Tutustu opiston ihmisiin - Tomi Vaahtera

9.10.2013


Hannu Lahtinen

Kerro uskoontulostasi ja kutsumuksen löytämisestä.

– Tulin uskoon 16-vuotiaana nuorena vuoden 1980 helluntaina Turun katulähetysnuorten piirissä ja olin aktiivinen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan nuorissa. Hyvin pian tutustuin vapaakirkollisiin ja kävin aktiivisesti seuraavan kesän ajan Raision vapaaseurakunnan tilaisuuksissa, kunnes saman vuoden syksyllä liityin Turun vapaaseurakuntaan.

Turun vapaaseurakunnassa olin aktiivinen monella sektorilla: musiikissa, draamaryhmissä, nuorissa, jumalanpalvelusten juontotehtävissä, solunjohtajana, puhevastuissa sekä seurakunnassa että maakunnassa.

Johdin nuorten työtä yhden vuoden 1982–83 Hannu Vuorisen (silloinen nuorisotyöntekijä) ollessa raamattukoulussa USA:ssa.

Kutsu Jumalan valtakunnan työhön oli vahva jo heti uskoon tultuani, joten lähdin opiskelemaan teologiseen opistoomme vuonna 1984 suoraan toiselle vuosikurssille ja valmistuin vuonna 1986.

Milloin opettaminen tuli mukaan palvelu/työtehtäviisi?

– Jo varhaisessa vaiheessa liityttyäni Turun vapaaseurakuntaan, aloin saada seurakunnassa erilaisia vastuita, joihin sisältyi myös jossakin määrin opetusta erityisesti nuorten toiminnassa. Olen aina kokenut olevani enemmän opettaja kuin niin sanottu julistaja.

Ruotsissa ollessani pidin usein seurakunnassa erilaisia koulutustapahtumia ja raamattukoulua ja sama trendi jatkui myös Vantaalla. Olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että kyseessä oli nimenomaan sisäisen kutsumukseni ja armoitukseni toteuttaminen seurakunnallisessa kontekstissa.

Kerro jotakin Turun vapaaseurakunnan raamattukoulun synnystä.

– Vietettyäni vaimoni kanssa kesän 2002 Tukholmassa muutimme syksyllä takaisin Suomeen, jossa aloin suunnitella sisäisen näyn johtamana raamattukoulua seurakunnan yhteyteen.

Seurakuntaraamattukoulu aloitti toimintansa syksyllä 2003 puolipäiväisenä, kaikille avoimena opiskelumuotona. Johdin sitä seuraavat neljä vuotta. Teimme myös yhteistyötä teologisen opistomme kanssa järjestämällä etäkursseja (silloinen ATO = Avoin teologinen opisto) koulumme yhteydessä.

Miksi lähdit vielä keski-ikäisenä opiskelemaan lisää teologiaa?

– Sanotaan, että ”nälkä kasvaa syödessä”. Johtaessani raamattukoulua Turussa aloin huomata itsessäni tarvetta tietää enemmän asioista, tässä tapauksessa Raamatusta ja alkukielistä.

Tarve kasvoi niin voimakkaaksi, että aloin pohtia vakavasti paluuta opiskelumaailmaan. Eri vaihtoehtoja punnitessani päädyin opiskelemaan Turun ruotsinkieliseen yliopistoon, Åbo Akademiin. Asuimmehan perheenä Turussa, joten vaihtoehto tuntui luontevalta.

Motiivini opiskeluun voisi kiteyttää kahteen asiaan: haluan itse oppia enemmän ja haluan palvella opettajana varustaen toisia palvelemaan Jumalan valtakunnassa.

Onko jokin erityinen teologian ala, joka sinua kiinnostaa?

– Kun hain teologiseen tiedekuntaan, tiesin jo heti, mihin aion panostaa ja suuntautua ja se oli Vanhan testamentin selitysoppi (eksegetiikka) ja Raamatun heprea. Haluan päästä paremmin sisälle Vanhaan testamenttiin, koska sen ymmärtäminen avaa paremmin myös Uutta testamenttia.

Åbo Akademissa on Suomen ainoa judaistiikan tutkimuslaitos ja -kirjasto, joten siitä tuli luontevasti itselleni sivuaine, joka myös samalla täydentää Vanhan testamentin ymmärtämistä.

Miten olet yhdistänyt opiskelun ja opettamisen?

– Tämä on ollut suuri haaste itselleni ja perheelleni.

