Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto 2/4

18.8.2014 klo 12:00


Markus Nikkanen

Tämä on neljästä artikkelista koostuvan kirjoitussarjan toinen artikkeli, joka perustuu Markus Nikkasen pitämään opetukseen Kiponniemessä keväällä 2014.

Artikkelisarjan ensimmäinen osa >>
Artikkelisarjan kolmas osa >>
A
rtikkelisarjan neljäs osa >>

Edellisessä artikkelissa totesimme, että ihmisen sukupuolisuus — se, että joku on mies tai nainen — rakentuu biologisten ja sosiaalisten osatekijöiden summana. Näistä tekijöistä biologinen sukupuoli on luonteeltaan muuttumaton sosiaalisen sukupuolinormiston riippuessa kulttuurista ja muuttuessa ajan mukana.

Tällä kertaa tutkimme sitä, mitä luomiskertomus opettaa ihmisen sukupuolisuudesta:

Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja he hallitkoot meren kaloja, taivaan lintuja, karjaa, koko maata ja kaikkia liikkuvia otuksia, jotka liikkuvat maan päällä.”

Ja niin Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, urokseksi ja naaraaksi hän loi heidät. (1. Moos. 1:26–27, käännös kirjoittajan).

Jumalan kuva liittyy koko ihmiskuntaan

Alkutekstin ihmistä merkitsevä sana ’adam voi kontekstistaan riippuen viitata 1) koko ihmiskuntaan, 2) pelkästään miessukupuoleen tai 3) erisnimenä Aadamiin.

Tässä sitä käytetään kuvaamaan koko ihmiskuntaa: kirjoittajan mukaan ’adam on kollektiivinen termi (vrt. ”he hallitkoot”, ”loi heidät”) ja pitää sisällään molemmat sukupuolet (vrt. ”urokseksi ja naaraaksi”). Näin ollen Jumalan kuva ei liity pelkästään toiseen sukupuoleen vaan koskee molempia.

Mitä Jumalan kuva tarkoittaa?

1) Ontologisen näkemyksen mukaan Jumalan kuva liittyy jonkin attribuutin samankaltaisuuteen Jumalan kanssa: ihminen kykenee ajattelemaan, kommunikoimaan ja tuntemaan kuten Jumala.

Ongelmalliseksi näkemyksen tekee se, että mikään käsittelemässämme tekstissä ei johda tähän suuntaan.

2) Funktionaalinen näkemys ehdottaa, että Jumalan kuva liittyy hallitsemisen tehtävään, joka tekstissä annetaan ihmiselle. Tällä näkemyksellä on tekstin tuki takanaan, mutta onko hallitseminen Jumalan kuvana olemisen sisältö vai pikemminkin seuraus siitä?

3) Relationaalinen näkemys ehdottaa, että Jumalan kuva liittyy yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen. Tekstissä Jumala, jota kuvataan monikollisella verbillä, luo ihmiskunnan, joka käsittää sekä naisia että miehiä. Näin ollen Jumalan kuva on Jumalan ja toistensa kanssa yhteydessä elävä ihmiskunta, naiset ja miehet.

Tämä viimeinen vaihtoehto on mielestäni vahvin. Ihminen kahtena eri sukupuolena heijastelee Jumalaa itseään.

Sukupuolia on vain kaksi — nainen ja mies

Tekstin mukaan sukupuolia on selkeästi kaksi, nainen ja mies. Tämä tuodaan esiin kuvaamalla ihmistä biologisilla termeillä ”uros” ja ”naaras”.

Vaikka ihmisen sukupuolisuus määräytyykin hieman vivahteikkaammin kuin koulubiologia antaa ymmärtää, ihmisen sukupuoli on epäselvä vain silloin kun kysymyksessä on henkilö, joka on geneettinen XX/XY-mosaiikki. Näiden promilleluokkaa olevien poikkeusten perusteella ei kuitenkaan pidä lähteä argumentoimaan, että jokaisen ihmisen sukupuoli on kyseenalainen.

Samalla harvinaisten poikkeusten olemassaolo kutsuu meitä ymmärtämään, että Jumalan luoma maailma on rikki ja rakastamaan ihmisiä, jotka kamppailevat oman sukupuolisuutensa kanssa.

Sukupuolisuus ei ole yhdentekevä asia

Tekstin mukaan sukupuolisuus ei ole yhdentekevää, sillä ihmiskunta kuvastaa Jumalaa juuri naisena ja miehenä.

Tätä taustaa vasten niin transvestismi, jossa pyritään muuntamaan oma olemus ja käytös vastakkaista sukupuolta muistuttavaksi, kuin transsukupuolisuuskin, jossa henkilö kokee olevansa eri sukupuolta kuin hänen biologinen sukupuolensa, riitelevät Raamatun ihmiskuvan kanssa.

Samalla on kuitenkin huomattava, että sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat äärimmäisen vaikeita monen kamppailevan ihmisen mielessä, ja ihmisen rikkinäiseen käsitykseen omasta sukupuolisuudestaan liittyy muutakin kuin biologiset tosiasiat.

