Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto 4/4

1.9.2014 klo 12:00


Markus Nikkanen

Tämä on neljästä artikkelista koostuvan kirjoitussarjan viimeinen artikkeli, joka perustuu Markus Nikkasen pitämään opetukseen Kiponniemessä keväällä 2014.

Artikkelisarjan ensimmäinen osa >>
Artikkelisarjan toinen osa >>
Artikkelisarjan kolme osa >>

Tässä artikkelisarjani viimeisessä osassa käsittelen homoseksuaalisuutta. Aihe on sikäli henkilökohtainen, että työskentelin viime kesänä sairaalapastorina Chicagossa. Työni myötä tapasin monia homoseksuaaleja — älykkäitä, lahjakkaita ja usein herkkiä ihmisiä.

Kesän aikana minulle selvisi myös, että sairaalan toinen pastori oli avoimesti homoseksuaali ja asui yhdessä partnerinsa kanssa. Hän hoiti työnsä hyvin, rakasti sairaalan asukkaita ihailtavasti, opetti minulle paljon työstä vakavasti sairaiden parissa ja oli kaikesta päätellen uskollinen partnerilleen.

Identiteetti versus teot ja mieliteot

Homoseksuaalinen sukupuoli-identiteetti ei tee henkilöstä sen saastaisempaa kuin kenestäkään toisesta. Seksuaalista syntiä käsittelevät Raamatun tekstit keskittyvät tekoihin ja himoitsemiseen, eivätkä tunteet samaa sukupuolta olevaa kohtaan ole synti. Sen sijaan jokainen — oli hän sitten hetero tai homo — joka harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella on väistämättä törmäyskurssilla Jumalan tahdon kanssa.

Raamatun mukaan avioliitto solmitaan yhden naisen ja yhden miehen välille ja seksi kuuluu yksinomaan aviosuhteeseen. Näin ollen seksi samaa sukupuolta olevan kanssa on automaattisesti poissuljettua. Vai onko?

Myytti aidon rakkauden pyhittävästä vaikutuksesta

Monet sivuuttavat Raamatun selkeän opetuksen valikoivalla lukemisella. Tulkintaperiaatteeksi valitaan postmodernin Jeesuksen kaikki hyväksyvä rakkaus, joka johtaa Vanhan testamentin väkivaltaisten tekstien ja vihapuheina pidettyjen Paavalin kirjoitusten hylkäämiseen. Yhtäkkiä kaikki Raamatussa ei olekaan enää Jumalan ilmoitusta, sillä Jeesus ei vastustaisi kahden toisiaan aidosti rakastavan aikuisen välistä rakkauden ilmaisua. Eihän?

Historiallinen Jeesus ei ole se pehmoilija, joksi aikamme hänet muotoilee. Vuorisaarnassa Jeesus vahvistaa Tooran, jossa seksi samaa sukupuolta olevan kanssa on moraalinen kysymys (Matt. 5:17–20, 48 vrt. 3. Moos. 18:22, 20:13, 26).

Samaan moraalikäsitykseen päätyy myös Paavali, joka mainitsee homoseksin samassa lauseessa aviorikoksen ja varastamisen kanssa (ks. 1. Kor. 6:9–10, 1. Tim. 1:9–10). Seksi samaa sukupuolta olevien välillä ei siis ole Jumalan näkökulmasta harmitonta.

Orjat, naiset ja homot

Jotkut ehdottavat, että Raamatun negatiivinen suhtautuminen homoseksiin olisi luonteeltaan samanlainen kulttuurikysymys kuin orjiin ja naisiin liittyvät kysymykset. Tunnetustihan Raamatulla on perusteltu sekä orjuutta että naisten heikompaa asemaa: 1800-luvulla neekeriorjien tumma ihonväri tulkittiin Kainin merkiksi ja orjuutta vastustaville huomautettiin, että Paavalin mukaan orjien tuli alistua asemaansa (1. Kor. 7:21–22, Ef. 6:5–6, Kol. 3:22, 1. Tim. 6:1, Tit. 2:9).

Samalla tavoin omana aikanamme on vedottu milloin luomisjärjestykseen ja milloin kontekstista irrotettuihin Paavalin teksteihin, jotta naiset saataisiin pysymään kyökin puolella.

Paavali ei kuitenkaan edistä rotu- tai sukupuolisyrjintää vaan kehottaa kristittyjä osoittautumaan hyviksi kansalaisiksi evankeliumin tähden sen muinaisen yhteiskunnan sääntöjen mukaan, jossa he elivät.

Samalla Paavalin tekstit sisältävät vallankumouksen siemenen, jossa orjat ja naiset eivät ole enää alempana hierarkiassa kuin Rooman valtakunnan vapaat miehet (ks. esim. Gal. 3:28, Ef. 6:9). On siis selvää, miksi orjuudesta ja naisten sortamisesta on luovuttu — ne eivät ole Jumalan tahdon mukaisia asioita.

Suhteessa homoseksuaalisuuden harjoittamiseen Raamatun todistus on kuitenkin linjakkaan kielteinen: yhtään positiivista tekstiä ei ole, ja homoseksuaalisuus nähdään kauttaaltaan moraalisena — ei kulttuurillisena — kysymyksenä.

