Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto 3/4

25.8.2014 klo 12:00


Markus Nikkanen

Tämä on neljästä artikkelista koostuvan kirjoitussarjan kolmas artikkeli, joka perustuu Markus Nikkasen pitämään opetukseen Kiponniemessä keväällä 2014.

Artikkelisarjan ensimmäinen osa >>
Artikkelisarjan toinen osa >>
A
rtikkelisarjan neljäs osa >>

Väestöliitto määrittää seksuaalisuuden ihmisen synnynnäiseksi kyvyksi ja valmiudeksi reagoida psyykkisesti ja fyysisesti aistimuksiin ja virikkeisiin kokemalla mielihyvää ja valmiudeksi pyrkiä näihin kokemuksiin (ks. vaestoliitto.fi).

Sanaa ”seksuaalisuus” käytetään yleisesti myös kuvaamaan ihmisen sukupuoli-identiteettiä liittämällä siihen etuliite (esimerkiksi hetero-, homo-, tai biseksuaalisuus). Tässä artikkelissa pohdin Jumalan tahtoa suhteessa ihmisen seksuaalisuuteen.

Kielletty hedelmä?

Raamattua ei yleisesti mielletä kovinkaan seksuaalimyönteiseksi kirjaksi. Sehän asettaa rajoja seksuaalisuuden toteuttamiselle! Mutta tarkoittavatko rajat sitä, että Jumala näkee seksuaalisuuden ja siihen liittyvän seksin jotenkin pahana ja turhana asiana, peräti kiellettynä hedelmänä, jota pyhät ihmiset karttavat?

Raamattu suhtautuu seksuaalisuuteen itse asiassa hyvin myönteisesti. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa seksuaalisuus nähdään Jumalan luomana asiana, ja siihen liittyvä seksi aviomiehen ja vaimon välillä ei ole vain sallittua vaan toivottavaa.

Seksuaalisuus on puhdasta ja hyvää

Luomiskertomuksen mukaan Jumalan suunnittelemassa maailmassa aviomies ja vaimo olivat alasti toistensa kanssa tuntematta häpeää (1. Moos. 2:24–25). Seksuaalisuuteen ei siis lähtökohtaisesti liity mitään ongelmallista.

Samalla tavoin Laulujen laulu kuvaa punastelematta ihastumista ja seksuaalisia mielitekoja naisen ja miehen näkökulmista. Esimerkiksi jakeissa 4:1–7 mies kertoo sanoja säästelemättä morsiamensa kauneudesta ja tuntemastaan halusta häntä kohtaan. Jumalan näkökulmasta seksuaalisuus on puhdasta ja hyvää, eikä siihen liity kielletyn hedelmän makua.

Seksuaalisuuden mollaaminen on platonismin peruja

Kristillisessä tulkintaperinteessä seksuaalisuus on kuitenkin nähty usein ongelmalliseksi, sillä kristillisyys joutui jo varhaisessa vaiheessa platonististen vaikutteiden kohteeksi. Platonismin mukaan fyysinen ja ruumiillinen on vääristymää hengellisestä ja täydellisestä.

Raamatussa ruumiillisuus nähdään osana Jumalan luomistyötä. Siksi suhteellisen usein kuulemamme puhe vaillinaisesta tomumajasta, jonka sisään kuolematon sielu on laitettu asumaan, on vähintäänkin virheellistä ja nousee platonistisesta maailmankuvasta Raamatun sijasta.

Raamatun mukaan Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta, hengitti hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen ja niin ihmisestä tuli elävä olento (1. Moos. 2:7, käännös minun). Jumala ei tee tomumajaa, johon laitetaan sielu, vaan muovaa ihmisen, joka alkaa hengittää ja muuttuu eläväksi olennoksi.

Raamattu välittää meille holistisen ihmiskäsityksen, joka näkyy muun muassa uskona ruumiin ylösnousemukseen: emme ole matkalla taivaaseen soittelemaan harppua pilvenlonkareelle, vaan kohti uutta luomista, jossa tulemme elämään ruumiillisina olentoina Jumalan kanssa.

Siispä, ruumiillisuus on Jumalan tahtomaa, eikä meillä ole perusteita pitää seksuaalisuutta sen enempää kuin seksiäkään pahana tai vähempiarvoisena.

Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä Paavali torjuu enkelien kaltaista ruumiittomuutta tavoitelleiden uskovien näkemyksen, jonka mukaan avioparien oli parempi elää selibaatissa (1. Kor. 7:1–7). Paavalin mukaan selibaatille ei ole perusteita, sillä kummankaan puolison ruumis ei ole enää hänen omassa vallassaan, vaan kuuluu toiselle. Paavali ei pidä seksiä häpeällisenä myönnytyksenä vaan kehottaa aviopuolisoja säännölliseen yhdyntään, jotta puolisot eivät riistäisi toisiltaan liittoon olennaisesti kuuluvaa asiaa.

Entä seksuaalinen synti?

Useimmat Uuden testamentin ns. pahelistat mainitsevat erilaiset seksuaaliset synnit muiden syntien joukossa (vrt. Matt. 15:17–20; Mark. 7:20–23; Room. 1:26–31; 1. Kor. 6:9–10; 2. Kor. 12:20–21; Gal. 5:19–21; Ef. 5:5; Kol. 3:5; 1. Tim. 1:8–11; Ilm. 9:20–21; 21:8; 22:15).

