Tutustu opiston ihmisiin - Tero Lipposesta tuli diakoniapastori

3.7.2014 klo 11:00


Marjo Pulkkanen

Suomen teologinen opisto tarjosi ensimmäistä kertaa diakoniapainotteisen pastoritutkinnon, jonka suoritti tänä keväänä kaksi henkilöä. Tässä heistä toinen, Tero Lipponen, esittäytyy Suomen Viikkolehden lukijoille.

Tero Lipponen syntyi Kotkassa nelihenkiseen perheeseen vuonna 1972. Isä kuoli, kun Tero oli kolmivuotias ja perheen äiti kasvatti lapset yksinhuoltajana parhaan kykynsä mukaan.

– Lapsena olin villi. Käytyäni ensimmäistä luokkaa kaksi viikkoa minut siirrettiin tarkkailuluokalle. Kävin kaikki kouluvuoteni erityisluokilla, joissa ei tiedoillaan päässyt loistamaan, koska opettajat joutuivat käyttämään kurinpitoon niin paljon aikaa.

Suunta kohti laitapuolta

Yläkouluun asti Teron elämä oli  melko mallillaan, mutta suunta muuttui, kun perheeseen tuli isäpuoli, jonka kanssa Tero ajautui riitoihin.

– Välillä olin sijaiskodissa sukulaisten luona Lahdessa. Siellä sain peruskouluni päätökseen. Muutenkin elämäni oli melko mallikelpoista, kunnes en pärjännyt ammattikoulussa ja minut passitettiin takaisin kotiin.

Kotkassa ongelmat isäpuolen kanssa jatkuivat ja mukaan tuli rikollisuus.

– Isäpuolikin oli sitä sorttia, että tykkäsi kulkea hieman laitapuolta. Aloimme tehdä yhdessä yökeikkaa.

Rikoksien seurauksena Tero sai kolmen vuoden, yhdeksän kuukauden ja 22 päivän tuomion. Se tuli rikossarjasta, jossa oli 86 rikosnimikettä ja 27 syytettyä. Joten kyseessä oli iso vyyhti.

– Isäpuolessa oli se hyvä puoli, että hänen kauttaan minulle siunaantui pikkuveli, joka on minua 14 vuotta nuorempi — rakas niin kuin isosiskokin, Tero sanoo.

– Yksi elämäni käännekohdista oli se, että nuorisovankilassa viettämäni ajan (yksi vuosi ja kolme kuukautta) jälkeen alkoi todellinen rikos- ja päihdekierre. Olen ollut kuusi kertaa vankilassa, yhteensä noin viisi vuotta vuosien 1989–2004 välillä.

Viimeiseltä tuomiolta Riihimäen keskusvankilasta Tero vapautui 23.12.2004.

– Levottomina vuosina sain kaksi poikaa. Pojilla on eri äidit. Tänään he rikastuttavat päiviäni ja ovat todella rakkaita, vaikka rikoskierteeni aikana en paljon osannut heistä välittää.

Tekstitv taivaskanavana

Edessä oli uusi paikkakunta ja työ Hämeenlinnan Sininauhassa. Tero halusi muuttua, mutta entinen elämä vei mennessään, päihteiden käyttö jatkui ja tyttöystävät vaihtuivat.

– Pääsin sitten Koulutuskeskus Tavastian kautta laivanrakentajan oppisopimukseen Raumalle. Ei mennyt kuin kuukausi, kun minut pysäytettiin. Sydämeeni oli mennyt bakteeri rikkinäisen sydänläpän takia.

– Sydämeeni asennettiin keinoläppä Porissa. Kolmen viikon sairaalassa olon jälkeen menin kotiin ja huomasin kotini olevan tyhjillään. Silloinen tyttöystäväni oli lähtenyt ja jäin aivan yksin.

Tero masentui

– Pelkäsin kuolemaa, eikä elämälläni ollut mitään merkitystä. Harkitsin jo itsemurhaa.

Tammikuussa 2007 Tero katseli taivaalle ja sanoi: ”Jos sä, Jumala, olet siellä, niin tule mun elämääni.”

– Olin nuorempana lukenut Juokse poika juokse -kirjan ja vankilassa oli käynyt uskovia ihmisiä puhumassa Jeesuksesta. Siihen tartuin, Tero kertoo.

– Mitään ei tapahtunut heti. Pari päivää myöhemmin katselin tekstitv:n treffisivuja, kun näin, että siellä uskova nainen haki uskovaa miestä. Lähetin naiselle tekstiviestin, vaikka en tiennyt uskonasioista hölkäsen pölähtävää. Nainen soitti ja kyseli uskostani. Hän huomasi, ettei minulla ollut mitään tietoa uskonasioista.

Puhelun loputtua Tero otti kirjahyllystä Raamatun aikomuksenaan lueskella Johanneksen evankeliumia, jota nainen oli kehottanut lukemaan.

– Raamattu avautui Johanneksen evankeliumin luvusta kuusi. Lukiessani tajusin, että Jeesushan on Jumala. Sain antaa siinä hetkessä elämäni Jeesukselle. En ole kuullut naisesta tuon tapauksen jälkeen mitään.

Vaikeuksista voittoon

Teron uskoontulosta on kulunut seitsemän vuotta.

