Minne HOPE-raamattukoululaiset ovat menossa? Mitä tapahtui Hennille viime vuoden HOPE-raamattukoulun jälkeen?

27.3.2014

Henni Saira (kuva Geirmun Flaten)
Henni Saira (kuva Geirmun Flaten)
HOPE-raamattukoulun aktiolaiset (kuva Tommi Suoranta)
HOPE-raamattukoulun aktiolaiset (kuva Tommi Suoranta)

Miriam Huovila

Vuosi Santalassa huipentuu neljännessä jaksossa tehtävään aktioon.

Maaliskuun lopussa Suomen teologisen opiston HOPE-raamattukoululaiset pistävät vuoden aikana opitut asiat käytäntöön: hopelaiset pakkaavat tavaransa ja lähtevät Pohjois-Virossa sijaitsevaan Kehraan aktioon puoleksitoista viikoksi. Aktiossa raamattukoululaiset  esittävät lauluja ja draamoja. He vierailevat myös isäntänä toimivan Kehran baptistiseurakunnan piirissä olevien vähävaraisten perheiden luona, ja mahdollisesti naapurikunnan orpokodissa. Kaupungin kaduilla on lisäksi tarkoitus järjestää jonkinlaista toimintaa, ja hopelaiset varaavat kerrottavaa itsestään isäntäseurakunnalle. 

Kolmentuhannen asukkaan Kehra sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Tallinnasta.

Johtajaksi HOPE-raamattukoulaisten matkalle lähtee Hämeenlinnan vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijä Vera Karppinen

- Tavoitteena on, että aktiosta jäisi seurakuntaan pysyvä jälki, ja että olisimme oikeasti avuksi siellä, Vera kertoo.

Viime vuoden opiskelijat tekivät aktion samaan paikkaan, ja yksi heistä palasikin sinne syksyllä töihin.   

- Moni paikallisista on tullut kosketetuksi aktioiden kautta. Viime vuoden porukka oli innoissaan matkan jälkeen, ja aikataulujen venymisestä huolimatta kokemus oli kaikkiaan positiivinen, Karppinen sanoo.  

Tämän vuoden hopelaiset odottavat aktiota suurella mielenkiinnolla. Matkaan varustaudutaan etukäteen rukoillen ja esityksiä harjoitellen.

- Hauskaa tulee varmasti olemaan. Jännä nähdä, millaisia ihmisiä saa tavata ja millaisiin tilanteisiin ja kohtaamisiin Jumala matkalla vie, HOPE:lla opiskeleva Reija Nieminen kuvailee tunnelmiaan luokassa.

Sydän jäi aktiomaisemiin

Lahtelainen Henni Saira, 21, yllätti tuttunsa ja muutti raamattukouluvuoden jälkeen töihin Viroon.

1. Missä olet töissä ja mitä työhösi kuuluu?

- Olen nuorisotyöntekijä Kehran baptistiseurakunnassa . Tavallaan olen Virossa lähetystyössä, sillä seurakuntani Suomessa on lähettänyt minut, mutta tavallaan olen vapaaehtoistyössä täällä. Sitä on hankala selittää. 

Nuortenilta ja pienryhmä ovat molemmat kerran viikossa, ja sen lisäksi työhöni kuuluu erilaisia palavereja.

2. Mikä HOPE-raamattukoulussa tehdystä aktiosta Viroon jäi eniten mieleesi ja miksi?

- Ykkösenä jäi mieleen se, kun vierailimme vähävaraisten perheiden luona. Ihmisten rakastaminen ja auttaminen ovat niitä juttuja, joista pidän.

3. Mitä muuta aktiolla tehtiin?

- Tavoitteena on kertoa ihmisille Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Kotien lisäksi kävimme vierailulla kehitysvammaisten turvakylässä ja tarjosimme perheille käytännönapua, kunnostimme erään perheen pihakyltin. Esitimme myös draamoja ihmisille ja järjestimme ohjelmaa seurakunnalla.

4. Mitä odotit aktiolta ennen sinne lähtöä? Vastasiko todellisuus odotuksiasi?

- Ainakaan en odottanut, että se muuttaisi elämäni näin täysin!  Oikeastaan minulla ei ollut hirveästi odotuksia, koska en ollut koskaan aiemmin ollut aktiolla. Lähinnä ehkä odotin uutta kokemusta, mutta sitten Kehra jäikin sydämeeni ja muutin nuorisotyöntekijäksi tänne.

