Uususkonnolliset virtaukset ovat rantautuneet Suomeen

8.11.2013


Janne Hirvelä

Uususkonnolliset virtaukset ovat arkipäivää nyky-Suomessa. Suomen teologisen opiston opettaja, pastori Pentti Rantanen piti luennon aiheesta työntekijäliiton opintopäivillä lokakuussa Kiponniemen toimintakeskuksessa Jyväskylässä.

Aihe on iso ja sekava — kuin loputon suo. Miten reagoimme uususkonnollisiin virtauksiin seurakunnissa? Missä vaiheessa reagointi on aiheellista?

New Age

Yksi yleinen aihe on New Age. Sitä alkoi esiintyä 1980-luvulla. New Age on kuin häkä saunassa, koska se on huomaamaton, hajuton, väritön ja mauton.

New Age ei ole mitään yhtenäistä eikä liikkeellä ole johtoa tai oppijärjestelmää. New Agessa korostetaan ajattelun vapautta, henkisiä arvoja sekä omaa sisäistä potentiaalia.

Teosofia

Nyt Suomessa näkyvät myös intialaiset uskonnot. Ei kauaakaan, kun intialaiset uskonnot koettiin mahdottomiksi tai korkeintaan rajailmiöiksi kotimaassamme.

Nykyään näiden uskontojen vaikutus yhteiskunnassamme on merkittävä. Niiden kanavana toimii teosofia.

Teosofia syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1875. Teosofia on eri uskontojen sekoitus. Siinä korostetaan muun muassa jälleensyntymää ja ihmisessä olevia piileviä voimia. Tosin jälleensyntymä koetaan uudeksi mahdollisuudeksi eikä rangaistukseksi, kuten hindulaisuudessa. Huomattavan suuri osa nykyajan suomalaisista uskoo jälleensyntymään ja ajattelee sen olevan hieno asia.

Myös Steiner-koulu on saanut vankan jalansijan Suomessa. Steinerin ihmiskäsitys perustui hindulaiseen seitsenportaiseen ihmiskäsitykseen. Steiner oli taustaltaan teosofi.

Buddhalaisuus

Buddhalaisuus ei ole kaukana monien suomalaisten ajattelusta. Buddhalaisuudessa puhutaan elämän janon sammumisesta ja sielun rauhasta. Buddhalaisuudessa Jumalaa ja sielua ei ole.

Suomessa Dalai Lamaa pidetään mitä ihailtavampana persoonana maailmassa. Hän rakastaa rauhaa ja vihollisiaankin. Hän on rauhallinen ja tyyni. Jeesus Kristus ei mahdu edes kymmenen joukkoon ihailtavien persoonien listassa.

Skientologia

Skientologia perustuu yhdysvaltalaisen tieteiskirjailija Ron Hubbardin ajatuksiin 1950-luvun alussa. Hän kirjoitti teoksen The modern sciense of mental health, jota on myyty maailmalla yhteensä 16 miljoonaa kappaletta.

Skientologia näkyy etenkin nuorten maailmassa pelien ja musiikin muodossa.

Skientologin luvataan saavan kyvyt, jotka vapauttavat hänet inhimillisestä kuolevaisuudesta. Skientologiassa edistyvä etenee “siltaa kohti totaalista vapautta”. Skientologian mukaan ihminen on kuolematon sieluolento, jolla on ollut aikaisempia elämiä.

Muita virtauksia

Uususkonnollisiin virtauksiin voidaan lukea erilaiset kurssit, joita markkinoidaan sinänsä hyvien asioiden avulla, kuten itsensä hallitseminen ja stressittömyys. Tällainen on esimerkiksi mindfullness-kurssi.

Lisäksi on tarjolla vaihtoehtoisia hoitomuotoja kuten esimerkiksi biohoito, reikihoito ja kalevalainen jäsenkorjaus.

Tunnusomaista uususkonnollisille virtauksille on totuuden suhteellistaminen ja omantunnon vapauteen vetoaminen. Kuitenkin Jeesus sanoo: ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).

Osallistujien kommentteja aiheesta

1. Koitko aiheen tarpeellisena omaa työtäsi ajatellen?

2.Oliko aihe mielestäsi ajankohtainen tämän päivän Suomessa?

3. Mitä ajatuksia kanava herätti? 

Leila Valmari, Rovaniemi

1. Kyllä koin tarpeellisena. Olen iloinen, että näitä asioita käsitellään.

Seurakuntaan voi tulla ihmisiä tällaisista taustoista, ja tietoisuus antaa valmiuksia auttaa ihmisiä hengellisessä kasvussa.

2. On ajankohtainen. Rovaniemellä nämä asiat eivät ole vieraita.

3. Keskustelu luennon jälkeen oli hyvä juttu. Siinä tuli esille uskovien mahdollisuus vaikuttaa evankeliumin ja rukouksen kautta näihin ihmisiin.  Monet New Agen harjoittajat ovat janoisia Jumalan puoleen.

Päivö Juntumaa, Vääksy

1. Aina paikallaan. Lisävalaistus on tarpeellista. Asiat menevät nopeasti eteenpäin, joten jatkuva tietojen päivitys on hyväksi.

2. Aihe on yhä enemmän ajankohtainen. Varsinkin nuoren sukupolven kohdalla.

3. Luennon jälkeisessä yleisessä keskustelussa erilaiset näkökulmat rohkaisivat. 

Artikkelin kirjoittaja Janne Hirvelä (kuvassa vasemmalla) opiskelee Suomen teologisen opiston pastorilinjalla kolmannella vuosikurssilla.