Hyvän elämän edellytykset Vanhan testamentin mukaan 3/10 - Älä käytä väärin Jumalan nimeä

23.10.2013


Janis Cukurs

 

Kolmas käsky sanoo: Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään. (2. Moos. 20:7, KR1992). Vanhempi suomenkielinen käännös (1933) sanoo: Älä turhaan lausu

Vanhassa testamentissa eniten käytetyt nimet Jumalasta ovat JHVH (2. Moos. 3:13–15), Eli, Elohim (1. Moos. 1:1; Joosua 25:19; 5. Moos. 5:7) ja Adonai (2. Moos. 4:10–12). Suurin osa muista Jumalan nimistä on näiden nimien yhdistelmiä tai versioita kuten El Shaddai (1. Moos. 17:2–3), joka tarkoittaa ”kaikkivaltias Jumala”.

JHVH on erikoinen siksi, että sen kirjoitusmuoto alkuperäisissä hepreankielisissä teksteissä koostuu vain konsonanteista ja lausumista suullisen perinteen ulkopuolella oli mahdotonta tietää. Parhaiten perusteltu lausumismuoto on Jahve. Juutalaisten mukaan tätä nimeä ei saanut lausua ollenkaan, jotta ei vahingossakaan käyttäisi Jumalan nimeä väärin.

Kun Mooses tiedusteli Jumalalta, millä nimellä hän esittelisi tämän kansalleen, Jumala kutsui itseään sanoilla: ehje asher ehje (suom: ”minä olen se kuka olen”, 2. Moos. 3:13–15), jonka verbistä ”minä olen” JHVH on peräisin.

Myös kolmannessa käskyssä Jumalan nimenä käytetään JHVH. Tämä käsky ei kuitenkaan rajoitu pelkästään Jumalan tietyn nimen väärään käyttöön.

Jumalan nimi merkitsee koko Jumalan olemusta

Jotta ymmärtäisimme kolmannen käskyn merkityksen, täytyy tarkastella nimen merkitystä ylipäätään Vanhan testamentin ajan juutalaisessa yhteiskunnassa.

Juutalaisille nimi oli arvovaltainen ja ainutlaatuinen asia. Sen lisäksi, että nimellä tunnistettiin olentoa tai paikkaa, siihen liittyi myös kyseisen nimen sisältämä arvovalta. Tämä korostuu tapauksissa, joissa Jumala antaa uuden nimen ihmisille antaessaan heille erityisen tehtävän.

Nimen antaja luo omistus- ja hallintasuhteen nimeämälleen. Jumala antoi Abramille (suomeksi ”suuri isä”) uuden nimen Abraham (1. Moos. 17:5), joka korosti hänestä tulevien kansojen paljoutta. Aadam nimesi eläimiä (1. Moos. 2:19), joka kuvasti ihmisen oikeutta ja velvollisuutta hallita luomakuntaa. Jumala kutsui kansansa nimeltä (Jes. 43:1).

Israelin kansa (Jes. 63:19), temppeli (Jer. 7:10), liitonarkki (2. Sam. 6:2) sekä Jerusalemin kaupunki (Dan. 9:18) olivat omistettuja Jumalan nimelle, jonka vuoksi ne olivat pyhiä, Jumalan omistamia.

Mooseksen kohtaamisessa Jumala tunnistautuu (2. Moos. 3:14) erikoisella tavalla: ”minä olen!” Se merkitsee sitä, että kukaan ihminen ei voi antaa Jumalalle nimeä — hän itse nimeää itseään. Ihmisten nimittämät jumalat ovat epäjumalia.

Jumalan nimi kuvastaa Jumalan olemusta ja hänen suhdettaan kansaansa.  Jumalan nimessä korostuu hänen ainutlaatuisuutensa, itsemääräämisensä, kaikkivaltiutensa, ikuisuutensa sekä täydellinen riippumattomuutensa mistään luodusta. Samalla siinä korostuu hänen huolenpitonsa ja armonsa — hän ilmaisee itsensä ja on halukas johtamaan ja pitämään huolta.

Listat ovat pintaraapaisuja

Pastori ja kirjailija Brian Edwards antaa listan konkreettisista asioista, joilla käytämme Jumalan nimeä väärin. Rikomme kolmatta käskyä kun:

• Käytämme Jumalaan liittyviä kiro- tai voimasanoja.

