Hyvän elämän edellytykset Vanhan testamentin mukaan 9/10 - Älä todista valheellisesti

1.2.2014


Markus Nikkanen

Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. (2. Moos. 20:16; 5. Moos. 5:20)

Yhdeksäs käsky johtaa meidät muinaisen Israelin raastupaan ja kieltää meitä lausumasta väärää tai petollista todistusta toisesta ihmisestä. Tuona aikana — kuten nykyäänkin — väärä vala saattoi johtaa taloudelliseen hyötyyn, silmäätekevien ystävyyteen ja hankalista naapureista eroon pääsemiseen. Pahimmillaan väärä vala saattoi johtaa toisen ihmisen kuolemaan.

Vanha testamentti ei jätä käskyä pelkästään raastupaan liittyväksi asiaksi. Sitä selittävät tekstit laajentavat yhdeksännen käskyn koskemaan perättömien huhujen levittämistä ja taipumista vilppiin enemmistön vaatimuksesta sekä yleistä juoruilua ja pahan puhumista (2. Moos. 23:1–3, 6–9; 3. Moos. 19:11–12, 15–16) — kaikkea, missä nakerramme pala palalta toisen ihmisen mainetta ja tuhoamme hänen elämänsä edellytyksiä.

Myös sanat tappavat, ja näin ollen yhdeksäs käsky on selkeästi kytköksissä kuudennen käskyn (Älä tapa!) kanssa. Tätä taustaa vasten toisesta kristitystä tai vaikkapa naapurin rouvasta ”luottamuksella” ja ”kaikessa rakkaudessa” kerrottu juttu ei enää olekaan niin harmiton kuin ajattelimme. Siinähän tapetaan toista viemällä hänen maineensa ja edellytyksensä elämään! Oletko sinä juoruileva kristitty?

Välitä oikeaa kuvaa Jumalasta

Pohjimmiltaan yhdeksännen käskyn tähtäyspisteenä on totuudessa pysyminen. Samalla se kulkee käsi kädessä käskyn ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä!” kanssa.

Valehtelemalla ja vannomalla väärän valan vedämme myös Jumalan nimen lokaan, sillä Jumalan omina me edustamme häntä. Totuuden mukaan elävä, toimiva ja puhuva ihminen välittää oikeaa kuvaa siitä, millainen Jumala on. Valheellinen, juoruileva ja perättömiä puhuva taas vääristää käsityksen siitä, millainen Jumala on. Suu paljastaa sen, kenen lapsia ollaan. Mitä sinun suusi kertoo sinusta?

Vanhan testamentin profeetat esittivät valheellisuuden yhdeksi syyksi sille, miksi Jumala ei sallinut kansansa enää edustaa häntä: pakkosiirtoon lähdettiin, koska kansa ja sen johtajat tavoittelivat valheen keinoin omaa etuaan (ks. Jes. 5:23–24; 10:1–2; 59; Jer. 5:1–2, 26–28, 31; 6:13; 7:5–10; Aamos 5:10–15; Hoos. 4:1–3). Heidän valheellinen toimintansa johti köyhien ja heikkojen sortamiseen.

Tänäkin päivänä käsky pysyä totuudessa on tarkoitettu suojelemaan oman yhteiskuntamme ja toisaalta myös globaaliksi muuttuneen maailmamme vähäosaisia. Jumala seisoo edelleen köyhien ja kurjien puolella niitä vastaan, jotka vääristävät totuutta omaksi hyödykseen.

Korkeampi etiikka ja vannomiskielto?

Vuorisaarnassa yhdeksännen käskyn selitys keskittyy vannomiseen (Matt. 5:33–37), koska vannominen edellyttää maailmaa, jossa valehtelu on mahdollista. Tavallaan vannominen tekee mahdolliseksi vielä suuremman valheen, sillä vannomisen avulla valhetta voidaan kutsua totuudeksi. Vannomistahan ei tarvittaisi, mikäli kaikki puhuisivat totta.

Vannomisen sijasta Jeesus kehottaa yksinkertaisesti vastaamaan kysyjille joko myönteisesti tai kielteisesti, sillä kukaan meistä ei tiedä tulevaisuuttaan. Selväähän on, että se, mitä valoin vakuuttelemme on usein riippuvaista olosuhteista, joita emme voi edeltä käsin tietää. Vannova ihminen voi joutua hyvinkin pyörtämään puheensa olosuhteiden muuttuessa.

Jeesuksen opetuslapsi on kutsuttu elämään Jumalan valtakunnan etiikan mukaisesti ja olemaan täydellinen kuten hänen taivaallinen Isänsä (Matt. 5:48). Tämä korkeampi etiikka sitoo häntä niin arkielämässä, lakituvassa kuin maanpuolustukseen liittyvissä asioissakin. Tästä syystä kristityt ovat perinteisesti nähneet vannomisen vääränä (vrt. Matt. 5:37).

Voiko kristitty valehdella?

Mutta onko valehtelu aina poikkeuksetta väärin? Tarvitseeko dementiaan sairastuneelle vanhukselle aina osoittaa hänen ajatustensa virheellisyys ja näin tuoda lisää tuskaa hänen elämäänsä vai voiko kristitty hoitaja elää hetken hänen kanssaan hänen maailmassaan, joka ei vastaa todellisuutta? Entä mitä vastaamme sellaisen hallinnon edustajalle, joka pyrkii sortamaan suojelemaamme ihmistä? Pitääkö asemiehille kertoa, että heidän etsimänsä ihminen on piilossa lattialankkujen alla?

Yhdeksäs käsky pyrkii estämään oman hyödyn tavoittelua sekä toimintaa, joka tuhoaa niin lähimmäisten kuin Jumalankin maineen. Se ei siis lähtökohtaisesti ole absoluuttinen kielto valehtelulle. Tämän lisäksi kristityn ihmisen moraali ei perustu sääntöjen yltiökirjaimelliseen tulkintaan, vaan pyrkii ymmärtämään sääntöjen syvemmän tarkoituksen — mikä on lain henki? Huomaa, että esimerkiksi Jeesus summaa kaikki lain käskyt Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseksi.

Toisin sanoen: poikkeustilanteita löytyy, mutta ne ovat hyvin selkeästi tunnistettavissa. Pääsääntöisesti valehteleminen on aina väärin ja vahingoittaa lähimmäistä ja antaa väärän kuvan Jumalasta. Näin myös silloin, kun kristillisyyden nimissä kierrellään ja kaarrellaan totuutta, koska ei uskalleta ottaa jotakin asiaa esiin henkilön itsensä kuullen. Samalla totuudentorven on kuitenkin hyvä tutkia omat motiivinsa: millä asenteella olen liikenteessä?

Kristittyinä meidät on kutsuttu pitäytymään niin totuudessa kuin armossakin.

Markus Nikkanen

Kirjoittaja on Turun vapaaseurakunnan pastoritiimin jäsen ja on aiemmin toiminut Suomen teologisen opiston lyhytkurssien opettajana.