Osa listoista painottaa vielä, että avionrikkojilla, siveettömyyttä harjoittavilla (= kreikk. porneia, millainen tahansa avioliiton ulkopuolinen seksi), ja samaan sukupuoleen yhtyvillä ei ole osaa Jumalan valtakunnassa. Mainitut synnit ovat aina tekoja, eivätkä ota kantaa esimerkiksi ihmisen sisäisesti kokemaan seksuaaliseen suuntautuneisuuteen.

Seksi kuuluu vain vaimon ja aviomiehen väliseen liittoon

Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he molemmat olivat alasti, mies ja hänen vaimonsa, ja he eivät tunteneet häpeää. (1. Moos. 2:24–25, käännös minun)

Sanat ”tästä syystä” viittaavat jakeita edeltävään narratiiviin, jonka tarkoituksena on osoittaa, että vain mies ja nainen sopivat toisilleen: luomiskertomuksessa esiintyvän miehen yksinäisyyden voi täyttää vain nainen, joka on samalla tavalla ihminen kuin mieskin, mutta edustaa eri sukupuolta (vrt. 1. Moos. 2:18, 21–23). Raamatun mukaan avioliitto solmitaan siis vain yhden miehen ja yhden naisen välille, ja seksi kuuluu tähän suhteeseen.

Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat pitävät tätä näkemystä epätasa-arvoisena ja sortuvat samalla käyttämään vääristävää retoriikkaa. Todellisuudessa kaikilla avioliiton ehdot täyttävillä henkilöillä on yhtäläinen mahdollisuus solmia avioliitto. Kaiken lisäksi sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat haluavat itsekin rajata avioliiton koskemaan vain tiettyjä ryhmiä (esimerkiksi polyamoria on poissuljettu).

Yleisesti väitetään myös, että homoavioliittojen salliminen ei ole keneltäkään pois. Tosiasiassa sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen merkitsee koko avioliittokäsitteen uudelleen määrittelemistä (mikä koskee jokaista aviossa elävää) ja muuttaa lähtökohtaisesti myös lapsen oikeutta äitiin ja isään, sillä Suomen adoptiolainsäädäntö on sidoksissa avioliittolainsäädäntöön.

Yhden lihan suhde ja seksuaalinen synti

Tekstissä yhdeksi lihaksi tulemista edeltää jättäminen ja liittyminen: avioliitto on julkinen instituutio, se solmitaan tietoisesti ja sillä on selkeitä perhe-elämään liittyviä seuraamuksia.

Tekstissä puolisot muodostavat uuden perheen, eivätkä ole enää sidottuja lapsuuskotiinsa. Yhden lihan suhde onkin luonteeltaan erilainen kuin esimerkiksi vanhemman ja lapsen välinen suhde, joka on tarkoitettu rikottavaksi: yhteen liittynyt aviopari muodostaa uuden ontologisen todellisuuden, miehen ja naisen ykseyden.

Paavalin teksteissä tämä uusi ontologinen todellisuus nousee vahvaksi argumentiksi seksuaalista syntiä vastaan. Paavalille yhtyminen porttoon merkitsee yhdeksi lihaksi tulemista tämän kanssa. Äärimmäisen vakavaksi asian tekee se, että Paavalin mukaan uskova elää Kristuksessa:

Ettekö tiedä, että ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Tekisinkö Kristuksen jäsenistä siis porton jäseniä? En tietenkään! Vai ettekö te tiedä, että joka liittyy porttoon on yksi ruumis hänen kanssaan? Sanotaanhan: “He kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Mutta joka liittyy Herraan on yksi henki hänen kanssaan. (1. Kor. 6:15–17, käännös minun)

Seksuaalinen synti on siis vakavampaa kuin muunlainen synti, sillä siinä ihminen tekee syntiä omalla ruumiillaan. Hänen ruumiinsa on osa Kristuksen ruumista, ja näin ollen syntiä tekevä vetää Kristuksen mukaan omaan syntiinsä.

Samalla anteeksiantamus ja uuden elämän löytäminen on todellisuutta jokaiselle, joka katuu syntejään ja tulee Kristuksen luo.

Rajat ovat rakkautta

Mutta ehkäpä meillä on vielä syytä katsoa Raamatun piirtämiä rajoja eri näkökulmasta. Usein kristitytkin näkevät Jumalan käskyt vapaata ja todellista elämää rajoittavina: haluaisimme kirmata vapaina laitumella, mutta Jumala on käskenyt meidän pysyä mutaisessa karsinassa.

Raamatun näkökulmasta käskyt kuitenkin osoittavat meille, mistä turvallinen ja todellinen elämä voidaan löytää. Me olemme jo Jumalan vapauttamina niityllä, jonka ainoa vaarallinen ja kivikkoinen kuoppa on hänen käskyjensä aitaama. Miksi siis haluaisimme kuoppaan niityn sijasta?

Seuraava sarjan artikkeli ilmestyy 1.9.2014

Markus Nikkanen

Kirjoittaja on Turun vapaaseurakunnan pastoritiimin jäsen ja on toiminut Suomen teologisen opiston lyhytkurssien opettajana.