Kahdeksan oivallista keinoa pilata seurakunnan uudistuminen

27.3.2014

Johan Forsbäck
Johan Forsbäck
Kenneth Grönroos
Kenneth Grönroos

Janis Cukurs

Suomen teologisella opistolla pidettiin viime viikolla ajatuksia ja tuntemuksia herättävä teemapäivä. Aiheena oli ”Seurakunnan muutosprosessi ja uudistus”.

Vierailijoina olivat Fila Helsinki -seurakunnan entinen johtaja Kenneth Grönroos ja nykyinen johtaja Johan Forsbäck.

Päivän aikana käsiteltiin todella mielenkiintoisia aiheita seurakunnan johtajiston sukupolvenvaihdoksesta jumalanpalveluksen tyyliin. Pääteema oli selvä: seurakunnan uudistus on mahdollinen!

Kenneth Grönroosin mielestä on kaksi tapaa saavuttaa ja evankelioida uusia ihmisiä:  uusien seurakuntien istuttaminen tai nykyisten seurakuntien uudistaminen ajankohtaisiksi. Molemmat ovat vaikeita ja kivuliaita tehtäviä: ”Uudistus on helvettiä, mutta niin on myös hidas kuolema.”

Kumpikin ovat kuitenkin mahdollisia. Ja siitä yhtenä esimerkkinä on Fila Helsinki -seurakunta, jonka uudistus alkoi 40:stä iäkkäästä jäsenestä ja on kestänyt yli kymmenen vuotta. Tänään seurakunta on noin 200 kuukausittaisen kävijän yhteisö, jossa 40 alkuperäistä jäsentä on vieläkin mukana.

Entä jos emme halua saavuttaa uusia ihmisiä? Entä jos haluamme estää seurakunnan uudistumisen? Keräsin Forsbäckin ja Grönroosin ajatusten pohjalta kahdeksan ohjetta, joita noudattamalla voidaan pilata tai kokonaan pysäyttää seurakunnan uudistusprosessi:

1. Pidä sunnuntaisin erityylisiä jumalanpalveluksia

On kaksi tapaa lähestyä jumalanpalveluksen tyyliä. Toinen on pysyvä ja johdonmukainen ja toinen on ns. sillisalaattimenetelmä.

Pysyvä ja johdonmukainen tyyli on ennakoitavissa, ja silloin kun jumalanpalvelus on ajankohtaisesti rakennettu, seurakuntalaiset tuovat mielellään mukaan kokouksiin ei-uskovia kavereita.

Sillisalaattimenetelmä on yksi syy, miksi ihmiset eivät uskalla tuoda ei-uskovia kavereita — he eivät tiedä, millainen seuraava jumalanpalvelus on. Pidä kiinni mahdollisimman paljon sillisalaattimenetelmästä, koska muuten seurakunnassa alkaa käydä liian paljon uusia ihmisiä.

2. Älä anna nuorille omistajuutta jumalanpalveluksiin

On kiva, että nuoret tulevat sunnuntaina kirkkoon. Mutta heidän pitäisi osata käyttäytyä siellä asiallisesti. Tämän takia pidä nuoria erikseen omissa nurkissaan (esimerkiksi ainoastaan nuortenilloissa).

Velvoita heitä sen lisäksi tulemaan sunnuntain jumalanpalveluksiin ja vaadi heitä hyväksymään aikuisten tapa tehdä asioita.

Estä nuorten kokonaisvaltainen sitoutuminen: älä anna heille millään tavalla omistajuutta sunnuntain jumalanpalveluksiin.

3. Anna päätösvalta ihmisille, jotka eivät tiedä asiasta mitään

Jos haluat estää tehokkaasti seurakunnan uudistumista, pidä avaintiimejä kuten vanhimmistoa epätietoisina ja epämotivoituneina. Pidä vain pakolliset vanhimmiston ja muiden vastuutiimien kokoukset, joissa käsittelette lähinnä rutiiniasioita. Älä ehdota uusia asioita, älä haasta ajattelemaan liikaa äläkä edistä keskustelua.

