Hyvän elämän edellytykset Vanhan testamentin mukaan 8/10 - Älä varasta

25.1.2014


Markku Sarento

Suomalaisessa lainsäädännössä varastamisella tarkoitetaan “toisen omistaman irtaimen omaisuuden oikeudetonta ottamista, pitämistä, luovuttamista tai muunlaista hyväksikäyttöä tarkoituksella sen saaminen itselleen tai toiselle sellaiseen omistukseen, joka on pysyvää ja ulkonaiselta olemukseltaan vastaa omistusoikeutta”.

Olennaista on pyrkimys omistussuhteen muutokseen. Jos tämä ehto ei täyty, on rikosoikeudellisesti puhuttava käyttövarkaudesta, luvattomasta käytöstä tai yksinkertaisesti aineellisen vahingon aiheuttamisesta.

Saman voisi kai sanoa lyhyemminkin: meillä ei ole oikeutta ottaa toiselta sitä, mikä on hänen omaansa. Tai vielä lyhyemmin: älä varasta.

Kansanhuvia

Yksiselitteiset normit eivät vain ole oikein korkeassa kurssissa nyky-yhteiskunnassa. Arvorelativismi on paljon miellyttävämpi elämäntapa — yhdistyneenä hedonismiin se mahdollistaa eettisesti joustavat ratkaisut silloin kun oma ja toisten etu ovat ristiriidassa keskenään.

Varastamista pidetään tietenkin vääränä silloin, kun se kohdistuu välittömästi toiseen ihmiseen ja on näin helposti mitattavissa. Mutta jos toisena osapuolena on jokin hahmoton, persoonaton taho kuten “veroviranomainen”, “työnantaja” tai vaikkapa “rikkaat”, niin oman taloudellisen hyödyn tavoittelu muuttuu hyväksytyksi ja saa helposti miltei kansanhuvin piirteitä.

Tällainen ajattelutapa heijastuu vähitellen väistämättä koko yhteiskuntaan.

Suomi on sijoittunut perinteisesti erittäin korkealle Trans-parency Internationalin kansainvälisissä vertailuissa, joissa mitataan kyselytutkimuksilla maailman valtioiden korruptoitumattomuutta. Aineistona käytetään kunkin maan asukkaiden omia käsityksiä kansakuntansa julkisen sektorin tilasta. Nyt näyttää siltä, että sijoituksemme alkaa vähitellen pudota. Yhteinen arvojärjestelmämme näkyy kyllä edelleen lainsäädännössä, mutta lain soveltaminen käytäntöön ontuu.

Riittävä elämänohje

Raamatun lakiteksti on erittäin lyhytsanainen. Dekalogin kielto “älä varasta” (2. Moos. 20:15) on kuin hiotun timantin yksi särmä. Käskyä ei perustella eikä selitellä sen enempää, vaikka joitakin tarkentavia ohjeita annetaankin myöhemmin liittyen ihmisryöstöön (2. Moos. 21:16) ja korvausperiaatteisiin (22:2–12).

Voidaan silti sanoa, että kymmenen käskyä on jo itsessään selitystekstiä. Apostoli Paavali kirjoittaa siitä, miten laki annettiin vasta 430 vuotta Abramin kanssa solmitun uskonliiton jälkeen (Gal. 3:17). Jumalan elämänohje Abrahamille oli paljon yksinkertaisempi: “Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti.” (1. Moos. 17:1)

Myöhemminkin Jumalan kansalle olisi pitänyt riittää Herran sana: “Olkaa pyhät niin kuin minä olen pyhä.” Olkaa sellaiset kuin minä olen!

Puhdas ja pyhä

Vaikeus oli vain siinä, että kansa ei enää tiennyt, millainen Jumala oikein on. Jumalan täytyi kymmenen käskyn muodossa ikään kuin vääntää rautalangasta se, minkä olisi pitänyt olla itsestään selvää.

Tällainen minä olen, Jumala sanoi. Minussa ei ole valhetta, murhaa eikä varkautta. Joka rikkoo yhdessä kohdin, on syypää myös kaikkeen muuhunkin. Jokainen rikkomus ja vääryys kohdistuu suoraan minuun itseeni, sillä minä olen se joka minä olen, puhdas ja pyhä Jumala.

Sisäinen oikeudentunto

Juutalaisten lainoppineiden ongelmaksi tuli myöhemmin se, että laki ja sen tulkinnat muuttuivat ensisijaisiksi, ja Jumala itse jäi taka-alalle. Jumalan rakkaus ja hänen hyvyytensä peittyivät lakitekstin alle.

Ollaanko Suomessa nyt samalla tiellä? Jos sisäinen oikeuden tunto katoaa, jäljelle jää vain sääntökokoelma.

Ei taida olla kuin yksi valtakunta, joka yltää pysyvästi korkeimpaan mahdolliseen indeksilukuun. Tämän valtakunnan Herra ei ole koskaan puolueellinen, eikä Häntä voi lahjoa. Hänen koko hallintonsa on täysin turmeltumaton.

Jopa yksityinen sektori, jota yleensä on hankalampi läpikotaisin arvioida, on tässä valtakunnassa ehdottoman oikeamielinen ja rehellinen. Tuo maa on niin ihmeellinen, että Raamattu käyttää siitä nimeä Taivas.

Toisen hyväksi

Taivas on enemmän kuin vain pahan poissaoloa. Taivas on Jumalan rakkauden valtakunta.

Jos korruptio on vastuullisen aseman väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi, niin rakkaus toimii päättäväisesti päinvastoin. Rakkaus ei ainoastaan pidättäydy riistämästä toisilta. Se luopuu omastaan toisten hyväksi.

Markku Sarento

Kirjoittaja on toiminut Suomen teologisessa opistossa tuntiopettajana syksystä 2013 lähtien.