanassaan ja Raamatun läpi kulkee periaatteita ja ohjeita, joiden mukaan on hyvä rakentaa elämänsä.

On siis merkityksellistä, että muodostamme omia käsityksiä, arvoja ja rakennamme sitä mihin uskomme. Raamattu puhuu elämän tavallisista asioista kuten rahasta, työstä, perheestä, tyytyväisyydestä, tunteista ja ihmissuhteista. Periaatteita löytyy täyttämään kirjastoja esimerkiksi johtajuudesta ja avioliitosta. Tarvitsemme siis oikeanlaisia ja totuudenmukaisia periaatteita ja arvoja, joiden avulla voimme elää Jumalan tahdon mukaista elämää.

Minä muun muassa uskon, että ihmisen arvo perustuu Jumalan hänelle antamaan arvoon, joka näkyy jo luomistyössä. Tämä periaate tai näkemys ohjaa minut kunnioittamaan ihmisiä heidän arvonsa vuoksi. En voi mitätöidä toisen ihmisen arvoa esimerkiksi siksi, että hän loukkaa ja ärsyttää minua tai jopa tekee minulle pahaa.

Ihmisen arvo on aina Jumalan antama, vaikka hän tekee syntiä. Koska kunnioitan Jumalaa, uskon, että minun on samalla kunnioitettava myös ihmisiä.

Raamattu puhuu ”sydämestä” sekä hyvien että pahojen asenteiden ja tekojen lähteenä (esim. Matt. 15:19). Se mihin uskomme on aivan elämämme ytimessä.

Jotain opimme ja omaksumme jo lapsuudesta asti ja koko elämäntarinamme muokkaa meitä ja meidän tapaamme katsoa maailmaa. Me voimme tehdä oman osuutemme, kun kouluttaudumme, opiskelemme ja olemme valmiita keskustelemaan ja oppimaan muilta. Samalla tarvitsemme nöyryyttä Jumalan edessä ja hänen apuaan voidaksemme nähdä mitä omassa uskossamme onkin vain uskomusta.

2. Uskosta voi tulla perusteeton uskomus

Uskosta voi tulla uskomusta silloin kun se siirtyy opettajasta oppilaaseen, pastorista seurakuntalaiseen tai vaikka vanhemmasta lapseen ilman, että uskon tai näkemyksen perusteluja tarkastellaan. Se on kuin laivan ohjaaminen eteenpäin ilman jatkuvaa kartan lukemista.

Tykkään TV-sarjasta Myytinmurtajat, jossa hullun kaksikon Adam Savagen ja Jamie Hynemanin elämäntehtävänä on kumota tai todistaa oikeiksi tunnetut myytit tai nettihuhut kuten, voiko ihmisen ääni murtaa lasin tai putoaako oikeasti leipä aina voipuoli alaspäin.

Jotkut uskomuksista osoittautuvat todeksi. Toiset taas ovat tarua. Samoin mielestäni on monia kristillisiä uskomuksia ja arvoja, joita on hyvä asettaa valoon ja tarkastella lähemmin.  

Tärkeää on myös kyky antaa tilaa epäilyksille. Epäilykset ja kyselemiset voivat olla kieltämättä joskus haastavia — jatkuvat epäilijät ja kyseenalaistajat eivät ole niin kivaa seuraa.

Usein yhdistämme epäilyksen ainoastaan pahaan, joka tulee kitkeä pois. Käärme kyseenalaisti Jumalan sanan paratiisissa ja erämaassa. Helposti teemme johtopäätöksen, ettei meidän siis tule kyseenalaistaa. Pohjimmiltaan epäilykset ja kysymykset voivat olla työkaluja asioiden tarkasteluun eikä niitä tarvitse pelätä. Kysymys itsessään ei ole paha. Tärkeämpää on se, mitä haluamme saavuttaa. Uskon vahvistaminen ja väärien uskomusten murtaminen ovat hyviä päämääriä.

3. Uskomukset "vastustavat" lähempää tutkistelua

Jos Raamatun viisaus- ja runouskirjailijoiden tapaan kuvailisimme uskomuksen persoonaksi, yksi hänen silmiinpistävimmistä luonteenpiirteistään olisi haluttomuus tulla tarkastelun alaiseksi. Hän haluaa, että hänet nostetaan muuttumattoman totuuden tilalle ilman kysymyksiä.

Uskomustemme tarkastelu voi tuntua vaikealta myös meistä henkilökohtaisesti. Mitä jos rakas uskomukseni todetaankin taruksi?  Se tuntuisi pahalta, varsinkin jos vääränlaisella uskomuksella olisi pitkä historia kautta sukupolvien tai kenties kirkkohistorian.

Mitä jos vääränlainen uskomus olisi ohjannut omaa toimintaani tai vaikuttanut ihmissuhteisiini jo pitkään? Haluaisinko tietää tämän senkin uhalla, että minun tulisi nöyrtyä ja myöntää olleeni väärässä?

Jos joku ihminen tai väite ei tahdo tulla tarkastelluksi, pitäisi niin tehdä juuri sen takia ensimmäiseksi ja perusteellisesti.

Sama periaate pätee kasvatuksessa: silloin kun muuten toimelias ja ääntä tuottava lapsi on pitkään hiljaa tai kenties jopa ilmaisee ”älä tule katsomaan mitä minä teen”, on aika avata huoneen ovi ja uskaltaa kurkistaa sisään.

Saako sinunkin uskomuksiasi tarkastella?

Vuorisaarna (Matt. 5–7) on hyvä esimerkki siitä, että myös Jeesus tarttui vahvoihin perinnäisuskomuksiin ja sääntöihin ja tarkasteli niitä (”Olette kuulleet, että…”). Silloinkin uskomusten tarkastelu tuotti paljon hankaluuksia. Myyttien murtaminen voi olla pelottavaa ja tunteita herättävää.

Loppujen lopuksi jokaisen on päätettävä, millaisiin uskomuksiin ja arvoihin nojaamme — haluanko mukavan valheen tai puolitotuuden, johon olen tottunut vai olenko valmis kohtaamaan kenties kivuliaankin totuuden?

Saako sinunkin uskomuksiasi tarkastella?

 

Janis Cukurs 
janis.cukurs(ät)svk.fi - mielelläni kuulen, mitä ajattelet tästä!

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja ja monimuotokoulutuksen vastaava. PS. Jos sinua kiinnostaa oman toimen ohella toteutuva monimuotokoulutus, tutustu Mentorikouluun, johon voi hakea 23.9. asti.

Siirry sarjan seuraavaan kirjoitukseen >>

Siirry sarjan pääsivulle >>