• Uskomme, että kaikki tai useammat eri uskonnot johtavat Jumalan luo.

• Toistamme Jumalan nimeä (ylistyksessä tai rukouksessa) ihmisten vaikuttamiseksi.

• Luotsaamme valheita tai vääryyttä Jumalan nimeen nojaten.

• Pilkkaamme ja puhumme arvottomasti ja kunnioittamattomasti Jumalasta.

• Teemme Jumalan nimessä valoja, joita emme toteuta.

• Vähättelemme Jumalaa ja hänen hyvyyttänsä hädän keskellä.

• Luemme ja sovellamme Raamattua huolimattomasti.

Suurin osa näistä ajatuksista perustuu juutalaiseen tulkintaan ja sovellukseen kolmannesta käskystä. Tällaiset listat voivat olla avuksi, mutta ne ovat pintaraapaisuja ja pelkästään niihin nojaaminen rajaa Jumalan käskyjen ideaa. Fariseukset halusivat sääntölistoja, jotta he voisivat mekaanisesti todentaa noudattaneensa sääntöjä ja kokea onnistuneensa. Enemmän kuin mekaanisia suorituksia, Jumala tahtoo nähdä asenteidemme ja tahtomme muuttuvan.

Kunnioittava aitous ja läpinäkyvyys

Suhtaudunko Jumalaan kunnioittavasti? Onko Jumala minulle kaikkivaltias Herra, joka on luvannut pitää minusta huolen ja tietää tarpeeni paremmin kuin minä itse? Vai onko Jumala minulle tavaran ja palvelujen toimittaja, jonka täytyy antaa minulle juuri niitä asioita ja elämyksiä, joita juuri nyt haluan? 

Jumalan kunnioittaminen ei tarkoita, että emme saa pyytää häneltä asioita tai puhua hänelle rehellisesti. Aitous ja läpinäkyvyys tuovat suhteeseen Jumalan kanssa sitä pohjaa, jossa teeskentelylle ei ole tilaa.

Psalmit ovat hieno esimerkki tästä. Psalmeista löydämme koko ihmisen tunteiden ja kokemuksen kirjon, joka tuodaan Jumalan eteen peittelemättä (esimerkiksi Psalmi 9:2 ja vastakohtana Psalmi 31:10, 11).

Silti kyseenalaistamisen ja etsimisen keskellä Jumalan asema on pyhä ja hänen tahtonsa on hyvä ihmisiä kohtaan.

Tarkoituksenmukaisesti ja oikein

Jeesuksen seuraajina myös me edustamme Jumalan nimeä ympäristössämme. Miten oma toimintani arjessa, tekoni, arkiset ja pienetkin päätökseni, sanani ja asenteeni kertovat Jumalasta? Millaisen Jumalan ihmiset näkevät kun katsovat minua?

Jeesus valtuutti opetuslapsensa toimimaan hänen nimessään. Hänen nimessään on suuri voima. Kun puhumme Jumalan nimessä, meidän on tärkeä arvioida, että sanamme ovat hänen mielensä mukaisia.

Kolmas käsky voitaisiin ilmaista myös näin: ”Käytä Jumalan nimeä tarkoituksenmukaisesti ja oikein.”

Olisiko tässä kyseessä ne aidot tarpeet, kysymykset ja tilanteet, joissa tunnustamme riippuvuuttamme Jumalaan ja joissa turvaudumme hänen huolenpitoonsa?

Me voimme hänen nimessään kastaa ihmisiä. Me voimme parantaa ja siunata ihmisiä Jumalan nimessä. Me voimme rohkaista ihmisiä Jumalan sanoilla.

Janis Cukurs

Kirjoittaja toimii opettajana ja monimuotokoulutusvastaavana Suomen teologisessa opistossa.

Lähteet:

Brown, F., Driver, S. R., & Briggs, C. A. (2000). Enhanced Brown-Driver-Briggs Hebrew and English Lexicon (electronic ed.). Oak Harbor, WA: Logos Research Systems.

Davidson, A. B. (1902). Introductory Hebrew grammar Hebrew syntax (3d ed.). Edinburgh: T&T Clark.

Edwards, B. H. (2002). The Ten Commandments for today (2nd ed.). Epsom, UK: Day One Publications.

Poutiainen, Matti. (1998). Katekismuksen sisältö. Helsinki: Kirkon Tutkimuskeskus.