Raamattu ei kuitenkaan anna meille lupaa romuttaa mieheyden ja naiseuden käsitteitä tai vaihtaa omaa sukupuolisuuttamme halutessamme, kuten tietojätti Google on tehnyt mahdolliseksi lisätessään profiilisivulleen kolmannen sukupuolivaihtoehdon ”muu”.

Siksi teemme hyvin kun sanomme sukupuolineutraalille kasvatukselle: ”Ei!” Tädit saavat olla edelleenkin tätejä ja lapselle voidaan kertoa hänen olevan tyttö tai poika.

Poikien ei kuitenkaan tarvitse leikkiä autoilla, eikä tyttöjä pidä pakottaa hoivaamaan nukkeja. Jokaiseen meistä mahtuu erilaisissa suhteissa sitä, mitä yhteiskunnassamme vallitseva sukupuolinormisto pitää maskuliinisena tai feminiinisenä.

Entä sosiaalinen sukupuolinormisto?

Käsittelemämme teksti puhuu vain mies- ja naissukupuolten biologisista eroista kuvaamalla heitä lisääntymiseen liittyvillä termeillä ”uros” ja ”naaras”. Sukupuolinormistoa ei anneta. Teksti jopa vakuuttaa, että niin naiselle kuin miehellekin on annettu asema Jumalan kuvana ja tehtävä Jumalan luomakunnan hyvinä hallitsijoina.

Jotkin konservatiivisina esiintyvät tahot ovat yrittäneet ehdottaa, että vain miehelle annettiin luomisessa johtajan tehtävä naisen alistuessa miehen johdettavaksi. Pontta näkemykselle on usein haettu tekstistä, jossa nainen luodaan miehen avuksi (1. Moos. 2:18).

Nainen miehen apuna ei kuitenkaan viittaa pikku piian tekemiseen, vaan yksinäisyyden ongelmaan, jonka nainen luomiskertomuksessa ratkaisee. Mies toimii naisen päällepäsmärinä vasta syntiinlankeemuksen jälkeisessä rikkinäisessä todellisuudessa (1. Moos. 3:16).

Pontta on etsitty myös Paavalin teksteistä. Paavalihan viittaa luomisjärjestykseen käsitellessään Efesoksen seurakunnan naisten dominointiyrityksiä 1. Timoteuskirjeen vaikeaselkoisessa tekstissä (1. Tim. 2:8–15).

Toisaalla Paavali kuitenkin vakuuttaa samaa luomisjärjestystä käsitellessään, että ”Herrassa ei ole miestä eikä naista” (1. Kor. 11:7–12, vrt. Gal. 3:28). Kaiken lisäksi Roomalaiskirjeen 16. luku — ainoa kunnon ikkunamme alkuseurakunnan elämään — mainitsee yksitoista naista, yhdeksän heistä nimeltä.

Paavali kutsuu Foibea seurakuntapalvelijaksi, Priskaa kanssatyöntekijäkseen ja Juniaa apostoliksi. Muualla hän käyttää samoja termejä miespuolisista työtovereistaan. Millä oikeutuksella siis sanoisimme, että johtaminen ei ole naisten juttu?

Vapaus toimia kukin mielemme mukaan?

Se, että Raamattu ei anna selkeitä normeja naisten ja miesten käyttäytymiselle, pukeutumiselle ja toiminnalle, ei tarkoita, että kaikki käy.

Sukupuolinormiston suhteen Raamattu joko mukautuu omaan kulttuuriympäristöönsä tai kritisoi sen normeja. Niin mukautumisessa kuin kritisoimisessakin lähtökohtina ovat:

  1. Jumalan luomisteon säilyttäminen (ks. Room. 1:18–27),
  2. evankeliumin julistamisen edellytykset (ks. 1. Tim. 6:1; Titus 2:4–5; 1. Piet. 3:1) ja
  3. Kristuksessa olemisen todellisuus (ks. Gal. 3:28).

Esimerkiksi Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kritisoi selkeästi kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa järjestystä, jossa perheen pää, pater familias, hallitsi perhettään despootin tavoin. Paavalin ajan maalliset huoneentaulut eivät koskaan puhutelleet perheen päätä, mutta Paavalin tekstissä perheen päätä puhutellaan kaikista eniten, sillä Kristuksessa oleminen edellyttää häneltä muuttunutta ajattelua (ks. Ef. 5:21–33, 6:4, 9).

Älä sodi luomista tai Kristusta vastaan

Loppupäätelmänä voimme siis esittää, että yhteiskunnan sukupuolinormisto on Raamatun näkökulmasta neutraali asia niin kauan kun se ei sodi luomista tai Kristusta vastaan.

Positiivinen se on auttaessaan meitä sukupuoli-identiteettimme muodostamisessa ja yhteiskunnan järjestäytymisessä.

Negatiivinen se on, mikäli sitä käytetään vääristämään Jumalan luomistyöhön liittyvää biologista todellisuutta tai sortamaan Kristuksen lunastustyön kohteena olevia ihmisiä.

Seuraava sarjan artikkeli ilmestyy 25.8.2014

Markus Nikkanen

Kirjoittaja on Turun vapaaseurakunnan pastoritiimin jäsen ja on toiminut Suomen teologisen opiston lyhytkurssien opettajana.