Ensimmäisen vuoden aikana opettajana Teologisessa opistossa suoritin myös opettajan pätevyyteen tarvittavat pedagogiikan opinnot Hämeen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Se oli tiukkaa rutistusta, sillä olihan perheessäni vielä pieniä lapsia.

Opettajan työ on haastavaa ja kurssien valmistelu vie aikansa, joten hyvin usein meni yötöiksi. Teologian opinnot olivat käytännössä keskeytyksissä ja nyt sain opintovapaata täksi syksyksi, jotta voin taas saada niitä suoritetuksi.

Mikä mielestäsi on Suomen teologisen opiston merkitys vapaaseurakunnille?

– Seurakuntatyössä joudutaan kohtaamaan monia vaikeita eettisiä, sosiaalisia, moraalisia, teologisia tai yleensä raamattutietouteen liittyviä kysymyksiä.

Jotta Vapaakirkko voisi olla varteenotettava vaikuttaja tämän päivän ja tulevaisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa, tarvitaan seurakuntiin työntekijöitä, jotka ovat saaneet vahvan ja asiantuntevan koulutuksen tehtäväänsä.

Menisitkö sellaisen ”lääkärin” hoidettavaksi, joka ei ole käynyt pitkää ja haastavaa koulutusta, vaan on lukenut itsekseen muutaman kirjan läpi? Opiston merkitys vapaaseurakunnille on mielestäni korvaamaton.

Miltä muutto Tampereelle maistuu?

– Toki perheellisenä muuttoon sisältyy aina omat haasteensa, mutta kyllä jo odotan sinne muuttoa. Olen aina elänyt isompien kaupunkien sykkeessä ja jotenkin olen sitä kaivannut.

Jos näin paljasjalkaisena turkulaisena pidän Tampereelle muuttoa hyvänä, niin kai sen täytyy olla Jumalasta. :)

Mistä haet voimavaroja arkeesi?

– Työ vie helposti mukanaan. Olen vasta opettelemassa tasapainon löytämistä elämässä esimerkiksi työn, perheen ja niin sanotun vapaa-ajan kesken.

Ollakseni rehellinen suurin voimavarani jaksaa on perheeni (tietysti oman jumalasuhteen jälkeen). Olen siitä iloinen ja kiitollinen.

On myös joukko erilaisia pieniä asioita, jotka auttavat jaksamaan, mutta vahva motivoija työhön ja opiskeluun on tietoisuus siitä, että olen oikeassa paikassa ja teen juuri sitä, mitä Jumala haluaa minun tekevän.

En ehkä koskaan ole ollut niin onnellinen työssäni kuin nyt opettajana Teologisessa opistossa.

Jos haluat vielä sanoa jotakin terävää, sano!

– Elämä ei lopu viisikymppisenä eikä ole vielä myöhäistä edes aloittaa jotain ihan uutta ja ottaa uusi suunta elämässä. Opiskelustakin nauttii, kun on jo elämänkokemusta takana.

Tomi Vaahtera täytti 50 vuotta 28.9.2013. Tässä lyhyesti tietoa Tomista:

Perhe: Vaimo sekä 7- ja 4-vuotiaat pojat

Koulutus: Vapaakirkon pastoritutkinto vuonna 1986, hierojan/urheiluhierojan ammattitutkinto vuonna 1999, ammatillinen opettajatutkinto (HAMK) vuonna 2011, teol. kand./maist. opinnot Åbo Akademissa 2007 lähtien.

Työsuhteet: Suomen Vapaakirkon Nuoret ry:n valtakunnallinen aktiojohtaja kesät 1985 ja 1986, siirtolaispastori Tukholmassa vv. 1986–1994, Vantaan vapaaseurakunnan seurakunnanjohtaja vv. 1994–1997, hieroja itsenäisenä ammatinharjoittajana sekä työsuhteessa Naantalin kylpylässä vv. 1999–2002, Turun vapaaseurakunnan raamattukoulun perustaja ja  johtaja vv. 2003–2007, tuntiopettaja Suomen teologisessa opistossa vv. 2004–2010, täysiaikainen opettaja Suomen teologisessa opistossa vuodesta 2010 alkaen.

Luottamustoimet: Toiminut Ruotsissa silloisen Ruotsin suomalaisen vapaakirkon hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana sekä myöhemmin Suomessa Vapaakirkon musiikkitoimikunnassa ja koulutustoimikunnassa.

Tämän artikkelin on tehnyt ja ensimmäisenä julkaissut Suomen Viikkolehti. Käy täällä tutustumassa tai tilaamassa Viikkolehteä itsellesi ja kavereillesi.