Lukuvuosikatsaus Suomen teologisen opiston opiskelijamaailmaan

13.6.2014










Valtteri Sillanpää

Kaunis kevät on vaihtanut nimeään kauniiksi kesäksi. Lomapäivät ovat lomapäiviä vain koulusta — moni noudattaa tiukkoja aikatauluja koko kesän työpaikalla. Mutta taakse jäivät jo talven pimeät päivät eikä takaisin niitä saa, joten on tehtävä mitä kesä vaatii.

Ystävä, istu hetkeksi alas, vaikka olisit tuntematon. Kerron sinulle menneestä talvesta.

Herätys

Suomen teologisen opiston lapset heräävät aamulla ennen auringonnousua. Huoneessa 14 nukutaan yhä. Herätyskellon ääni on valittu mahdollisimman lempeäksi, mutta sen vaikutus kääntyy itseään vastaan.

On niin vaikea nousta ylös. Avaan verhot, pimeyttä pimeyden jälkeen. Olen oppinut, että Jumala on myös yön hallitsija. Toisin sanoen pimeys on hyvä, mutta täällä sitä on suhteettomasti. Aamu meni hitaasti, aurinkokin nousi joskus.

”Talvi”

Kahden vuoden kokemuksella voin sanoa, että tämä oli pimein vuosi koko opiskeluaikana. Sitä on hankala enää tässä vaiheessa kelata mielessä, mutta hämärästi muistan jokaisen aamun. Kun koulu alkoi, oli pimeää, kun se loppui, oli pimeämpää.

Lumi on Jumalan lahja pohjoiseen. Ei täällä muuten kestäisi. Sitä ei tänä vuonna ollut ja sen tunsi.

Jumala sanoo: Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö (1. Moos. 8:22). Jos nämä ”talvet” jatkuvat, aion käsitellä tuon jakeen perinpohjaisesti.

Takkatuli

Oliko kaikki tosiaankin vain noin synkkää? Kaamosmasennuksesta huolimatta yleinen tunnelma on ollut lämmin.

Nyt mieleen tulee pimeä ilta asuntolassa ja takassa palavat puut. Vaikka ihmiset ovat niin erilaisia, lahjakkuutta on montaa sorttia pienessäkin määrässä. Paavalin korostama keskinäinen rakkaus on vallinnut porukan kesken talvi-iltoina, kun on juhlittu syntymäpäiviä tai vain rukoiltu yhdessä. Lämpö vetää puoleensa, sekin on Jumalan lahjaa.

Iloisena

Ilo ja vaiva tulevat vuorotellen. Tiedättekö, että jotkut viettävät täällä niin kauan aikaa, että heillä voi olla vaikka kokonainen vuosi vaikeaa, eikä se kuitenkaan ilon ajan rinnalla tunnu miltään.

Eikä ilon tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Pieninkin Jumalan kosketus voi muuttaa kaiken ja joku saa elämäänsä tarkoituksen, jota on etsinyt.

Sama talven harmaannuttama pää kulkee iloisena nyt, kun puissa on lehdet ja aurinko paistaa, eivätkä talven työtunnit ole menneet hukkaan, kun tentit alkavat ilmestyä lokeroihin.

Teemapäiviä

Tietoa ja taitoa opistolla piisaa toki omasta takaakin yllin kyllin, mutta joskus ulkopuolinen opettaja on kuin raikas tuulenvire helteisenä päivänä.

Teemapäiviä pidettiin menneenä lukuvuotena aiheista ”Seurakunnan muutosprosessi”, jolloin opistolla vieraili Helsingin Fila-seurakunnan vastuunkantajia, sekä ”Ihmiskauppa”, jonka piti Maija Joki.

Ihmiset, jotka tulevat suoraan kentältä puhumaan juuri siitä elämästä, jonne mekin täältä olemme menossa, herättävät aivan erilaista inspiraatiota ja innostusta kuin normaali luennoiminen.

Opiskelijat kaipaavat näitä silloin tällöin ja on suuri harmi, jos ne vähenevät tulevaisuudessa tiukan taloustilanteen takia.

Talkoita

Raha ei ole kuitenkaan se suurin juttu ja talkootyö on maittanut normaalin opiston kunnossapidon lisäksi.

Erityismaininnan arvoista oli HOPE-raamattukoululaisten Operaatio Joulun Lapsi -keräyksen organisointi Hankoniemen alueella. Paketit saatiin toimitetuksi Romaniaan, jossa kuuluu olleen iloisia vastaanottajia. Ehkä raamattukoululaiset ovat vauhdissa asian kanssa myös ensi vuonna.

Koko opistoa kosketti sen sijaan talkoopäivä, jolloin oppilaat lähtivät auttamaan hankolaisia heidän tarpeissaan. Hyvissä ajoin olimme vieneet ilmoituksia kauppojen ilmoitustauluille. Aloimme saada yhteydenottoja kaupunkilaisilta, jotka tarvitsivat apua erilaisissa askareissa, kuten siivouksessa, lastenhoidossa tai pihatöissä.

Kokemukset olivat loistavia ja palvelutyö maistui. Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti henkilöresurssit riittävät.

Opiskelua

Mutta suurilta osin tämä on ollut juuri sitä perusjuttua: Raamatun tutkimista, Jumalaan tutustumista, suhdetta lähimmäiseen ja johtamistaitoja.

Ja jos jotakuta ihmetyttää: opiskelu on elävää elämää. Tieto on hyvää ja auttaa eteenpäin, mutta elämä on iso kokonaisuus.

Vaikka emme mikään seurakunta täällä olekaan, voi kunpa jokainen seurakunta oppisi täältä jotain. Täältä tulee työntekijä, jolla on muutos mukanaan, mutta kukaan ei ole niin vahva, etteikö yksinäistä ihmistä saisi tukahdutettua. Tässä joukossa on kuitenkin voimaa puristaa palaneesta hiilestä timantti, joka on kuin nyrkkirauta Jumalan kädessä.

Kevätjuhla

Lukuvuoden päätti kevätjuhla, jossa Suvivirsi olisi kuulemma esitetty vaikka kuolemanrangaistuksen uhalla.

Opiskelijoita valmistui mukava määrä hyvin arvosanoin. Suurin osa heistä oli valmistautumassa mahdollista lähetystehtävää varten, jokainen oman kutsumuksensa kanssa.

Pari pastorikokelastakin sai opintonsa päätökseen ja nyt ensimmäistä kertaa suuntautuneena diakoniatyöhön. Vapaakirkon voimistunut diakoniatoiminta saa näin ollen heistä varmasti lisää potkua. Ja vaikka mitä on vielä tulossa.

Todistukset ja tutkinnot

Suomen teologisessa opistossa jaettiin kaikille opiskelijoille lukuvuositodistuksia (lukuvuoden 2013–2014 opinnoista):

  • Teologinen seminaari: 37 kpl
  • HOPE-raamattukoulu: 14 kpl
  • Teologisen seminaarin etäpaketti: 24 kpl

Heistä 15 opiskelijaa sai myös tutkintotodistukset valmiiksi suoritetusta tutkinnostaan (voit tutustua opiston tutkintorakenteeseen täällä):

  • 3 pastoritutkintoa 
  • 4 seurakuntatyön tutkintoa
  • 6 lähetystyön tutkintoa
  • 2 teologian perustutkintoa (suoritettuna etäpaketissa)

Rukoilemme loppuun:

Näin sateen lankeavan maahan, näin lehden tippuvan puusta, syksy on tulossa.

Luoja, sinä syksyn tuoja, viivytä sitä hetken verran, anna kesäsateen langeta kerran.