Puhuuko Paavali eri asiasta kuin me?

Ettekö tiedä, että väärämieliset eivät tule perimään Jumalan valtakuntaa? Älkää pettäkö itseänne! Eivät haureelliset tai epäjumalanpalvojat tai avionrikkojat tai ”pehmeät” (kreikk. malakos) tai miesten kanssa makaavat miehet (kreikk. arsenokoites) tai varkaat tai ahneet tai juopot tai hyväksikäyttäjät tai petkuttajat tule perimään Jumalan valtakuntaa. (1. Kor. 6:9–10, käännös minun)

Paavalin käyttämät sanat, malakos ja arsenokoites, on yritetty yhdistää antiikin pederastia-nimiseen ilmiöön, jossa vapaa mies otti suojelukseensa vapaan pojan ja sai vastapalvelukseksi yhtyä tähän.

Paavali ei kuitenkaan torju vain pederastiaa, jolle oli varattu aivan oma kreikankielinen sanansa. Arsenokoites on Paavalin luoma yhdyssana, joka nousee 3. Moos. 18:22 ja 20:13 mainitusta yleisestä kiellosta: miehiä (kreikk. arsen) kielletään yhtymästä (kreikk. eufemismi koite) miehiin.

Meillä ei ole perusteita pitää Paavalin käsitystä homoseksuaalisuudesta olennaisesti kapeampana kuin omaamme. Thomas Hubbardin keräämä antologia, Homosexuality in Greece and Rome, osoittaa, että Paavalin aikana tunnettiin kaikki homoseksuaalisuuden muodot. Homoseksiä harrastettiin sen väkivaltaisten muotojen lisäksi myös rakastavissa suhteissa aikuisten välillä.

Näkikö Paavali homoseksuaalisuuden harjoittamisen yksilön valintana?

Tästä syystä Jumala luovutti heidät häpeällisiin himoihin. Heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen yhdynnän luonnottomaan. Samalla tavoin miehet, hylättyään luonnollisen yhdynnän naisten kanssa, syttyivät halussaan toinen toisiinsa, miehet tehden miehissä häpeällisen teon ja vastaanottaen itsessään tekoaan vastaavan palkan, joka oli välttämätön heidän eksytyksestään. (Room. 1:26–27, käännös minun)

Joidenkin mielestä Paavalin opetus homoseksuaalisuudesta ei päde tänä päivänä, sillä hän puhui homoseksuaalisuudesta yksilön keinotekoisena valintana eikä synnynnäisenä seksuaalisena orientaationa.

Tekstin tarkempi lukeminen kontekstissaan kuitenkin osoittaa, että Paavali ei viittaa yksilön valintaan, vaan yleisesti koko ihmiskuntaa koskevaan Jumalan hylkäämiseen. Paavali kirjoittaa monikossa ja nostaa homoseksin esimerkiksi ihmiskunnan luopumuksesta. Tekstissä mainittu luonnonvastaisuus ei myöskään ole Paavalin kulttuurillisesti värittynyt mielipide (vrt. 1. Kor. 11:14–16).

Luonnollisuus ja luonnottomuus liittyvät Paavalin tekstissä Jumalan luomistyöhön, johon hän viittaa toistuvasti (vrt. Room. 1:20, 23, 25–26).

Homoseksuaalisuuden synnynnäisyyttä ei ole todistettu mediassa toistuvasti esitetyistä virheellisistä väitteistä huolimatta. Vaikka näin olisi, geneettisyys ei toimi perusteena Raamatun etiikan hylkäämiselle, sillä ihminen on moraalinen olento, jonka toimintaan liittyy muutakin kuin geenit. Olemmehan vastuussa niin syömisestämme kuin käyttäytymisestämmekin, vaikka kantaisimme joko liikalihavuuteen tai väkivaltaisuuteen liittyviä geenejä kehossamme.

Miten meidän siis tulisi suhtautua homoseksuaalisuuteen?

Homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei ole pahin Raamatussa mainittu synti. Paavali nostaa sen esiin vain, koska se kuvaa niin osuvasti ihmiskunnan luopumista Jumalasta.

Paavalin tekstissä Jumala ei myöskään aktiivisesti rankaise homoja jollakin HIV:n kaltaisella sairaudella, vaan ihmiskunnan rangaistus on se, että Jumala antaa sen jatkaa valitsemassaan luopumuksessa.

Me elämme luopuneen maailman keskellä, jolle meidät on kutsuttu julistamaan evankeliumia Jumalan rakkaudesta ja muuttavasta voimasta. Aikamme on sekaisin erityisesti sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden saralla, ja seksuaalinen rikkinäisyys on läsnä myös seurakunnissamme.

Oman ja toisten rikkinäisyyden kohtaamista eivät auta äkkiväärät asenteet ja homofobia. Onko sinun hyvä sanomasi rikkoutuneelle maailmalle ”Tervemenoa helvettiin!” vai se, että Jeesuksen tavoin ystävystyt itsesi kaltaisten rikkimenneiden kanssa ja annat elämäsi julistaa heille hyvää sanomaa?

Markus Nikkanen

Kirjoittaja on Turun vapaaseurakunnan pastoritiimin jäsen ja on toiminut Suomen teologisen opiston lyhytkurssien opettajana.