Onko taivaassa sammakoita?

10.3.2014


Simo Lintinen

Kerrotaan, että erään kerran kurki kahlaili tutulla suolla etsien sammakoita ja suon laidalta etanoita ja muita nilviäisiä nauttiakseen niitä lounaakseen. Siinä hän tepasteli nokka mudassa ja etsi herkkuja mudan seasta.

Siinä samassa suon laitaan laskeutui kaunis hohtavan valkoinen joutsen. Kurki ei ollut milloinkaan nähnyt joutsenta aikaisemmin ja siksi hän kysyi hieman epäluuloisesti:

”Mikäs sinä olet?”

”Olen joutsen”, vastasi joutsen.

”Ja mistäs sitä ollaan tulossa”, kurki tiedusteli.

”Tulen taivaasta” ja joutsen alkoi innokkaasti kertoa, kuinka taivaassa on kaikki niin puhdasta ja ihanaa. Siellä on kirkasta. Siellä ei ole mutaa ja siellä on helppo hengittää. Siellä ei ole myöskään hyttysiä, eikä siellä myöskään ketut yöllä vaani… taivaassa on kaikki toisin; taivaassa on taivaallista! Sitä on vaikea edes kuvailla…” sanoi joutsen jo melkein unohtaen kurjen, jolle hän puhui.

Joutsenen vielä kuvaillessa taivaan ihanuutta kurki keskeytti hänen puheensa ja kysyi:

”Onko siellä myös sammakoita?”

”Pelkäänpä, ettei ole” vastasi joutsen.

”No siinä tapauksessa.. en ole kiinnostunut sinne menemään, koska pidän sammakoista” sanoi kurki.

Joutsen nousi siivilleen ja lensi kohti taivasta…kurki jäi suollensa etsimään sammakoita ja suon laidalta etanoita ja nilviäisiä.

Jotkut ihmiset ajattelevat niin kuin tämä sadun kurki. Heidän ajattelutapansa on ehdollistunut yksinomaan siihen, mihin he ovat rutinoituneet. He eivät voi kuvitella muuta olemassa olevaksi.

Näyttää siltä, että koko meidän yhteiskuntamme on ajautunut... kurjen rajattuun ulottuvuuteen. Olemme kiinni etanoissamme, sammakoissamme mielessämme ovat vain mudasta löytyvät nilviäiset. Ajattelemme, että näistä täytyy rakentaa ihmisen elämän täyttymys. Olemme unohtaneet taivaan; sen puhtauden ja kauneuden.

Vaikka suurin osa näyttää keskittyvän kurjen tavoin etanoihin ja sammakoihin, siihen, että elämän täyttymyksen täytyy tulla siitä, että saamme vatsamme täyteen ja riittävästi ajanvietettä, muutamat uskaltavat ajatella taivasta.  Mutta ajatellaan, että sielläkin on oltava sammakoita ja nilviäisiä, muuten se ei voi olla taivas. Niinpä taivaskin kuvataan etanoiden ja sammakoiden ehdoilla.

Taivas ei ole taivas, jos sielläkin ei saa tyydyttää ajallisia tarpeitaan. Luodaan ihannekuva paratiisista, jossa miestä kohden on 70 neitsyttä. Toisten mielestä siellä täytyy saada iankaikkista nautintoa. Taivas onkin sitten täydellinen suo nilviäisineen…

Jos näin ajatellaan taivaasta, ei ole sitten ihme, että seuraamme tätä etanalogiikkaa elämän täyttymyksen suhteen täällä. Elämän täytyy sisältää vahvasti näitä etana, sammakko ja nilviäiselementtejä.

Koko elämämme ehdollistuu kurjen sammakkologiikan mukaan… vielä silloinkin, kun emme enää kuluttamisen tai nautintoon kykene tai se ei enää jaksa kiinnostaa.

Onko mahdollista vaihtaa näkökulmaa?

Etanoilla ja sammakoilla – ajallisten tarpeiden tyydyttämisellä – on sijansa, mutta ihminen on tarkoitettu kokemaan todellinen taivas. En puhu tuosta sinisestä taivaasta tuolla yläpuolellamme, vaan elämästä Jumalan yhteydessä.