Älä koskaan uudista päätöksentekorakenteita esimerkiksi uudenlaisilla johtotiimeillä.

4. Älä anna johtavan työntekijän valita lähimpiä vastuuhenkilöitään

Jos mahdollista, älä edes palkkaa uudistusmielistä johtajaa.

Jokaisesta voi tulla uudistusmielinen. Jos uudistusmielinen johtaja saa vaikuttaa lähimpien johtajiensa valintoihin, heistä tulee todennäköisesti vahva tiimi, joka erittäin todennäköisesti saa aikaan muutoksen. Jos et halua, että seurakuntaasi johdetaan uudistukseen voimakkaasti ja määrätietoisesti, älä anna pastorin valita lähimpiä vastuullisiaan. Sen sijaan: varmista, että johtavaa työntekijää ja hänen johtajuuttaan vastustavat henkilöt tulevat valituksi avaintehtäviin.  

5. Pidä uudistusta vastustavien ihmisten puolta

Monet suuttuvat ja pahoittavat mielensä uudistuksesta. Sen seurauksena he saattavat lopettaa seurakunnassa käymisen — tai vielä pahempaa — rahan antamisen seurakunnalle.

Jos olet johtajana seurakunnassa: älä ärsytä ihmisiä, vaan tottele heitä ja yritä miellyttää kaikkia — ja aivan erityisesti voimakastahtoisia ja rahakkaita ihmisiä.

6. Pidä seurakunnan näky epäselvänä ja salaisena

Seurakunnan yhteistä näkyä ei saa tehdä liian selkeäksi ja avoimeksi. Siinä piilee vaara, että ihmiset oikeasti ymmärtävät sen, alkavat ottaa siihen omistajuutta, innostua siitä ja toteuttaa sitä sekä henkilökohtaisessa että yhteisöllisessä elämässä.

Jos seurakunnan näyn salassapito ei onnistu, siitä on tehtävä todella hankalasti ymmärrettävä ja epämotivoiva.

7. Luo epäkunnioituksen ja sokean tottelemisen kulttuuria

Uuden ja vanhan sukupolven syvä keskinäinen kunnioitus vaatii rehellisyyttä, joka saa aikaan luottamusta.

Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että uudistusta alun perin vastustavista ihmisistä tuleekin uudistusmielisiä. Tämä tapahtuu silloin, kun uudistajat saavat kunnioituksen ja avoimuuden takia liikaa luottamusta. Tärkeintä tässä tapauksessa on luoda epäkunnioituksen, salaisten agendojen sekä sokean tottelemisen kulttuuria.

8. Älä anna nuorten ihmisten johtaa seurakuntaa

Pidä nuoret ihmiset, vaikka heillä olisi johtajan kutsumusta ja lahjoja, poissa vanhimmistosta, keskeisistä vastuutiimeistä ja tiimien johtamisesta!

Älä anna nuorten eikä uudistusmielisten ihmisten kavaltaa seurakunnan avaintehtäviä, sillä seurakuntahan voisi muuttua ja tulla vahvasti uusia sukupolvia tavoittavaksi ja opetuslapseuttavaksi yhteisöksi.

Lopuksi — ja vakavasti

Olen sitä mieltä, että me usein syyllistymme näiden ”ohjeiden” seuraamiseen.

Tunnistatko sinä jonkin tavan, miten itse tietoisesti tai tiedostamattasi vastustat muutoksia? 

Olemme sitten johtajan asemassa, vastuuhenkilöinä tai tavallisina seurakuntalaisina,   haluaisin, että jokainen meistä lopettaisi uudistamisen vastustamisen ja lähtisi tukemaan tai johtamaan uudistusta.

Ajattelepa: jos saisimme uudistaa nykyisiä seurakuntia niin, että ne saavuttavat uusia ihmisiä, puolet työstä olisi jo tehty. Toinen puoli olisi sitten seurakunnanistutus — siitä lisää myöhemmin!

Janis Cukurs

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja ja monimuotokoulutuksen vastaava.