5. Mikä sai sinut palaamaan Kehraan ja milloin päätös sinne lähdöstä syntyi?

- Jokin Kehrassa vain veti minua takaisin. Viime vuosi Suomessa oli vaikea minulle, mutta Kehrassa oli jotain erilaista, kun tulimme tänne aktiolle raamattukoulusta. Suomeen palattuamme juttelin kaverini kanssa ja sitten ajatus Kehraan lähdöstä vain tuli. En puhunut siitä melkein kenellekään, koska halusin selvittää, oliko ajatus Jumalasta vai ei. Kävi ilmi, että Jumalan tahto oli, että lähden Kehraan. Lähtiessäni en edes tiennyt tarkkaan käytännön asioista täällä.     

Aktiolla ollessani ajattelin haluavani tulla käymään Kehrassa vielä joskus, ja silloin minulle sanottiin, että nuorisotyö alkaa täällä syksyllä. Silloin en aavistanut, että se olisin minä, joka sitä nuorisotyötä tulee tekemään.

6. Mitä eväitä raamattukoulu antoi työhösi ja Virossa vietettyyn vuoteen?

- Vaikka olen aina ollut uskossa, HOPE oli minulle perustusten purkamista ja uudelleen rakentamista; se oli minulle elämänkoulu itsestäni ja Jumalasta. Tajusin, mille perustalle elämä tulee rakentaa, että se pysyy kasassa. Opiston kappelitunneilla opin suunnittelemaan käytännönasioita, mistä on ollut hyötyä täällä nuorteniltoja järjestäessäni.

7. Miten työsi tulokset ovat näkyneet käytännössä?

- Nyt nuorisotyö täällä on vakaampaa, kun taas aikaisemmin kolmen viime vuoden aikana siinä on ollut pitkiäkin taukoja välillä ja nuorteniltoja on ollut lähinnä sillöin tällöin. Kehraan tullessani nuortenilloissa kävi kahdeksan ihmistä, kun nyt heitä on 20. Nuoret täällä ovat oppineet tekemään asioita, mihin he aiemmin eivät olleet ajatelleet pystyvänsä, kuten vaikka pitämään todistuksia.   

8. Kauanko aiot vielä olla Kehrassa?

- Viime vuodesta opin, ettei koskaan voi olla täysin varma, mitä Jumalalla on seuraavaksi varattuna. Kehrassa olen tämän lukukauden loppuun näillä näkymin. Minulla on Suomessa koulupaikka, mutta kysyn vielä Jumalalta, mitä teen. Kehra on sydämessäni, joten kuka tietää, että tulenko joskus takaisin.

9. Miten kulutat vapaa-aikasi siellä?

- Olen paljon ihmisten kanssa. Nuoret käyvät luonani silloin tällöin ja itse käyn kylässä tutuimmilla seurakuntalaisilla. Joskus saan vieraita Suomesta. Kehrassa ei oikein ole hengausmestoja, joten käyn välillä Tallinnassa viettämässä aikaa.

10. Mitä pitäisi ottaa huomioon aktioon lähdettäessä?

- No ainakin siihen voi jäädä koukkuun, kuten minulle kävi! Ennen lähtöä pitää kuunnella Jumalaa, että mitä hän aktiolta haluaa, ja ihmisten rakastaminen ja kohtaaminen aktiossa on todella tärkeää. Aktio on hyvä kokemus, mutta fokus pitää laittaa tärkeimpään, koska oikeasti se aktio tehdään niitä muita varten. Olosuhteet aktiolla saattavat olla erilaiset kuin kotisohvalla.

11. Miten Kehrassa työskenteleminen on muuttanut sinua?

- Ennen kuin tulin tänne, en ollut koskaan ajatellut olevani minkäänlainen johtaja, joten sen puolen olen löytänyt itsestäni. Olen oppinut entistä paremmin työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa ja näkemään toisten vahvuuksia ja hyviä puolia. Tietysti olen itsenäistynyt ja kaikenkaikkiaan seikkailu Jumalan kanssa kasvattaa tosi paljon. Silmäni ovat myös avautuneet sille, että minustakin on vaikka mihin, enkä voi koskaan tietää, mitä kaikkea huikeaa voin Jumalan kanssa tehdä.

12. Mitä odotat tulevaisuudelta?

- Odotan huikeita juttuja Jumalan kanssa ja sitä kaikkea superihanaa, mitä on luvassa. Olen vasta tajunnut, mistä kaikesta voin haaveilla.

Kirjoittaja Miriam Huovila on HOPE-raamattukoulun opiskelija. 

Kiinnostaako sinuakin syksyllä alkava HOPE-raamattukoulu? Tutustu raamattukouluun täällä.