– Olin ollut uskossa noin pari vuotta, kun hain opiskelijaksi Suomen teologiseen opistoon Hangon Santalaan. Hurahdin täysin teologian pyörteisiin. Jäin Santalaan viideksi vuodeksi. Tänä keväänä valmistuin diakoniapainotteiselta pastorilinjalta.

Koulutuksen aikana Tero avioitui.

– Menimme naimisiin vääristä syistä ja liian pian tutustumisen jälkeen. Avioliitto on kumminkin niin pyhä asia, että yritimme jatkaa yhteiseloa aina kevääseen 2014 asti. Taistelimme avioliiton eteen neljä vuotta, kunnes huomasimme kaiken olevan turhaa. Nyt olemme olleet asumuserossa muutaman kuukauden. Varsinainen avioero astuu voimaan syyskuun 7. päivänä, Tero toteaa.

– Eli ei uskovanakaan aina helppoa ole. Ja pastorikin voi kokea avioeron. Olemme kaikki ihmisiä. Näin voi käydä kenelle tahansa, mutta näistä voi myös oppia.

Terolla on ollut raskasta, sillä viimeiseen kouluvuoteen sisältyi myös kahden läheisen, äidin ja serkun, kuolema.

– Olen nyt sellaisessa koulussa, joka täytyy vain käydä läpi. Luottamukseni Jumalaan on silti pysynyt ja uskon, että minulla on tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa. Myös se kutsumus, joka minuun on näiden vuosien aikana juurrutettu, on voimassa.

Tero ei enää lähde ryppäämään, kun menee huonosti, eikä tee rikoksia, että saisi huomiota. Hän haluaa auttaa kaltaisiaan ihmisiä.

– Tiedän nyt, että minulla on rakastava Isä, joka joskus toki kouluttaa rajulla kädellä, mutta joka ajattelee vain minun parastani ja ohjaa minua siihen lopputulokseen, joka on elämässäni pointtina. Jeesus Kristus kuoli syntiemme tähden. Elämä täällä ei ole aina helppoa, mutta perillä ikuisuudessa saamme taistelustamme palkan, joka on ikuinen elämä synnittömyydessä Jeesuksen kanssa.

Uusi työ odottaa

Syksyllä Tero aloittaa työt ViaDia Helsinki ry:ssä ohjaajana.

– Tieni vie Itä-Helsinkiin. Haluan auttaa syrjäytyneitä ihmisiä, tehdä vankila- ja päihdetyötä. Etsin nyt tiimiä tähän kaikkeen. Haasteet ovat isoja, mutta luulen, että tässä käy hyvin, kunhan vain olen uskollinen Jumalalle ja kutsumukselleni.

– Haluan mennä ihmisten keskelle ihmisenä, joka voi tuoda kaikille sitä samaa rakkautta, mitä itse olen kokenut. Mottoni onkin: ”Ole aina ihminen ihmiselle ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

– ViaDia on minun kutsumukseni — ja haluan tehdä kaikkeni sen eteen.

Kutsumus löytyi diakoniatyöstä

– Työskentelin Lahden vapaaseurakunnan Kirkkis-kirpputorilla, kun työntekijöiden kesken tuli puhetta Suomen teologisesta opistosta. Minua kehotettiin hakeutumaan History Maker -raamattukouluun, jonne sitten päädyinkin elokuussa 2009, Tero Lipponen kertoo.

– Aluksi olin aivan varma, että kutsumukseni on nuorisotyössä, mutta kun siirryin TTK-seminaariin, suunnitelmat muuttuivat, enkä ollut enää niin varma siitä, mikä kutsumukseni on. TTK 2:n keväällä alkoi diakonia-erikoistumisjakso ja tuon 12 viikon aikana kutsumukseni selvisi.

Nyt valmistuttuaan diakoniapastoriksi Tero tuntee löytäneensä oman paikkansa.

– Jumala voi käyttää entistä elämääni Hänen päämääriensä saavuttamiseen. Tässä työssä olen kotona kaltaisieni ihmisten joukossa.

Tero aloittaa hyvällä mielellä työt ViaDia Helsinki ry:ssä elo–syyskuun tienoilla.

– Itse koen omakseni vankila- ja päihdetyön, mutta ruokatyö on myös tärkeää. Haluan nostaa ihmisiä ojasta ja olla heille rinnallakulkijana. Nyt olisi hyvä saada noin 8–10 henkilön sitoutunut tiimi ViaDia Helsinki ry:n pitkäaikaiseen projektiin.

Tavoitteena on tehdä samanlaista työtä kuin ViaDia Pohjois-Savo ry on jo tehnyt: sosiaaliset muutot, sosiaalinen isännöinti, päihdetyö, maahanmuuttajatyö, kuntouttava työtoiminta, ruoka- ja vankilatyö, ryhmät ja muu kolmannen sektorin työ — kuitenkin Helsingin erityiset tarpeet huomioon ottaen.

– Toivon yhteistyötä kaupungin eri toimijoiden kanssa, myös vankeinhoidon ja terveyshuollon kanssa. Lisäksi yhteistyö pääkaupunkiseudun vapaaseurakuntien kanssa on toiveissani. 

– Olisi mahtavaa saada Helsinkiin yhteinen ViaDia-keskus. Yhteistyöllä saisimme Via-Dian toimimaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja pienemmissä paikoissa ympäristössä.

Marjo Pulkkanen