Hyvän elämän edellytykset Vanhan testamentin mukaan 4/10 - Muista pyhittää lepopäivä

8.11.2013


Pentti Rantanen

Länsimainen ihminen on aikojen saatossa katsonut ihaillen kauas itään. Sieltä on saapunut moni elämänohje, uskonnollinen ajatus ja keksintö.

Kiinalaiset olivat keksineet ruudin uuden vuoden juhliaan varten, länsimaiset tekivät keksinnöstä sota-aseen. 1960-luvun Kiinassa Maon kulttuurivallankumouksen aikana pohdittiin, kuinka tuottavuus saataisiin amerikkalaiselle tasolle. Puheenjohtaja Mao päätteli, että joka seitsemäntenä päivänä lepääminen on turhuutta. Se laskee tuottavuuskäyrää. Niinpä kommunistisessa Kiinassa määrättiin ihmiset tulemaan töihin kaikkina päivinä. Vain kaksi päivää vuodessa sai vapaata. Toinen oli tuo perinteinen uuden vuoden juhla; silloin piti päästä ampumaan raketteja.

Kauan ei Kiinassa Maon ajatus toiminut käytännössä. Ihmiset väsyivät ja tuottavuus romahti. Vähin äänin palattiin vanhaan kuusipäiväiseen työviikkoon.

Tuotteliaina 24/7

Länsimaiset ihmiset ovat vasta viime aikoina löytäneet Maon keksinnön: he haluavat olla työvireessä ja tuotteliaina joka hetki, kaikkialla, aina saavutettavissa 24/7. Kännykät, älypuhelimet, nettiselaimet ja tabletit välittävät katkeamatonta tietovirtaa ja tehokkuuden tunnetta. Nettipankit ja osin kauppakeskukset ovat aina auki. Tuottavuutta, työnantajaa ja kasvua varten pitää olla joka hetki käytettävissä.

Näinkö tämä suunniteltiin? Eihän nyt toki. Jo maailman ja ihmisen luomisesta lähtien Jumala antoi itse esimerkin lepopäivän tärkeydestä. Hän pyhitti seitsemännen päivän ja lepäsi työstään sekä ihaili aikaansaannoksiaan. (2. Moos. 2:11)

Työn keskeyttäminen

Myöhemmin seitsemännestä päivästä eli sapatista annettiin Israelin kansalle hyvin yksityiskohtaiset ohjeet ja säännöt. Käskystä sapatin noudattamisesta tuli yksi Vanhan testamentin useimmin mainituista käskyistä. Merkittävimmät tekstit ovat 2. Moos. 20 ja 34, joissa korostetaan samalla Jumalan ja Israelin välistä liittoa. Pyhitys- ja pappislakien kirjassa sekä 5. Mooseksen kirjassa asiaa korostetaan vielä tarkemmin.

Voimme havaita, että sapatti ja sen merkitys (= toimeliaisuudesta luopuminen; työn keskeyttäminen) esiintyy luomiskertomuksesta alkaen manna-kertomuksiin ja aina niin kutsuttuun Nehemian muistokirjoitukseen asti (Neh. 13:17–22).

Levon kautta

Sapatin teologinen merkitys on luettavissa Mooseksen laista: Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää. (5. Moos. 5:15)

Työn orjuus oli päättynyt! Viikon seitsemäs päivä korostaa näin ollen sitä, että se on muisto- ja juhlapäivä työpakosta vapautumiselle. Vapaus on kallisarvoinen lahja. Israelilaiset saivat kerran viikossa muistella sitä ja olla siitä kiitollisia.

Sapattina perheellä on mahdollisuus kokoontua yhteen. Silloin on hyvä pitää mielessä lain sanat: Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka minä olen antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:3)

Yllä mainitusta raamatunkohdasta on kiintoisaa huomata, että äiti mainitaan isää ennen. Nimenomaan vanhempien tehtävä on kertoa lepopäivän merkityksestä lapsilleen; ja lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan, kun he tekevät näin. On huomionarvoista, kuinka nämä kaksi käskyä on liitetty yhteen.

Lepopäivänä on mahdollisuus samoilla luonnossa ja ihailla sen kauneutta. Sapatti oli juuri se päivä, jonka ihminen ensimmäisenä kokonaisena päivänä sai elää. Kaikkeen toimeen tartuttiin vasta levon kautta! Tämä sama havainto on Uuden testamentin ihmisellä, sillä vasta sapatin lepo Kristuksessa suo hänen uurastukselleen todellisen täyttymyksen.

Koko henkilökunta

Sapatin kunnioittamisen käsky ei ole pelkästään johtajia tai vain israelilaisia varten, vaan 2. Moos. 23:12, joka joidenkin Vanhan testamentin tutkijoiden mukaan lienee vanhin sapattikäskymuoto, korostaa laajojen ryhmien paussin tarvetta: Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemäntenä pysy työstäsi erossa, niin että härkäsi ja aasisi voivat levätä ja vierasheimoiset työntekijäsi ja vähäisimmätkin orjasi saavat virkistäytyä.

Näin Jumala antoi ymmärtää, että sapatti kosketti omistajan tai työnantajan koko henkilökuntaa sekä elävää kalustoa. Ilman käskyä ne olisivat olleet täysin omistajansa armoilla, riistettyjä ja puolustuskyvyttömiä.

Liiton merkki

Pakkosiirtolaisuuden alkaminen 586 e.Kr. ja karkotus Babyloniaan merkitsi Israelille hengellistä heräämistä. Raamatun lukeminen alkoi maistua, synneistä tehtiin julkisesti parannusta. Kansa sai rakentaa synagogia ja kokoontua niissä. Kokoontumispäiväksi vakiintui viikon seitsemäs päivä, vaikka oltiin vieraalla maalla.

Pakkosiirtolaisten pappi Hesekiel kirjoittaa: Myös sapattini minä annoin heille, jotta se olisi merkkinä liitostamme ja muistuttaisi heitä siitä, että minä, Herra, olen pyhittänyt heidät omaksi kansakseni. (Hes. 20:12)

Sapatti toimi Jumalan ja Hänen kansansa liiton konkreettisena merkkinä.

Rauha ja lepo

Vanha testamentti antaa sapatille vielä sen kuvan, joka viittaa lopun ajan rauhan ja levon valtakuntaan. Siellä hallitsee Jumala.

Ensimmäiset kristityt alkoivat elää tästä lupauksesta. He juhlivat viikon ensimmäistä päivää eli sunnuntaita enemmän kuin viikon viimeistä päivää, koska heidän Herransa Kristus oli noussut kuolleista silloin. Vähitellen he tulkitsivat vapaapäivän vaihtumisen Jeesuksen omilla sanoilla: Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. (Mark. 2:27)

Jeesus haluaa osoittaa, ettei sapatin noudattaminen juuri tiettynä päivänä ole vaatimus, vaan vapaa-aika on Jumalan ihmiselle osoittama lahja silloin, kun se voidaan vastaanottaa.

Loppujen lopuksi ei ole tärkeätä se, monesko viikonpäivä muodostuu lepopäiväksi, vaan se, millainen on lepopäivän sisältö; kuinka ihminen ymmärtää lepopäivän ja osaa pyhittää sen.

Pyhittäminen merkitsee erottamista tavanomaisesta tai arjesta. Lepopäivän lepo pitää osata erottaa muusta olemisesta ja touhuilusta. Sapatti on aikaa, jolloin jokainen saa rauhassa hoitaa suhdetta Jumalaan.

Kirjoittaja Pentti Rantanen on Suomen teologisen opiston opettaja.