Mutta koska olemme niin mieltyneet sammakoihin, kuten tuo eläinsadun kurki, emme enää kykene tai halua sitä. Kun tulee joku, joka tuo viestin taivaasta tai toisesta maailmasta ja toisesta arvomaailmasta - olotilasta tai paikasta, joka ei ehdollistu sammakko- tai etanalogiikan mukaan, emme kykene vastaanottamaan sitä.

Suolle mutaa tonkivan kurjen perspektiiviin ei mahdu ajatus, että elämän täyttymys ja tyytyväisyys voidaan saavuttaa ilman etanoita ja sammakoita.

Miten voimme vaihtaa näkökulmaamme?

En ehdota, että vetäytyisimme jonkinlaiseen esinirvanaan lootusasennossa tai missään muussakaan asennossa ja unohtaisimme kaiken ajallisen. Osa elämäänne kuluu – toistaiseksi – tässä henkilökohtaisen suomme maisemissa. Ehdotan kuitenkin perspektiivin avartamista – sitä, että otamme myös taivaan huomioon.  Otamme Jumalan, Luojamme huomioon.

Kirkkoisä Augustinus on sanonut, että ihmissydän on levoton siihen asti, kunnes se löytää rauhan Jumalassa. Tässä se on! Tämä on joutsenen perspektiivi. Se avaa näkymän avaraan ja puhtaaseen todellisuuteen, jossa on hyvä olla.  Rauha Jumalan ja Jumalan luomakunnan kanssa.

Hyvä lukijani - pyrkikäämme tänään tähän joutsenen perspektiiviin. Sen avulla saatamme kestää myös arjen harmauden ja päivän puutteet ja ajallisesti täyttymättömät toiveemmekin.

Emme saata aina saada haluamiamme etanoita ja sammakoita, mutta voimme jo nyt ajatella taivasta… Ihmisen todellinen koti on olla sopusoinnussa Taivaan kanssa. Sopusoinnussa Jumalan kanssa. Monille kanssakristityillemme tämä onkin ainoa asia, jonka avulla jaksaa elää.

Haaste meille on siis irrottautua etanoiden, sammakoiden nilviäisten vallasta ja kääntää katseemme ylöspäin. Nämä etanat ja sammakot saattavat meille olla materiaalista rikkautta, tai vain mieltymyksiämme tai tottumuksia, jotka estävät meitä ymmärtämästä sitä ylevämpää elämää, jonka Jumala on ihmiselle tarkoittanut – elämää, jossa etanat  ja sammakot menettävät merkityksen, mutta jossa voi kokea elämän täyttymyksen. 

On kysymys ulottuvuuden lisäksi ja tärkeysjärjestyksestä. Jeesus kehottaa etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen hyvää tahtoaan, niin kaikki muukin järjestyy. Kuunnellaan siis joutsenen viesti ja ojentaudutaan sen mukaan.

Ja lopuksi: Onko taivas meille vain mielikuvaharjoitus, joka auttaa meitä jaksamaan? Ei taivas on totta! Sen todellisuuden vakuutena on Jeesuksen todellinen ylösnouseminen kuolleista. Hän on se joutsen, joka toi viestin taivaan todellisuudesta. Häntä seuraamalla, voimme löytää sen kauniin ja puhtaan taivaan, jota itse asiassa ikävöimme.

Rukoile kanssani:

Rakas taivaan isä, sinä joka loit ihmisen yhteyteesi. Johda meidät tänä päivänä taivaalliseen elämään. Anna Pyhän Henkesi läsnäolo ja johdatus meille kaikille. Tee meille sinun taivaasi – itsesi – todelliseksi, ja kun se aika koittaa, vie meidät luoksesi todelliseen taivaaseesi. Kiitos että lähetit Jeesuksen johdattamaan meidät sinne, mistä olemme tänään puhuneet. Rukoilen, että johdatat myös minut sinne. Amen.

Kirjoittaja Simo Lintinen on Suomen teologisen opiston rehtori.

HUOM: tämä on YLE radiohartauspuhe, jonka Simo Lintinen piti 8.3.2014. Puhe on kuunneltavissa YLE radion arkistoilta.